keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Project 1001, osa 133/1001: Suspiria - tappavat huokaukset

Alkuperäinen nimi: Suspiria
Ohjaus: Dario Argento
Käsikirjoitus: Dario Argento, Daria Nicolodi
Pääosissa: Jessica Harper, Stefania Casini, Alida Valli
Valmistusmaa: Italia
Ilmestymisvuosi: 1977

Kesto: 94 min
 
Suzy Bannion (Jessica Harper) matkustaa Yhdysvalloista Länsi-Saksaan saadakseen tanssikoulunsa päätökseen yksityisessä tanssikoulussa. Hän saapuu kouluun illansuusta samalla hetkellä, kun ovesta tulee joku tyttö, Pat (Eva Axén), hirveässä paniikissa, joka katoaa juosten metsään. Suzy ei kuitenkaan pääse sisälle taloon, koska ovisummerin kautta hänelle ilmoitetaan, ettei hänen tulostaan tiedetä mitään. Seuraavana päivänä hänet kuitenkin otetaan vastaan hieman ristiriitaisissa tunnelmissa, sillä talon henkilökunta on saanut juuri kuulla, että Pat on murhattu. Suzy asettautuu vähitellen taloon, mutta pian hän saa huomata, että koulun henkilökunnalla on jokin hyvin tummanpuhuva salaisuus...

Kuukauden WANHAksi valikoitui tällä tämä elokuva, josta en ollut kuullut mitään ennen kuin otin sen käteeni vuosia sitten käteeni kaupasta ja ostopäätökseen vaikutti eittämättä elokuvan kotelon sinänsä huomiota herättävä etukansi. Vaikka muistelisinkin, etten saanut tästä ihan yhtä paljon irti kuin nyt, niin joka tapauksessa kiinnostus Dario Argenton, josta en myöskään ollut kuullut ennen tätä elokuvaa, elokuvia kohtaan oli syntynyt ja vaikka kaikki häneltä näkemäni elokuvat (ei niitä nyt ihan niin montaa ole) eivät olekaan iskeneet ihan samalla tavalla kuin tämä, niin tuo kiinnostus on silti säilynyt ja niinpä suunnitelmissani onkin jatkaa hänen elokuviensa kartoitusta tästä eteenpäinkin. Mitä tulee sitten tähän elokuvaan, niin tosiaan muistelisin, että ensimmäisellä katselukerralla olisin ollut tyyliin 3-3,5 pisteen vaiheilla (vaikeaa muistaa tarkalleen, kun ei ole mitään konkreettista pisteytystä missään, mutta nyt Suspiria – tappavat huokaukset maittoi ainakin hyvin.

En muistanut etukäteen elokuvan juonesta juuri mitään pienenpieniä paloja lukuun ottamatta, joten siksikin elokuvaa oli varsin jännittävä seurata. Alussa minulla oli kyllä pienet epäilykset asian suhteen, kun päästiin Patin ja hänen ystävänsä murhakohtaukseen, sillä tämä kohtaus oli leikattu jotenkin todella oudosti, mikä näkyi parhaiten siinä puukotuksessa ja juuri sitä edeltävissä tapahtumissa. Kohtaus oli kuitenkin harvinainen raaka ja edusti muutenkin hyvin paikkaansa elokuvassa, sillä tämän jälkeen siirrytään jokseenkin pitkäksi aikaa rauhallisimmille vesille, mutta kun tietää alun murhakohtauksen ansiosta, että siellä taustalla vaanii jotain todella pahaa, niin näitä rauhallisiakin jaksoja katsoessa pieni jännitys pysyi hyvin koossa. Kuitenkin näiden hiljaisempien jaksojenkin välille mahtui pieniä pelotteluhetkiä, joten elokuva ei päässyt kuitenkaan lässähtämään. Elokuvan lähetessä loppuaan näitä säikyttelykohtauksia alkoi tulla yhä tiheämmässä tahdissa saaden huippunsa ihan viimeisissä kohtauksissa ja kyllä minua vähän pelottikin Jessican puolesta. Elokuvassa tapahtui todella paljon outoja asioita, jotka olivat tietyllä tavalla myös kiehtovia. Elokuvan loppuratkaisu oli juuri sopiva tällaiseen elokuvaan.

Erikseen pitää mainita elokuvan lavasteet, jotka olivat hyvin surrealistisen oloisia monin paikoin ja välillä talojen käytävät ja seinät näyttivät siltä kuin olisi sukeltanut johonkin omituiseen optiseen illuusioon, vaikka sinänsä seinät paikoillaan pysyikin. Itse asiassa joissakin lavasteista en edes ollut täysin varma, olivatko ne rakennettuja vai vain maalattuja näyttämään oikeilta rakennelmilta. Minulle tuli mieleen nimenomaan näiden lavasteiden vuoksi, että jos David Lynch tekisi täysverisen kauhuelokuvan, niin lopputulos voisi näyttää joltain tällaiselta.

Vielä pitää nostaa esiin yksi asia: elokuvan musiikki. Goblinin musiikki oli omiaan tähän elokuvaan ja oli hyvin nostamassa jännittävää ja paikoitellen jopa pelottavaa tunnelmaa melko yksinkertaisella, mutta sitäkin toimivammalla musiikilla. En ole oikein koskaan harrastanut elokuvien soundtrackeja, mutta tämän elokuvan soundtrack minun oli saatava käsiini heti elokuvan nähtyäni, mikä ei onnistunut niin helposti, kun en tuolloin ostanut mitään ulkomaisista verkkokaupoista, mutta lopuksi eräs pieni(?) suomalaisesta verkkokaupasta löysin tämän virallisen soundtrackin ja niinpä tästä soundtrackista tulikin ensimmäinen omistamani soundtrack ja ainoa sellainen, jonka olen oikein hakemalla hakenut käsiini. En ole kokeillut, mutta en suosittele kuuntelemaan soundtrackia täysin säkkipimeässä kovinkaan pitkään... paitsi jos haluatte valvoa koko yön, kun ette uskalla nukkua. Sinänsä harmi, että Goblinin muihin Argenton filmeihin tekemät musiikit eivät ole ihan samalla tavalla tehneet vaikutusta.

Näyttelijät tekivät kauttaaltaan ihan hyviä roolisuorituksia, eikä minulla ole pahaa sanottavaa yhdessäkään. Jessica Harper oli ihan tarpeeksi hyvä pääosaan eli tarpeeksi uskottavantuntuinen, vaikka sinänsä melko perinteinen rooli kauhuelokuvan sankarittarena hänellä olikin. Koulun henkilökunnan jäseniä näytelleiden joukossa oli myöskin ihan hyviä näyttelijöitä ja parhaimpina esiin nousivatkin tanssinopettaja Tanner (Alida Vali) ja koulun varajohtaja Madame Blanc (Joan Bennett).

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti