Kukkoilijat

Alkuperäinen nimi: In Bruges
Ohjaus: Martin McDonagh
Käsikirjoitus: Martin McDonagh
Pääosissa: Colin Farrell, Brendan Gleeson, Ralph Fiennes
Valmistusmaa: Iso-Britannia, Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2008
Kesto: 108 min

- I killed a little boy. You keep bringing up the fucking lollipop man.
- You didn't mean to kill a little boy.
- I know I didn't mean to... but because of the choices I made, and the course that I put into action, that little boy isn't here anymore, and he'll never be here again... I mean here in the world, not here in Belgium. Well he'll never be here in Belgium either, will he? I mean, he might've wanted to come here when he got older. Don't know why. And that's all because of me. He's dead because of me. And I'm trying to... been trying to get me head around it, but I can't. I will have always have killed that boy. That ain't ever going away. Ever! Unless... maybe I go away.

 

Ray (Colin Farrell) on ensimmäisellä tappokeikallaan Lontoossa, mutta tulee ampuneeksi kohteen lisäksi myös pienen pojan. Hänet ja häntä suositellut Ken (Brendan Gleeson) lähetetään Belgian Bruggeen piileskelemään toistaiseksi, kunnes isoin kohu laantuu. Ray ei oikein sopeudu kaupunkiin, vaikka Ken yrittää saada myös Rayn innostumaan nähtävyyksistä ja kaupungin historiasta. Pian Kenille kuitenkin selviää, että heidän Bruggessa ololleen on myös tarkoituksensa...

Tämä elokuva kuuluu sarjaan ”Halusin käydä katsomassa tämän elokuvateatterissa, mutta arvatkaapa tuliko tämä koskaan Poriin? No ei tullut!”. Elokuva nimittäin oli saanut hyviä arvosteluja ja traileristakin elokuva vaikutti mielenkiintoiselta ja kun eräs tuttunikin vielä suositteli elokuvaa, niin kiinnostuin tästä vieläkin enemmän, mutta eiliseen asti meni, ennen kuin tämän lopulta sain katsottua, vaikka tietenkin itse elokuva tulikin ostettua jo ajat sitten (tästä aiheesta sitten lisää ”muutaman” arvostelun päästä). Minusta Kukkoilijat (höntti suomennos muuten) oli ihan hyvä, mutta ei lopulta ihan niin hyvä kuin mitä olin odotellut.

Elokuvahan on luokiteltu kotelon takakannessa komediaksi, mutta IMDB:ssä trilleriksi, rikosfilmiksi ja draamaksi, mutta itse kyllä luokittelisin tämän nimenomaan draamapohjaiseksi komediaksi. Okei, komedia syntyy lähinnä päähenkilöiden (ja vähän muidenkin) sinänsä ihan näppärästä mutta absurdista dialogista, joita oli ilo kuunnella pitkin elokuvaa, vaikka aiheet vähän synkkiä välillä olivatkin. Musta huumori siis kukoistaa. Varsinkin Bruggen kaupunkiin liittyneet kommentit olivat hulvattomia. Dialogien ulkopuolella tapahtumat sitten olivat enemmän ei vain vakavia, vaan suorastaan synkkiä paikoitellen ja komediallisuudestaan huolimatta elokuva ei ollut kuitenkaan mikään hyvän mielen elokuva. Lähtökohdat olivat rankkoja, mutta niin myös tapahtumat Bruggessa, mutta jotenkin draaman ja huumorin oli tasapainoteltu melko hyvin pitkälle elokuvan puolivälin jälkeen, mutta sitten tuli jossain vaiheessa vähän turhankin pitkä tauko siihen huumoripuoleen ja elokuva muuttui vähän turhankin synkäksi ja jokseenkin tylyä oli myös loppuratkaisukin. Toki loppuhetkillekin löytyi vielä niitä hauskoja kohtauksia (esim. hotellikohtaus), joten täysin vakaviksi ei menty edes silloin ja elokuvan viimeiset repliikit olivat oikein hyvä ja hauska lopetus koko elokuvalle.

Colin Farrellin ja Brendan Gleesonin roolihahmot ovat juuri sopivan epäsuhtainen pari, jotta heitä jaksoi katsella yhdessä loppuun asti ja he suoriutuivatkin rooleistaan hyvin ja jokseenkin uskottavasti, eikä heidän pomoaan Harrya näytelly Ralph Fienneskään huono suinkaan ollut. Pienessä sivuosassa mukana oli muuten myös Zeljko Ivanek, jonka itse muistan parhaiten Kylmästä ringistä.

Pisteitä: 3,5/5