perjantai 12. marraskuuta 2010

Salaisuuteni kukka

Alkuperäinen nimi: La flor de mi secreto
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Käsikirjoitus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Marisa Paredes, Juan Echanove, Carme Elias
Valmistusmaa: Espanja
Ilmestymisvuosi: 1995

Kesto: 101 min

- Olit sinisissä, kun pakenit elämästäsi minun elämääni.
 
Leo Macíasin (Marisa Paredes) mies Paco (Imanol Arias) on NATO:n joukoissa sotimassa ja Leo yrittää kaikin tavoin pitää Pacon mielessä, jopa absurdiuteen asti. Leo hakee kirjoittajaksi lehteen, vaikka hän kertookin lehden kustannuspäällikkö/päätoimittaja (tms.) Ángelille (Juan Echanove), että hänellä ei ole aiempaa kokemusta alalta, mutta Ángel ottaa hänet silti töihin. Ángel tarjoaa Leolle mahdollisuuden kirjoittaa kirjailija Amanda Grisiä kritisoivan tekstin väittelytyyppisen artikkelin toisena osapuolena, mutta Leolla on erittäin hyvä syy kieltäytyä kunniasta, vaikka hän ei sitä Ángelille kerrokaan: Ensinnäkin Leo on Amanda Gris ja toisekseen Leo haluaa jättää sen vaiheen elämästään taakseen...

Pedro Almodóvarin tuotannon läpikäyminen jatkuu, vaikkakin hirveän katkonaisesti. Huomasinpas muuten tuossa äsken, että Almodóvarin pitkistä elokuvista olen katsonut jo yli puolet, joten eiköhän tämäkin saada jossain vaiheessa loppuun, vaikka onhan niitä katsomattomia elokuviakin ihan kivasti vielä (kahdeksan). Tämäkin kuuluu sarjaan elokuvia, joista en ollut kuullut mitään ennen sen tarttumista käteeni, joten aika avoin mielin pääsin katselemaan tätä elokuvaa ja itse asiassa olin sijoittanut tämän valmistumisvuoden 1980-luvulle (koska olin kuvitellut tietäväni edes nimeltä kaikki 90-luvun vaihteen jälkeiset elokuvat), mutta ihan niin vanhasta elokuvasta ei kuitenkaan ollut kyse. Vaikka ei Salaisuuteni kukka kaikilta osilta iskenytkään, niin Almodóvar oli onnistunut (jälleen kerran) tekemään elokuvasta sellaisen, että sen parissa viihtyi ainakin sen verran, että sen pystyi aika vaivattomasti katsomaan läpi.

Luin jostain äsken, että elokuvaa pidetään jonkinlaisena vedenjakajana Almodóvarin vanhemman ja uudemman tuotannon välissä ja itse en kauheasti edes ihmettele, että miksi. Nimittäin vanhemmassa tuotannossa oli paljon farssimaisia piirteitä uudempien keskittyessä enemmän draamaan ja tässä elokuvassa oli vähän molempia, vaikka draama elokuvaa hallitsikin. Nämäkin jokseenkin farssimaiset piirteet keskittyivät lähinnä alkupuolelle, vaikka loppupuolellakin oli pieniä merkkejä siitä. Pääosin elokuva siis keskittyy draamaan, joka vilisi sen verran kiinnostavia henkilöitä, että sitä oli ihan kiva katsoa, vaikka tapahtumat olivatkin jossakin määrin aika tavallisia. Ihan täysin tapahtumat eivät vieneet mukanaan, sillä se sisälsi enemmän kuin tarpeeksi turhiakin kohtauksia, joista suurimpana jäi mieleen nämä elokuvan alkuhetkillä nähdyt opetusvideoiden kuvaamiset, jotka linkittyivät muuhun elokuvaan niin, että yksi videoiden suunnittelijoista oli Leon ystävä. Niissä kuvauksissa dialogit olivat sinänsä ihan hauskoja ja kyllä minä jotenkin kykenin näkemään symbolismia elokuvan muuhun tarinaan, mutta ÄÄH... ilman olisi ollut paljon parempi. Elokuva siis soljui jokseenkin rauhallisesti eteenpäin aiheuttamatta mitään suuria tunteenpurkauksia suuntaan tai toiseen, eikä se tarjonnut oikein mitään järisyttäviä yllätyksiä, mutta kyllä sitä nyt sen reilun puolitoistatuntisen jaksoi katsoa. Loppuratkaisukin kuvasti nähtyä elokuvaa aika hyvin, sillä sekään ei päättynyt mitenkään erikoisesti.

Espanjalaisia elokuvia ja tv-sarjoja on tullut katseltua jo sen verran paljon, että olen ruvennut jo espanjalaistenkin elokuvien aikana vähän katselemaan, josko jossain näkyisi tuttuja naamoja ja kas, olihan niitä tässä. Ángelina nimittäin nähdään Francon ajassa perheen pään Antonio Alcántaran veljenä Miguelina nähty Juan Echanove, joka oli kyllä tässä elokuvassa paljon tukevampi kuin kyseisessä sarjassa. Niin ja sitten kun Paco tuli kuviin, niin vaihdoin mieltäni tyyliin joka toinen sekunti sen suhteen, että oliko kyseessä samaisen sarjan jo mainitun Antonio Alcántaran näyttelijä eli Imanol Arias ja olihan se. Jei! Mitä tulee sitten Leoa näytelleeseen Marisa Paredesiin, niin hän tuntui vetävän roolinsa jotenkin rutiininomaisesti läpi. Mukana menossa myös Almodóvarin luottonäyttelijöihin kuuluva Rossy de Palma.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti