Sivulliset uhrit

Alkuperäinen nimi: Collateral Damage
Ohjaus: Andrew Davis
Käsikirjoitus: David Griffiths, Peter Griffiths
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Francesca Neri, Cliff Curtis
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2002
Kesto: 105 min

- What's the difference between you and I?
- The difference is... I'm just going to kill you.

Palomiehenä toimiva Gordon Brewer (Arnold Schwarzenegger) on hakemassa lastaan Mattia (Ethan Dampf), jotta Gordonin vaimo Anne (Lindsay Frost) pääsisi asioilleen, mutta Gordon on hivenen myöhässä. Juuri kun hän on pääsemässä kahvilaan, jossa Matt ja Anne ovat, tapahtuu räjähdys ja Gordonin perhe saa surmansa lukuisien muiden lisäksi. Iskun tekijäksi ilmoittautuu salaperäinen The Wolf, joka protestoi Yhdysvaltojen joukkojen olemista hänen kotimaassaan Kolumbiassa. Kukaan viranomaistaho ei tunnu tekevän tarpeeksi saadakseen syyllisen kiinni, mutta Gordon Brewer haluaa oikeutta ja on valmis vaikka mihin saadakseen sitä...

Juuri kun kuvittelitte, että Schwarzenegger-elokuvista päästiin eroon Terminaattorien loppumisen myötä, niin tarjoankin vielä näin ennen joulua vielä tällaisen makupalan ja voin vakuuttaa, että kyseessä oli täysi vahinko (ottaen huomioon, että katson nämä vielä katsomattomat elokuvat jotakuinkin hankkimisjärjestyksessä). Voi nimittäin sanoa, että tämä elokuva on hankittu puhtaasti elokuvan nimen perusteella, sillä tilatessani tämän ajattelin kyseessä olevan Tom Cruisen Collateral-elokuvan, mutta postissa odottikin ihan eri elokuva, enkä nyt sano, että ihan huonon ”vaihtokaupan” tein, mutta eipä Sivulliset uhrit kuitenkaan sieltä parhaimmasta päästä Schwarzenegger-elokuvien joukossa ole.

Elokuva alkoi sinänsä ihan kivalla yllätyksellä, sillä enpä ollut ennen nähnyt Schwarzeneggeriä palomiehenä ja dvd:n lisämateriaalien perusteella sellaista ei ollutkaan aiemmin nähty. Ihan hyvää vaihtelua kuitenkin oli. Lyhyen tulipalokeikan jälkeen sitten seurataan Brewerien perhe-elämää ja sitten kun päästään siihen käänteentekevään kohtaukseen, jossa se räjähdys tapahtuu, niin siinä juuri ennen räjähdystä tiesi tasan tarkkaan, että pian tapahtuisi jotain kamalaa, sillä niin alleviivatuksi kuvattiin tätä Gordonin sekä Annen ja Mattin viimeistä näkemistä, että oksat pois. Oikeasti, ei tuollaisella alleviivaamisella voi tulla toisenlaiseen lopputulemaan ja kas, pianhan sitten räjähtikin. Tämän jälkeen elokuva sitten etenikin aika tuttuja uria pitkin ja eikös sitten Gordon ollut pian Kolumbian viidakoissa etsimässä syyllisiä käsiinsä. Toimintahetket olivat sinänsä aika kesyjä, mutta kyllä niiden parissakin joten kuten viihtyi; kuitenkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos elokuva olisi tehty 15 vuotta aiemmin, niin tuloksena olisi ollut aivan toisenlainen toimintaelokuva ja Gordonin jäljiltä olisi jäänyt selvästi enemmän ruumiita. Elokuvaan mahtui myös yksi ihan kunnolla yllättänyt käänne, sillä vaikka pieniä vihjeitä oli annettukin siellä täällä, niin niitä vihjeitä en ollut osannut yhdistää ennen kuin vasta elokuvan lopussa. Siitä kyllä pidin, että Gordon ei äitynyt mihinkään silmittömään räiskintään, vaan käytti ongelmanratkaisuissaan hyväksi omaa ammattiaan. Kokonaisuudessaan siis aika perustoimintaa sisältävä elokuva, joka ei kuitenkaan käynyt varsinaisesti tylsäksi missään vaiheessa.

Schwarzenegger oli jokseenkin oma itsensä, vaikka kuinka hänen yli-ihmisyyttään yritettiin vähentää ammatinvalinnalla. Kuitenkin kun toimintaosuudet pääsivät alkamaan, niin eipä siitä olisi tehnyt eroa, onko hänen ammattinsa palomies vai CIA:n salainen tappokone. Francesca Neri elokuvan pahan konnan Claudion (Cliff Curtis) vaimona oli ihan nätti ja hänen suorituksensa miellyttikin silmää. Mukana menossa: John Turturro sekä Miguel Sandoval (Näkijä).

Pisteitä. 3/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Elokuva piti alunperin ilmestyä teattereihin lokakuussa 2001, mutta New Yorkin terrori-iskujen jälkeen ensi-iltaa siirrettiin lähes puolella vuodella eteenpäin.