Alkuperäinen nimi: The Long Kiss Goodnight
Ohjaus: Renny Harlin
Käsikirjoitus: Shane Black
Pääosissa: Geena Davis, Samuel L. Jackson, Craig Bierko
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1996
Kesto: 116 min
- We jumped out of a building.
- Yes, it was very exciting. Tomorrow we go to the zoo.
Samantha Cainen (Geena Davis) muisti kattaa vain hänen viimeiset
kahdeksan vuottaan ja kaikki sitä edeltävät tapahtumat ovat tyystin
piilossa. Hän on kuitenkin kiltti perheenäiti, joka osallistuu
joulukulkueisiin ja järjestää illalliskutsuja. Eräänä iltana hän joutuu
auto-onnettomuuteen, missä hänen muistinsa alkaa palailla pätkittäin ja
pian hän tajuaa osaavansa asioita, joita hän ei ennen tiennyt osaavansa.
Hänen osallistumisensa joulukulkueeseen tallentui kuitenkin
tv-kameroille ja Samanthan entisen elämän tuttunsa, jotka luulivat häntä
kuolleeksi, bongaavat hänet tv-ruudusta. Kun he sitten yrittävät tappaa
Samanthan ja Samanthan peittoaa heidät, hänen on lähdettävä ottamaan
selvää entisestä elämästään, jossa ei todellakaan mietitty kodin
sisustamista tai puutarhakalusteiden ostoa...
Olen nähnyt tämän elokuvan varmaankin viimeksi joskus 1990-luvulla
elokuvan ollessa vielä suhteellisen tuore ja kokonaan olen elokuvan
tainnut nähdä vain kertaalleen. Silti hämmästyin suuresti, kuinka paljon
itse asiassa muistinkaan elokuvasta, vaikka totuuden nimissä onkin
sanottava, että en muistanut niinkään paljon elokuvan alkaessa, mutta
tietyt tapahtumat palautuivat mieliin kyllä jo ennen niiden
tapahtumistaan, tosin ei tietenkään kaikki. Nyt ”viimein” katsottuani
tämän toista kertaa arvelen kyllä tietäväni, miksen ole katsonut tätä
kovinkaan usein, sillä hyvästä yrityksestä huolimatta The Long Kiss
Goodnight ei ole kuin hieman keskitasoa heikompi toimintapläjäys.
Elokuva alkaa hyvin, sillä Samanthan muistin vähittäinen palautuminen
oli ihan kivaa seurattavaa, vaikka siinäkin hommassa oli mutkia
väännetty vähän turhankin suoriksi ja niinpä nämä uusien vanhojen
taitojen oppiminen kävikin vähän turhankin helposti. Alussa mielenkiinto
oli muutenkin korkeammalla, kun sai kaikessa rauhassa pohdiskella
näiden roistojen todellisia motiiveja Samanthan suhteen. Sitten kun
kaikki alkaa valjeta myös katsojalle, niin elokuvasta menee paras teho,
vaikka ei nyt sinänsä tylsää seurattavaa silloinkaan. Kuitenkin sen
jälkeen, kun hän ns. ottaa käyttöönsä entisen elämänsä, elokuvasta vasta
tulee tylsempi ja tämä johtuu siitä suuresta toiminnan määrästä, mitä
ei vain ole saatu kunnolla toimimaan. Osasyynsä tälle seikalle on
käytetyt keinot viedä eteenpäin sitä toimintaa ja nämä ratkaisut olivat
lähes kauttaaltaan kliseisiä ja siten aika yllätyksettömiä ja olen
varma, että olisin voinut sanoa näin jopa silloin, jos en olisi nähnyt
tätä aiemmin. En minä nyt lähtisi näitä toimintajaksoja varsinaisesti
huonoiksi sanomaan, mutta eivät olleet kuitenkaan minun karkkiani.
Loppuratkaisukin oli aikalailla arvattavissa jo elokuvan alussa, joten
silläkään saralla ei paljon kehumista. Kaiken kaikkiaan siis
tusinatoimintaa, joka saattaa iskeä toimintadiggareille hyvin, mutta ei
minulle, vaikka en minä suoranaisesti itkenytkään tuskasta katsoessani
tätä.
Geena Davis, joka on varmastikin saanut roolin tähän elokuvaan
loistavien näyttelijälahjojen avulla, ei suinkaan ollut pöllömpi tapaus
pääosaan, mutta pidin hänestä enemmän, kun hän oli kiltti Samantha,
sillä Charlyn olemus oli vain jotenkin luotaantyöntävän näköinen ja
lisäksi aika stereotyyppinen näkemys kovis-naisesta. Samuel L. Jackson
oli oma itsensä päästyään vauhtiin, vaikka hänen roolihahmonsa olikin
aika vässykkä alussa. David Morse on aina kuulunut suosikkeihini
sarjassa ”Ai niin tämäkin tyyppi on olemassa” (eli unohdan hänet
helposti, vaikka onkin hyvä) ja siten häntä olisikin saanut näkyä
enemmänkin.
Pisteitä: 2,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti