tiistai 30. marraskuuta 2010

Umpikuja

Alkuperäinen nimi: Cul-de-sac
Ohjaus: Roman Polanski
Käsikirjoitus: Gérard Brach, Roman Polanski
Pääosissa: Donald Pleasence, Françoise Dorléac, Lionel Stander
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1966

Kesto: 111 min

- Here we are.
- Where?
- In this shit...
 
Parin pikkurikollisen, Richardin ja Albien (Lionel Stander ja MacGowran) keikka menee pahasti pieleen ja molempia ammutaan ja menettävät vielä ajoneuvonsakin. He ryöstävät toisen auton, mutta ajaminen on lähes mahdotonta, sillä vähemmän loukkaantunutta Richardia ammuttiin käteen, mikä estää hänen ajamisensa ja sen sijaan auto kulkeekin eteenpäin lähinnä työntämällä suurin piirtein keskellä ei mitään. Richard kuitenkin löytää linnakkeen, johon hän murtautuu käytännössä välittämättä rakennuksen asujista Georgesta ja Teresasta (Donald Pleasence ja Françoise Dorléac) ja he majoittuvat Albien kanssa sinne odottamaan kyyditystä pois, mutta siihen menisi vielä pitkä aika...

Lauantaina tuli tänne Poriin Kinokellariin Roman Polanskin uusin elokuva The Ghost Writer, mutta minulla oli viikonlopulle varattuna muuta ohjelmaa sen verran, että vaikka suunnitelmat vaihtuivatkin lievästi sanottuna yhtäkkiä, niin aikaa minulla ei oikein ollut tuolle elokuvalle oli suunnitelmat mitkä tahansa (ja äkisti muuttuneiden suunnitelmien vuoksi myös viikonlopun elokuvat jäivät katsomatta). Nyt sitten eilen Finnkinon Klassikkosarjassa näin tämän toisen Polanskin elokuvan, joka oli kuitenkin selvästi vanhempaa tuotantoa ja Finnkinon sivuilla tätä elokuvaa kuvattiin jopa herran Englannin kauden mestariteokseksi, mutta minua ei elokuva juuri lämmittänyt. Itse asiassa siitä ei ole pitkäkään aika, kun tulin ajatelleeksi, että siitä onkin aikaa, kun olen päässyt antamaan pienimpiä pistemääriä (elokuussa ja sekin tämän vuoden ainut), mutta valitettavasti tosiaan Umpikuja nyt pääsi tähän joukkoon, vaikka se alin mahdollinen pistemäärä juuri ja juuri sivuutettiinkin.

Tarina oli tosiaan käytännössä sellainen, että nämä pari tunarirosvoa majoittautuvat sinne linnakkeeseen yön yli ja vähän seuraavan päivänkin ajaksi ja sitten siellä linnassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista tuona aikana ennen kuin elokuva on kokonaan ohi. Älkää antako tämän edellisen virkkeen hämätä, sillä lähestulkoon kaikki tapahtuneet asiat olivat aikalailla tylsää sontaa ja silloinkin kun näytti siltä, että elokuva lähtee kohti parempia vesiä, niin pian laskeudutaankin taas pohjalle, mitä elokuvan mielenkiintoon tulee. Elokuva on merkitty komediaksi, mutta oikeastaan missään vaiheessa en elokuvaa luonnehtinut hauskaksi, vaikka ehkä pari hymähdystä suustani pääsikin. Komediallisuuden sijaan luonnehtisinkin elokuvaa enemmän trilleriksi, mutta en hyväksi sellaiseksikaan. Yhdessä vaiheessa tosiaan jo luulin elokuvan muuttuvan vähän kiinnostavammaksi, kun George ja Teresa saivat vieraita, sillä tässä jaksossa oli juuri niitä elokuvan vähänkään hymähtelyjä aiheuttavat hetket, mutta pian se sitten loppuikin. Elokuvassa oli paljon turhaa, kuten nyt tämän Teresan kevytkenkäisyys ja sitten sen pikkupojan (Trevor Delaney?) typerä käytös, mikä ei tuonut elokuvaan yhtään lisäarvoa. Elokuvan loppuratkaisut olivat minusta kehnoja ja vähän jopa keinotekoisen tuntuisia; ihan kuin Polanski ei olisi tiennyt, miten päättää elokuva edes tyydyttävästi.

Monesti sitä on huomannut manaavansa sitä, kuinka elokuvissa pahiksetkin ovat todellisia siloposkia, mutta ainakin tähän elokuvaan roistoksi olisi sopinut oikein hyvin joku valkokangaskomistus, sillä pääroistoa esittäneestä Lionel Standerista en pitänyt oikein yhtään tai siis oikeammin pitää sanoa, etten pitänyt hänen roolihahmostaan yhtään. Kun Richard oli kuitenkin koko ajan pätemässä ja kiukustuneena, niin hänen vuokseen elokuva tahtoi menettää sen vähäisenkin tenhon, mitä sillä olisi muuten saattanut olla. Sitten kun Richard tuntui vähän rauhoittuvan ja ehkä jopa saaden jonkinlaisen yhteyden puoliksi panttivankinaan pitämäänsä pariskuntaan, niin elokuvaan tuli pientä valoa, mutta pian hän oli taas oma epämiellyttävä itsensä ja pilasi sitä myöten elokuvan. Kai nyt Lionel Stander onnistui roolissaan, kun näin pahasti minua onnistui ärsyttämään, mutta samalla hänen vuoksi ärsyynnyin vähän koko elokuvaankin. Mukana myös Donald Pleasence nuorempana kuin mitä olen hänet koskaan nähnyt ja tuskin olisin häntä tunnistanutkaan, ellen alkuteksteistä hänen nimeään olisi bongannut.

Pisteitä: 1,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti