Saw VII 3D

Alkuperäinen nimi: Saw 3D
Ohjaus: Kevin Greutert
Käsikirjoitus: Patrick Melton, Marcus Dunstan
Pääosissa: Tobin Bell, Costas Mandylor, Betsy Russell
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Kanada
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 89 min

- You wanna know the only thing that's wrong with killing you, Jill? I can only do it once.

 

Mark Hoffman (Costas Mandylor) selviytyy Jigsaw'n (Tobin Bell) ex-vaimon Jill Tuckin (Betsy Russell) hänen päähänsä asentamasta karhunrauta-ansasta. Jill puolestaan hakee poliisilta suojelua vastineeksi todisteista Hoffmania vastaan ja Hoffman haluaa puolestaan saada Jillin päänahan, jonka saadakseen hän aloittaa kaamean pelin. Samaan aikaan Jigsaw'n ansasta selviämisellä rahaa tekevä Bobby Dagen (Sean Patrick Flanery) saa oppia kantapään kautta, että Jigsaw'n kustannuksella ei kannata tehdä rahaa...

Nyt se on sitten ohi, Saw-sarja nimittäin ja kuinka nautinnollinen se onkaan ainakin jossakin määrin ollut. Tämä sarjan viimeinen osa on ollut loppuvuoden eniten odottamiani elokuvia ja vihdoin ja viimein odotus palkittiin ja vielä 3D-muodossa. Vaikka aiempien osien tietämyksellä ei niin järin suurta väliä olisi ollut (no, ehkä edellisen osan tapahtumat oli hyvä muistaa), niin silti olin ihan tyytyväinen, että tuli katsottua aiemmat osat ennen tämän katsomista. Ei tämäkään osa tietenkään ensimmäisen osan veroinen ollut, mutta kyllä Saw VII 3D kolmen parhaan joukkoon ainakin tällä katselukerralla taitaa nousta, vaikka oli tässä vikansakin.

Elokuva aloitettiin tuttuun tyyliin ansakohtauksella, joka tällä kertaa sijoittui näyteikkunaan, joten ansassa olleet kolme ihmistä, joista voi selviytyä vain kaksi, saivat osakseen paljon pällistelijöitä. Vaikka tällä ansalla ei mitään tekemistä ollutkaan kokonaisuuden kannalta, niin ihan hauska ansa olikin kyseessä. Sitten kun elokuva varsinaisesti alkaa, niin pureudutaan ihan liikaa niin Bobby Dagenin julkisuushakuiseen elämään kuin myös Jillin pakoon Hoffmanilta sekä hänen tietoihinsa Hoffmanista ennen kuin elokuvan varsinainen ansaleikki pääsee alkamaan. Okei, ennen ansaleikkiä näytettiin yksi toinen ansaviritelmä, joka tuntui pitkään vain yhdeltä satunnaiselta ansalta, mutta loppua kohden sillekin saatiin sitten tarkoituksensa. Kun sitten ansaleikki lopultakin alkaa, niin se oli ihan viihdyttävää katseltavaa, varsinkin kun itsekin olin kovasti sitä mieltä, että Bobby Dagen sietikin joutua Jigsaw'n uhriksi. Itsehän arvasin Dagenin huijariksi heti alussa (tämä paljastetaan heti, kun Dagen löytää itsensä ansasta, joten varsinainen spoileri se ei ole), kiitos aiempien osien näkemisen, mutta kyllä myönnän vähän miettineeni ansaleikin alkuun asti, että olinko sittenkin unohtanut jotain. Nämä Dagenin kohtaamat ansat olivat sinänsä ihan kekseliäitä, mutta niitä latisti vähän se oikeaan osunut aavistus siitä, ettei kukaan ansoissa olleista selviäisi hengissä, vaikka Dagen tekisi mitä. Kivempia monista näistä ansoista teki se seikka, että pelastaakseen kumppaninsa myös Dagenin itsensä piti kärsiä. Loppuansa, jossa Dagen itse joutuu siihen pahimpaan koettelemukseen, oli ehdottomasti näistä ansaviritelmistä se paras jo ihan juontakin ajatellen ja juuri oikeanlainen ansa Dagenille, joskin myönnettäköön, ettei minulle tullut elokuvan aikana mieleen, että hän voisi joutua sellaiseen testiin, mutta en ylläty, jos monelle muulle tuli.

Mitä tulee sitten toiseen päätarinaan eli Hoffmaniin ja kumppaneihin, niin Hoffmania tutkii ja etsii etsivä Gibson (Chad Donella), jonka vanhat kaunat Hoffmanin kanssa eivät varsinaisesti vieneet mukanaan johtuen pitkälti siitä, että nämä kaunat olivat täysin uusia, eikä niillä siten ollut juurikaan tekemistä Jigsaw'n tekosten kanssa eli niitä ei ollut käsitelty millään muotoa aiemmissa elokuvissa. Kun sitten tämä Gibsonin tutkimus saa huipennuksensa, niin vaikka joitakin yllätyksiä tulikin vastaan, niin niistä ei osannut silleen välittää. Se minua kyllä häiritsi, kuinka helppoa Hoffmanin oli temmeltää siellä poliisiasemalla ilman, että kukaan oikeasti pystyi tekemään yhtään mitään. Koska tämä kuitenkin on luultavimmin se mainostettu viimeinen osa, niin tiedossahan se oli, että monen kärkihahmon piti kuolla, joten oikeastaan ainoaksi jännitysmomentiksi nousi, että kuinka moni kuolee ja ketkä kuolevat ensin. Gibsonin osalta elokuva kyllä päätettiin aika mielikuvituksettomasti, mutta mitä tulee varsinaiseen loppuratkaisuun, niin siitä kyllä pidin ja paljon, kiitos osaksi edelleen mielettömän kovan Saw Themen ja loppukohtauspaikan. Tykkäsin tästä loppukohtauksesta jopa niin paljon, että oli lähellä, ettei elokuva saanut puolta pistettä enemmän. Ihan hyvä päätös hyvälle elokuvasarjalle. Olin salissa viimeinen katsoja, kun piti jäädä katsomaan lopputekstit, että kuulisin vielä viimeisen kerran Saw Themen, joka tosiaan on yksi minun suosikkitunnareista ikinä.

Tämä elokuva muuten tullee olemaan ensimmäinen 3D-elokuva, jonka tulen ostamaan kokoelmiini myöhemmin ja luultavimmin 2D-versiona, mutta en usko, että tulen menettämään mitään, sillä vaikka elokuva nyt olikin 3D, niin ei sitä oikein kunnolla päästy hyödyntämään näissä verileikeissä tai vastaavissa, vaan oli vain ihan kiva lisä. Kokemus oli suurin piirtein samaa luokkaa kuin olisi katsonut tavallista draamaelokuvaa 3D-muodossa eli ei järin tarpeelliselta tuntunut. Elokuvahan on tienannut rahaa jo ihan kivasti ja joitakin ennätyksiäkin sarjan itsensä osalta rikottiin, mutta kyllä minä jäin vähän miettimään, että kumpi oikeasti veti väkeä katsomoihin enemmän: 3D vai se fakta, että elokuvaa oli mainostettu sarjan viimeisenä... vai kenties molemmat? Sarjan ystävät olisivat kuitenkin löytäneet itsensä elokuvan parissa ilman 3D:täkin ja kun 3D-elokuvan tekeminen on vieläpä kalliimpaa kuin tavallisen elokuvaa, niin kuinka kannattavaa oli muuttaa elokuva 3D:ksi, jos kerran sillä ei kunnon merkitystä ollut itse elokuvanautintoon? No, näillä miettein eteenpäin.

Elokuvan ollessa sarjan viimeinen osa siinä nähtiin paljon vanhoja tuttuja, joista tärkeimpänä ensimmäisessä osassa vaikuttanut Cary Elwes (tohtori Lawrence Gordon), mutta muitakin selviytyjiä nähtiin, joskaan ihan kaikkia en tunnistanutkaan varmasti. Tobin Belliä tietenkin olisi voinut näkyä vähän enemmän, mutta hänen ääntään kuultiin sentään paljon erinäisissä nauhoissa, joten sikälikin sain mitä halusinkin. Vanhat tutut Costas Mandylor ja Betsy Russell molemmat suoriutuivat urakastaan varmalla rutiinilla ihan niin kuin ennenkin.

Pisteitä: 3,5/5