Alkuperäinen nimi: Terminator 2: Jugdment Day
Ohjaus: James Cameron
Käsikirjoitus: James Cameron, William Wisher Jr.
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Linda Hamilton, Edward Furlong
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Ranska
Ilmestymisvuosi: 1991
Kesto: 147 min
- My mission is to protect you.
- Yeah? Who sent you?
- You did. 35 years from now you reprogrammed me to be your protector here – in this time.
Noin kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun tulevaisuudesta tullut
terminaattori (Arnold Schwarzenegger) yritti tappaa Sarah Connorin
(Linda Hamilton) ja nyt Connor on suljettu mielisairaalaan. Hänen
poikansa John (Edward Furlong) puolestaan on sijoitettu uuteen kotiin.
Eräänä yönä edellisen terminaattorin päivitetympi versio T-800 ilmestyy
tyhjästä ja ottaa suunnan kohti John Connoria, mutta niin tekee myös
toinen terminaattori, poliisiksi tekeytyvä vieläkin kehittyneempi malli
T-1000 (Robert Patrick), mutta kumpi heistä (vai pitäisikö sanoa niistä)
löytääkään Johnin ja mitä he hänestä tahtovat?
Nyt tähän alkuun pitää heti todeta, että eilen ei ollut aikaa
kirjoitella tätä ruokatunnilla, mutta vaikka olin päättänyt tehdä sen
kotona myöhemmin, niin illalla olin niin väsynyt, etten jaksanut
kirjoittaa tätä puhumattakaan, että olisin jaksanut mitään elokuvaakaan
katsoa; eli väsymyksen on täytynyt olla melkoinen suuri. No joo, se
siitä ja palataan itse elokuvaan.
EIIIIIIIHH! Tätä ne kaikki pahat uneni tiesivät. Yksi suurimmista
peloistani on käynyt viimein toteen. Olen odottanut pelolla sitä päivää,
kun tietyt lapsuuden/nuoruuden elokuvat (tämä siis mukaan lukien) eivät
enää tunnukaan niin kovilta kuin silloin ennen ja nyt se päivä on
koittanut. Olkoonkin, että katsoin tämän elokuvan ohjaajan version, joka
sisälsi pari turhaa kohtausta, mutta ei tämä muutenkaan iskenyt ihan
niin lujaa kuin olisi saanut, vaan pieniä heikkouksia oli myös sen
alkuperäisen version tarjonnassakin. Ei, ei Terminaattori 2: tuomion päivä huono elokuva ollut siltikään, ei suinkaan, mutta se paras terä elokuvasta on johonkin kadonnut näiden vuosien aikana.
Nyt elokuva käyntiin heti kunnolla eli toiminnallisia osuuksia ei
tarvinnut juurikaan odotella. Nopeasti käytiin tutustumassa Sarahin ja
Johnin nykyisiin elämänvaiheisiin, joissa sitä toimintaa ei niin paljon
ollut, mutta toki katsojalle piti vähän näyttää, että mistä tilanteista
lähdetään liikkeelle ja eihän sitä voi kieltää: Sarahin ensimmäinen
kohtaus oli aika macho! Kun sitten terminaattorit (ja John) ensimmäisen
kerran kohtaavat, niin sitten toiminta pääsee kuitenkin vasta ihan
tosissaan alkamaan ja kestääkin elokuvan loppuun asti lähes
taukoamattomana tai jos ei ihan, niin koko ajan oltiin kuitenkin
valmistautumassa toiminnallisempaan osuuteen. Ongelma vain oli, että
vaikka toiminta olikin ihan näyttävää ja viihdyttävää, se ei ollut
kuitenkaan pitkään aikaan mitään ennennäkemättömän hienoa (toisin kuin
etukäteen olin muistellut), vaikka sisälsikin esimerkiksi ihan kivoja
takaa-ajoja. Elokuvan selvästi parhaimmat toimintahetket koettiinkin
vasta elokuvan loppuhetkillä alkaen siitä, kun John ja kumppanit
murtautuvat Cyberdyneen ja tämä nautittavin osuus kestikin aina elokuvan
loppuun asti ja elokuvaa olikin silloin todellinen ilo katsoa. Ennen
Cyberdynea elokuvaa ja sen toimintakohtauksia oli kyllä ihan kiva katsoa
(ne pakolliset lähentymishetketkin Johnin ja T-800:n välillä jäivät sen
verran vähiksi, että nekin sieti), mutta en vain saanut elokuvasta enää
niin suurta elämystä mitä sain joskus nuorempana, vaikka
erikoistehosteita oli paljon käytetty ja ne näyttivät oikein hyviltä.
Hyvä elokuva silti ja loppu jälleen kerran loisto.
Mitä tulee sitten lisättyihin kohtauksiin, niin ainakin yritin olla
antamatta niiden liikaa vaikuttaa arvosteluun ja luulen, että
onnistuinkin siinä kohtuu hyvin. Näistä kohtauksista pidin (nimet omia)
”Max-koiraa”, Dysonin (Joe Morton) perhekohtausta ja Kyle-kohtausta
(Michael Biehn Kylena) sellaisina, jotka olisivatkin jäädä kokonaan
pois, mutta ne muut olivatkin sitten mielestäni vähintäänkin
siedettäviä; en elokuvan alkaessa tiennyt, mitä elokuvaan oli lisätty,
mutta tuosta Kyle-kohtauksesta se vain paistoi kunnolla läpi.
Arnold Schwarzenegger oli saanut selvästi lisää repliikkejä – no,
roolihahmo olikin saman kyborgin päivitetty versio – sitten ensimmäisen
elokuvan, eikä se nyt niin huono asia kokonaan ollut, mutta kyllä se
ensimmäisen osan vähäsanaisuus sopi Terminattorin hahmoon paremmin. Tämä
elokuva on syynä siihen, miksi pidän Linda Hamiltonin esittämää Sarah
Connoria yhtenä parhaimmista toimintasankarittarista koskaan, sillä
Hamilton on saanut Sarahiin juuri sellaista machomaisuutta, että häntä
oli oikein ilo katsoa. Taisin sanoa tämän silloin katsoessani Salaisia kansioita,
että en ollut kiinnittänyt Robert Patrickiin mitään huomiota ennen kuin
hän ilmestyi kyseiseen sarjaan ja sitten kun sen jälkeen näin tämän
elokuvan, niin hämmästyin, että en ollut silleen Patrickiin kiinnittänyt
huomiota (toistanpas nyt itseäni) aiemmilla katselukerroilla; Patrick
kun on minulle nimenomaan ”se tyyppi, joka tuli Duchovnyn tilalle
Salaisiin kansioihin”. Elokuvan alkaessa vasta tajusin, että John
Connorin esittäjä Edward Furlong on sama, joka oli American History
X:ssä (tosin tunnistin nimestä, en kasvoista), vaikka kyseisen elokuvan
olen nähnyt vain kerran ja sekin melkein sen ilmestymisen aikoihin.
Mukana menossa: Joe Morton (Eureka).
Pisteitä: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti