Alkuperäinen nimi: Cul-de-sac
Ohjaus: Roman Polanski
Käsikirjoitus: Gérard Brach, Roman Polanski
Pääosissa: Donald Pleasence, Françoise Dorléac, Lionel Stander
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1966
Kesto: 111 min
- Here we are.
- Where?
- In this shit...
Parin pikkurikollisen, Richardin ja Albien (Lionel Stander ja
MacGowran) keikka menee pahasti pieleen ja molempia ammutaan ja
menettävät vielä ajoneuvonsakin. He ryöstävät toisen auton, mutta
ajaminen on lähes mahdotonta, sillä vähemmän loukkaantunutta Richardia
ammuttiin käteen, mikä estää hänen ajamisensa ja sen sijaan auto
kulkeekin eteenpäin lähinnä työntämällä suurin piirtein keskellä ei
mitään. Richard kuitenkin löytää linnakkeen, johon hän murtautuu
käytännössä välittämättä rakennuksen asujista Georgesta ja Teresasta
(Donald Pleasence ja Françoise Dorléac) ja he majoittuvat Albien kanssa
sinne odottamaan kyyditystä pois, mutta siihen menisi vielä pitkä
aika...
Lauantaina tuli tänne Poriin Kinokellariin Roman Polanskin uusin elokuva The Ghost Writer,
mutta minulla oli viikonlopulle varattuna muuta ohjelmaa sen verran,
että vaikka suunnitelmat vaihtuivatkin lievästi sanottuna yhtäkkiä, niin
aikaa minulla ei oikein ollut tuolle elokuvalle oli suunnitelmat mitkä
tahansa (ja äkisti muuttuneiden suunnitelmien vuoksi myös viikonlopun
elokuvat jäivät katsomatta). Nyt sitten eilen Finnkinon Klassikkosarjassa
näin tämän toisen Polanskin elokuvan, joka oli kuitenkin selvästi
vanhempaa tuotantoa ja Finnkinon sivuilla tätä elokuvaa kuvattiin jopa
herran Englannin kauden mestariteokseksi, mutta minua ei elokuva juuri
lämmittänyt. Itse asiassa siitä ei ole pitkäkään aika, kun tulin
ajatelleeksi, että siitä onkin aikaa, kun olen päässyt antamaan
pienimpiä pistemääriä (elokuussa ja sekin tämän vuoden ainut), mutta
valitettavasti tosiaan Umpikuja nyt pääsi tähän joukkoon, vaikka se alin mahdollinen pistemäärä juuri ja juuri sivuutettiinkin.
Tarina oli tosiaan käytännössä sellainen, että nämä pari tunarirosvoa
majoittautuvat sinne linnakkeeseen yön yli ja vähän seuraavan päivänkin
ajaksi ja sitten siellä linnassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista tuona
aikana ennen kuin elokuva on kokonaan ohi. Älkää antako tämän edellisen
virkkeen hämätä, sillä lähestulkoon kaikki tapahtuneet asiat olivat
aikalailla tylsää sontaa ja silloinkin kun näytti siltä, että elokuva
lähtee kohti parempia vesiä, niin pian laskeudutaankin taas pohjalle,
mitä elokuvan mielenkiintoon tulee. Elokuva on merkitty komediaksi,
mutta oikeastaan missään vaiheessa en elokuvaa luonnehtinut hauskaksi,
vaikka ehkä pari hymähdystä suustani pääsikin. Komediallisuuden sijaan
luonnehtisinkin elokuvaa enemmän trilleriksi, mutta en hyväksi
sellaiseksikaan. Yhdessä vaiheessa tosiaan jo luulin elokuvan muuttuvan
vähän kiinnostavammaksi, kun George ja Teresa saivat vieraita, sillä
tässä jaksossa oli juuri niitä elokuvan vähänkään hymähtelyjä
aiheuttavat hetket, mutta pian se sitten loppuikin. Elokuvassa oli
paljon turhaa, kuten nyt tämän Teresan kevytkenkäisyys ja sitten sen
pikkupojan (Trevor Delaney?) typerä käytös, mikä ei tuonut elokuvaan
yhtään lisäarvoa. Elokuvan loppuratkaisut olivat minusta kehnoja ja
vähän jopa keinotekoisen tuntuisia; ihan kuin Polanski ei olisi tiennyt,
miten päättää elokuva edes tyydyttävästi.
Monesti sitä on huomannut manaavansa sitä, kuinka elokuvissa
pahiksetkin ovat todellisia siloposkia, mutta ainakin tähän elokuvaan
roistoksi olisi sopinut oikein hyvin joku valkokangaskomistus, sillä
pääroistoa esittäneestä Lionel Standerista en pitänyt oikein yhtään tai
siis oikeammin pitää sanoa, etten pitänyt hänen roolihahmostaan yhtään.
Kun Richard oli kuitenkin koko ajan pätemässä ja kiukustuneena, niin
hänen vuokseen elokuva tahtoi menettää sen vähäisenkin tenhon, mitä
sillä olisi muuten saattanut olla. Sitten kun Richard tuntui vähän
rauhoittuvan ja ehkä jopa saaden jonkinlaisen yhteyden puoliksi
panttivankinaan pitämäänsä pariskuntaan, niin elokuvaan tuli pientä
valoa, mutta pian hän oli taas oma epämiellyttävä itsensä ja pilasi sitä
myöten elokuvan. Kai nyt Lionel Stander onnistui roolissaan, kun näin
pahasti minua onnistui ärsyttämään, mutta samalla hänen vuoksi
ärsyynnyin vähän koko elokuvaankin. Mukana myös Donald Pleasence
nuorempana kuin mitä olen hänet koskaan nähnyt ja tuskin olisin häntä
tunnistanutkaan, ellen alkuteksteistä hänen nimeään olisi bongannut.
Pisteitä: 1,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti