Alkuperäinen nimi: In Dreams
Ohjaus: Neil Jordan
Käsikirjoitus: Bruce Robinson, Neil Jordan
Pääosissa: Annette Bening, Aidan Quinn, Robert Downey Jr.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1999
Kesto: 95 min
- You want to come over to my place, Claire? I have to warn you, though, it's haunted.
Who's it haunted by?
- You.
Clairella (Annette Bening) on kyky nähdä unissaan asioita, joita ei
ole vielä tapahtunut, ja nämä unet ovat useimmiten painajaisia. Kun hän
näkee unen tuntemattomasta miehestä kidnappaamassa pienen tytön, hän ja
hänen miehensä Paul (Aidan Quinn) ottavat yhteyttä poliisiin (Paul
Guilfoyle), joka kuitenkin kertoo, että tuo rikos on jo tapahtunut,
vaikkakin todellinen syyllinen, Vivian Thompson (Robert Downey Jr.), on
vielä karkuteillä. Todellinen painajainen alkaa kuitenkin vasta sitten,
kun Clairen ja Paulin lapsi Rebecca (Katie Sagona) siepataan ja
tapetaan...
Kuten edellisestäkään elokuvasta, niin myöskään tästä elokuvasta
minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, vaan tämäkin elokuva tuli
hommattua puhtaasti nimensä vuoksi. Kuitenkaan tätä elokuvaa ei voi ihan
luokitella kauhuksi, millaiseksi sen alun alkaen kuvittelin, vaan
kyseessä on enemmänkin synkkä trilleri, joka kyllä ajoittain piti
otteessaan, mutta kokonaisuudessaan Painajaisissa ei ollut mikään huipputapaus.
Elokuva alkaa ihan kiinnostavasti siinä mielessä, että heti alussa
tulee ilmi Clairen kyvyt ja hänen suhtautumisensa niihin, kuten myös
hieman taustatietoa siitä, mitä unia hän on aiemmin nähnyt ja vaikka ei
suoraan sanotakaan, niin selviää myös, mitä näiden unien jälkeen on
tapahtunut. Kun sitten Rebecca siepataan, niin hetken sitä jo ajattelee,
että Clairen tehtävänä onkin pelastaa tyttärensä ennen kuin on liian
myöhäistä, mutta sitten Rebecca löydetäänkin kuolleena; olin muuten niin
varma juonitulkinnastani, että en uskonut Rebeccaa kuolleeksi, ennen
kuin se selvin sanoin kerrottiin. Toisin sanoen elokuvaan mahtuu myös
vähän yllätyksiäkin mukaan, mikä oli sinänsä ihan piristävää.
Mielisairaat tavalliset ihmiset (ei siis psykopaattitappajat) eivät ole
koskaan järin kiinnostaneet minua ja siksi elokuvassa tapahtuikin pieni
notkahdus, kun Claire todettiin mielisairaaksi, millaiseksi hän oli
tosiaan tullutkin näiden painajaisten johdosta. Tämä juonenkäänne
tarkoitti kuitenkin sitä, että loppu meni siihen, kun Claire yritti
löytää oikean syyllisen ja pikku hiljaa puhdisti siinä samalla omaa
mainettaan. Koska tekijät olivat antaneet Clairen lapsen kuolla, mikä on
amerikkalaisissa elokuvissa jokseenkin harvinaista, niin tulin siihen
tulokseen, että periaatteessa elokuvassa saattoi sitten tapahtua melkein
mitä tahansa ja se johtopäätös kyllä loi pientä jännitystä elokuvan
loppumetreille. Ainakin leikittelin ajatuksella, jos Claire tyytyisi
uuteen rooliinsa Vivianin rinnalla, mutta ihan näin ei sitten lopulta
tapahtunutkaan. Loppuratkaisu oli ihanalla tavalla tyly.
Elokuva sisältää paljon näyttelijöitä, jotka ovat ainakin minulle
tulleet tutuiksi heidän myöhemmistä rooleistaan, sillä elokuvassa
näyttelevät niin Annette Bening (The Kids Are All Right), Robert Downey
Jr. (vaikka luulinkin häntä elokuvan aikana eri hahmoksi) kuin myös Paul
Guilfoyle (C.S.I.). Lisäksi elokuvassa on Aidan Quinn, jonka nimenä
tunnen harvinaisen hyvin, mutta hänen filmografiastaan ei löytynyt
yhtään tuttua nimeä. Outoa.
Pisteitä: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti