perjantai 17. joulukuuta 2010

Project 1001, osa 136/1001: Terminaattori 2: tuomion päivä

Alkuperäinen nimi: Terminator 2: Jugdment Day
Ohjaus: James Cameron
Käsikirjoitus: James Cameron, William Wisher Jr.
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Linda Hamilton, Edward Furlong
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Ranska
Ilmestymisvuosi: 1991

Kesto: 147 min
 

- My mission is to protect you.
- Yeah? Who sent you?
- You did. 35 years from now you reprogrammed me to be your protector here – in this time.

Noin kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun tulevaisuudesta tullut terminaattori (Arnold Schwarzenegger) yritti tappaa Sarah Connorin (Linda Hamilton) ja nyt Connor on suljettu mielisairaalaan. Hänen poikansa John (Edward Furlong) puolestaan on sijoitettu uuteen kotiin. Eräänä yönä edellisen terminaattorin päivitetympi versio T-800 ilmestyy tyhjästä ja ottaa suunnan kohti John Connoria, mutta niin tekee myös toinen terminaattori, poliisiksi tekeytyvä vieläkin kehittyneempi malli T-1000 (Robert Patrick), mutta kumpi heistä (vai pitäisikö sanoa niistä) löytääkään Johnin ja mitä he hänestä tahtovat?

Nyt tähän alkuun pitää heti todeta, että eilen ei ollut aikaa kirjoitella tätä ruokatunnilla, mutta vaikka olin päättänyt tehdä sen kotona myöhemmin, niin illalla olin niin väsynyt, etten jaksanut kirjoittaa tätä puhumattakaan, että olisin jaksanut mitään elokuvaakaan katsoa; eli väsymyksen on täytynyt olla melkoinen suuri. No joo, se siitä ja palataan itse elokuvaan.

EIIIIIIIHH! Tätä ne kaikki pahat uneni tiesivät. Yksi suurimmista peloistani on käynyt viimein toteen. Olen odottanut pelolla sitä päivää, kun tietyt lapsuuden/nuoruuden elokuvat (tämä siis mukaan lukien) eivät enää tunnukaan niin kovilta kuin silloin ennen ja nyt se päivä on koittanut. Olkoonkin, että katsoin tämän elokuvan ohjaajan version, joka sisälsi pari turhaa kohtausta, mutta ei tämä muutenkaan iskenyt ihan niin lujaa kuin olisi saanut, vaan pieniä heikkouksia oli myös sen alkuperäisen version tarjonnassakin. Ei, ei Terminaattori 2: tuomion päivä huono elokuva ollut siltikään, ei suinkaan, mutta se paras terä elokuvasta on johonkin kadonnut näiden vuosien aikana.

Nyt elokuva käyntiin heti kunnolla eli toiminnallisia osuuksia ei tarvinnut juurikaan odotella. Nopeasti käytiin tutustumassa Sarahin ja Johnin nykyisiin elämänvaiheisiin, joissa sitä toimintaa ei niin paljon ollut, mutta toki katsojalle piti vähän näyttää, että mistä tilanteista lähdetään liikkeelle ja eihän sitä voi kieltää: Sarahin ensimmäinen kohtaus oli aika macho! Kun sitten terminaattorit (ja John) ensimmäisen kerran kohtaavat, niin sitten toiminta pääsee kuitenkin vasta ihan tosissaan alkamaan ja kestääkin elokuvan loppuun asti lähes taukoamattomana tai jos ei ihan, niin koko ajan oltiin kuitenkin valmistautumassa toiminnallisempaan osuuteen. Ongelma vain oli, että vaikka toiminta olikin ihan näyttävää ja viihdyttävää, se ei ollut kuitenkaan pitkään aikaan mitään ennennäkemättömän hienoa (toisin kuin etukäteen olin muistellut), vaikka sisälsikin esimerkiksi ihan kivoja takaa-ajoja. Elokuvan selvästi parhaimmat toimintahetket koettiinkin vasta elokuvan loppuhetkillä alkaen siitä, kun John ja kumppanit murtautuvat Cyberdyneen ja tämä nautittavin osuus kestikin aina elokuvan loppuun asti ja elokuvaa olikin silloin todellinen ilo katsoa. Ennen Cyberdynea elokuvaa ja sen toimintakohtauksia oli kyllä ihan kiva katsoa (ne pakolliset lähentymishetketkin Johnin ja T-800:n välillä jäivät sen verran vähiksi, että nekin sieti), mutta en vain saanut elokuvasta enää niin suurta elämystä mitä sain joskus nuorempana, vaikka erikoistehosteita oli paljon käytetty ja ne näyttivät oikein hyviltä. Hyvä elokuva silti ja loppu jälleen kerran loisto.

Mitä tulee sitten lisättyihin kohtauksiin, niin ainakin yritin olla antamatta niiden liikaa vaikuttaa arvosteluun ja luulen, että onnistuinkin siinä kohtuu hyvin. Näistä kohtauksista pidin (nimet omia) ”Max-koiraa”, Dysonin (Joe Morton) perhekohtausta ja Kyle-kohtausta (Michael Biehn Kylena) sellaisina, jotka olisivatkin jäädä kokonaan pois, mutta ne muut olivatkin sitten mielestäni vähintäänkin siedettäviä; en elokuvan alkaessa tiennyt, mitä elokuvaan oli lisätty, mutta tuosta Kyle-kohtauksesta se vain paistoi kunnolla läpi.

Arnold Schwarzenegger oli saanut selvästi lisää repliikkejä – no, roolihahmo olikin saman kyborgin päivitetty versio – sitten ensimmäisen elokuvan, eikä se nyt niin huono asia kokonaan ollut, mutta kyllä se ensimmäisen osan vähäsanaisuus sopi Terminattorin hahmoon paremmin. Tämä elokuva on syynä siihen, miksi pidän Linda Hamiltonin esittämää Sarah Connoria yhtenä parhaimmista toimintasankarittarista koskaan, sillä Hamilton on saanut Sarahiin juuri sellaista machomaisuutta, että häntä oli oikein ilo katsoa. Taisin sanoa tämän silloin katsoessani Salaisia kansioita, että en ollut kiinnittänyt Robert Patrickiin mitään huomiota ennen kuin hän ilmestyi kyseiseen sarjaan ja sitten kun sen jälkeen näin tämän elokuvan, niin hämmästyin, että en ollut silleen Patrickiin kiinnittänyt huomiota (toistanpas nyt itseäni) aiemmilla katselukerroilla; Patrick kun on minulle nimenomaan ”se tyyppi, joka tuli Duchovnyn tilalle Salaisiin kansioihin”. Elokuvan alkaessa vasta tajusin, että John Connorin esittäjä Edward Furlong on sama, joka oli American History X:ssä (tosin tunnistin nimestä, en kasvoista), vaikka kyseisen elokuvan olen nähnyt vain kerran ja sekin melkein sen ilmestymisen aikoihin. Mukana menossa: Joe Morton (Eureka).

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti