keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kunniavelka

Alkuperäinen nimi: Rules of Engagement
Ohjaus: William Friedkin
Käsikirjoitus: Stephen Gaghan
Pääosissa: Tommy Lee Jones, Samuel L. Jackson, Guy Pearce
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2000

Kesto: 123 min

- There are rules and Marines are sworn to uphold them.
- I was not going to stand by and see another Marine die just to live by those fucking rules.

Vietnamin sodassa merijalkaväen eversti Terry L. Childers (Samuel L. Jackson) pelastaa neuvokkuudella väijytykseen joutuneen ryhmän johtajan eversti Hayes Hodgesin (Tommy Lee Jones). 28 vuotta myöhemmin ampumavammojensa vuoksi toimistotyöhön joutunut Hodges jää eläkkeelle, kun taas Childers lähtee kohti Persianlahtea. Siellä he saavat tehtäväkseen käydä hakemassa Jemenistä suurlähettiläs (Ben Kingsley) turvaan mielenosoittajilta, mutta joutuvat tulittajien kynsiin ja Childers käskee joukkojaan ampumaan mielenosoittajat, mistä nousee kohu ja hän joutuu syytteeseen sotatuomioistuimeen. Childers kieltäytyy merijalkaväen omasta asianajajasta ja ottaa asianajajakseen Hodgesin, mutta saako Childers puhdistettua maineensa?

Viimeinen Arimanista tammikuussa tilattu dvd on nyt paketissa (ja parin viikon päästä pitänee tilata uusi satsi) ja ihan hyvä päätös tälle ”putkelle” olikin. Olen aina jotenkin tykännyt oikeussalidraamoista, mitä ainakin elokuviin tulee ja onpahan Matlockin kaudet kanssa sillä ikuisella hankintalistalla. Niinpä katsoinkin tätä jokseenkin mielenkiinnolla ja ilman suuria yllätyksiäkin Kunniavelka oli ihan hyvä tapaus, mutta parempikin olisi voinut olla.

Tosin jos nyt tarkkoja ollaan, niin en ollut täysin varma etukäteen, oliko tämä oikeussalidraama, mutta sellainen etiäinen mulla oli jostain vain syntynyt jossain vaiheessa. Niinpä pieni epäilys nousi pintaan, kun ensin sodittiin Vietnamissa ja sitten siirryttiin lyhyen väliepisodin jälkeen Jemeniin, jossa räiskittiin taas vähän lisää, mutta käytiinhän sitä oikeutta sitten lopulta. Kuten monet saattavat muistaakin, niin en hirveän innostunut ole sotimiskohtauksista ja siten Vietnam-alku tulikin katsottua vähän puolivaloilla ja rehellisesti sanottuna ajatukset harhailivat sen aikana siihen malliin, että minun piti kelata takaisin katsoakseni kohtauksen uudelleen. Mitä tulee tähän Jemen-jaksoon, niin se oli yllättävän pitkä, mutta samalla oikein mielenkiintoinen. Kun sitten Childers sai syytteet niskaansa, niin tässä kohtaa katsojalle oli jo selvää, että Childers on kuin onkin syytön, mutta sitä, miten sen todistus tapahtuisi, oli oikein kiva jännätä ja oikeudenkäyntikohtaukset olivatkin nannaa. Silloin kun ei oltu siellä oikeussalissa, niin Hodges teki pääosin omia tutkimuksiaan ja kysymyksiä, mutta ottaen huomioon loppuratkaisun, niin eivät ihan kaikki nämä kyselyreissut (esim. suurlähettiläs Mourainin vaimon luokse (Anne Archer)) ehkä kuitenkaan ihan tarpeellisilta tuntuneet; Hodgesin Jemen-reissu sitten olikin ihan mukavaa katseltavaa. Loppuratkaisussa pidin siitä, että oikeudenkäynti ei päättynytkään vedenpitävien todisteiden esittämiseen, vaan Hodgesin loppupuheenvuorossa oli pointteja, joita itsekin olin miettinyt elokuvan aikana. Loppuratkaisu ei sinänsä yllättänyt, mutta ei se varsinaisesti häirinnyt elokuvan seuraamista, sen verran hyvin tapahtumat oli onnistuttu kuvaamaan.

Tämä oli selvästi draamapohjainen elokuva, eikä suoraan sanottuna ihan Samuel L. Jacksonille tyypillisin rooli, mutta hyvin hän hommansa handlasi, vaikka siellä Vietnamissa hän näyttikin vähän tahattoman koomiselta. Perusvahva suoritus siis häneltä. Myöskään Tommy Lee Jones oli elementissään, mutta ei tehnyt mitenkään erityisen muistettavaa suoritusta. Mukana menossa: Guy Pearce ja Ben Kingsley.

Pisteitä: 3,5/5

PS. Piti katsoa tälle illalle vielä yksi elokuva, mutta joulukiireistä johtuen sellaista ei tule katsottua, mikä tarkoittaa sitä, että tämä blogi siirtyy joulutauolle ja palaa ensi viikon loppupuolella taas asiaan. Hauskaa joulua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti