Project 1001, osa 135/1001: Terminator - Tuhoaja

Alkuperäinen nimi: The Terminator
Ohjaus: James Cameron
Käsikirjoitus: James Cameron, Gale Anne Hurd
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Michael Biehn, Linda Hamilton
Valmistusmaa: Iso-Britannia, Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1984
Kesto: 103 min

- Look... I am not stupid, you know. They cannot make things like that yet.
- Not yet. Not for about 40 years.

On vuosi 1984. Jostain ilmestyy kadulle lihaksikas ja alaston kyborgi T-101 (Arnold Schwarzenegger), joka ensitöikseen varastaa brutaalilla tavallaan itselleen vaatteet muutamalta kapinateiniltä. Hetken kuluttua muualle ilmestyy mies, Kyle Reese (Michael Biehn), joka joutuu heti alkajaisiksi poliisin jahtaamaksi, mutta pääsee kuitenkin pakoon. Kyborgi suuntaa kulkunsa asekauppaan ja sen jälkeen lähtee tappamaan Sarah Connor -nimisiä henkilöitä, mikä kantautuu myös yhden Sarah Connorin (Linda Hamilton) tietoon uutisten välityksellä, mutta myös Reese on kiinnostunut Connorista, mutta miksi?

Kuukauden WANHAna katsellaan tässä kuussa ei vain yhtä, vaan peräti kaksi elokuvaa, ja tämä on niistä ensimmäinen ja jos sanon, että tämäkin tuli vuoroon juuri nyt siksi, että katsomattomien dvd:iden listalla seuraavana olisi vuorossa Terminator 3: Koneiden kapina, niin ei liene järin vaikeaa arvata, mikä se toinen kuukauden WANHA tulee olemaan. Näin sivumennen mainittakoon, että tuota esittelytekstiä oli kovin vaikea kirjoittaa siksi, että elokuvan juoni on suurimmalle osalle hyvinkin tuttu, mutta silti pidin kiinni siitä, että kerron vain jonkin verran elokuvan alusta tuossa kappaleessa, enkä koko juonta. Mitä tulee itse elokuvaan ja Terminaattoreihin yleensä, niin minulle henkilökohtaisesti Terminaattori 2: Tuomiopäivä on ollut näistä kahdesta ensimmäisestä se nuoruudessa selvästi kovempi elokuva (niistä lopuista ei voi sitten puhuakaan samana päivänä) ja itse asiassa kyseisen elokuvan näinkin ainakin kerran ennen tätä; niinpä minulle tuli aikoinaan suurena yllätyksenä, että Schwarzenegger oli tässä elokuvassa siinä pahiksen roolissa, mutta kyllä siihenkin ajan myötä tottui. Ei sillä, että Terminator – Tuhoaja olisi ollut oikein mallikas toimintaelokuva, mutta ihan huipputapaus tämä ei kaikesta huolimatta ollut.

Syy siihen, ettei elokuva saanut minulta täysiä pisteitä, johtui elokuvan alusta, joka oli suoraan sanoen aikalailla nössö. Ei, ei toiminnan tarvitse alkaa heti elokuvan alkaessa, mutta nyt siihen alkuun ei oltu saatu ladattua mitään sellaista aidosti mukaansatempaavaa. Okei, Schwarzenegger-kohtaukset olivat kyllä ihan hyviä, mutta muuten en jaksanut hirveästi innostua. Kaikki alun Reese- ja Connor-kohtaukset jättivät siis paljon toivomisen varaa. Lisäksi myönnän suoraan, että nämä 80-luvun teinien ulkonäkö ärsytti toden teolla ja kun napisemisen makuun päästiin, niin sanotaan sekin vielä, että ne tulevaisuuskohtausten masiinat eivät kovin aidoilta nykykatsojan silmiin vaikuttaneet, mutta tämä oli lähinnä kosmeettinen haitta, enkä siitä niin paljon välittänyt. Kuitenkin sitten kun Connor, Reese ja terminaattori T-101 viimein saatiin samaan kuvaan, elokuva lähti vyörymään toden teolla liikkeelle ja tämä vyöry kesti oikeastaan koko elokuvan loppuun asti. Toimintaa riitti siis lähes koko ajan ja se oli kaiken muun hyvän lisäksi vielä oikein hyvännäköistäkin ja siten viihdyttävää. Väliin kyllä mahtui vähän herkempiäkin kohtauksia, mutta sitten niilläkin oli oma merkityksensä elokuvan kokonaisuudessa, eivätkä ne kestäneet liian kauan, joten sikäli oikeuttivat kyllä paikkansa. Muistan kyllä ensimmäisellä katselukerralla, kuinka hämmästynyt olinkaan siitä, kuka lopulta osoittautui John Connorin isäksi; tuolloin elokuvaa katsoessa ei ollut tullut edes mieleen se mahdollisuus, joten jos elokuvaa ei ole onnistunut vielä näkemään, niin saattaa jopa yllättyä vähäsen (Johnin isä kai mainitaan Terminaattori 2:ssa (korjatkaa toki, jos olen väärässä), mutta silloin aiemmin katseltuna siihen ei osannut oikein kiinnittää huomiota). Loppuratkaisu oli varsin onnistunut ja jotenkin on aina tuntunut siltä, että vaikka Reesen kohdalla olisi toivonutkin toisenlaista loppua, niin tämä oli ainoa oikea ratkaisu, mutta tähän ajatteluun on luultavasti vaikuttanut myös jatko-osien olemassaolo. En osaa oikein selittää miksi, mutta jos minun pitäisi listata suosikkini elokuvien loppukohtauksista, niin tämän elokuvan loppukohtaus nousisi luultavasti ensimmäisten joukossa mieleen. Olen nimittäin aina pitänyt siitä todella paljon.

Linda Hamiltonissa on samaa vikaa kuin monissa muissa elokuvan nuoremmissa näyttelijöistä ja siten hänen lookkinsa on varsin kasari ja nimenomaan alussa hänkin ärsytti vähäsen. Kun sitten nähdään pelkäävä Sarah ja myöhemmin vähän karaistunut Sarah, niin hänkin näytti jo vähän paremmalta. Arnold Schwarzenegger taas oli oma iloinen ja osaava näyttelijä itsensä ja olihan hänen suoritustaan kiva katsoa, vaikka eipä hänen näyttelijätaidoillaan kovin suuria palkintoja pokata, mutta cooliuspisteet hän kyllä vie kotiin mennen tullen. Michael Biehn oli ihan ok Kyle Reesenä, mutta ei mitenkään ilmiömäinen. Mukana menossa: Lance Henriksen ja Bill Paxton.

Pisteitä: 4/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Omistamani version (Special Edition) ekstroista löytyy tieto siitä, että maailman kuuluisimman sitaatin piti alunperin kuulua "I'll come back" ja muistaakseni siitä on todistuksena otoksiakin.