Alkuperäinen nimi: Twelve Monkeys
Ohjaus: Terry Gilliam
Käsikirjoitus: David Webb Peoples, Janet Peoples
Pääosissa: Bruce Willis, Madeleinen Stowe, Brad Pitt
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 124 min
- Look at them. They're just asking for it. Maybe the human race deserves to be wiped out.
- Wiping out the human race? That's a great idea. That's great. But more of a long-term thing. I mean, first we have to focus on more immediate goals.
Outo virus on tappanut 99% ihmisistä, pakottanut selviytyjät maan
alle ja nostanut eläimet maailman valtiaiksi. James Cole (Bruce Willis)
on tuomittu lukuisista väkivallanteoista vankilaan, mutta hänen
vangitsijansa tarjoavat hänelle mahdollisuuden lyhentää tuomiotaan
lähettämällä hänet menneisyyteen, jossa hänen täytyy kerätä
informaatiota 12 apinan armeijaksi itseään kutsuvasta aktivistijoukosta,
jonka syyksi ihmiskunnan tuho on laitettu, mutta kaikki ei mene
kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan...
Olen nähnyt tämän elokuvan tätä ennen kaksi kertaa ja kertojen
välissä on ollut niin paljon aikaa, että joka kerralla katsomiskokemus
on ollut lähestulkoon uudenveroinen ja niin oli asianlaita tälläkin
kertaa, vaikka joitakin pikkuasioita muistinkin. Olen muistaakseni
aiempinakin katselukertoina pitänyt tätä erittäin hyvänä elokuvana ja
vaikka tuossa pelkäsinkin, että aika olisi kullannut muistoja, niin
edelleen 12 apinaa iski ihan yhtä hyvin kuin aiemminkin, vaikka en ihan mestariteokseksi luokittelisikaan.
Elokuva alkaa hidastuksella lentoasemalla ja vaikka henkilöt
peruukkiensa takaa muistinkin, niin mitään muistikuvaa minulla ei ollut,
miten sinne päädyttiin ja sen selvittäminen monivaiheisten tapahtumien
kautta oli tehty hyvin jännittäväksi seurata. Tarina siten olikin varsin
kiinnostava ja vaikka elokuva kestikin yli kaksi tuntia, niin aika ei
missään nimessä käynyt tylsäksi, vaan tapahtumat seurasivat toisiaan,
jos ei nyt täydellä temmolla koko ajan, niin kuitenkin niin, ettei
paikoilleen jääty lusmuilemaan kovin pitkiksi ajoiksi.
Aikamatkustusjutut ovat aina hankalia, mutta tässä elokuvassa se oli
hoidettu oikeastaan niin hyvin kuin näin maalaisjärjellä voi ajatella
eli suuria aikaparadokseja ei muodostunut. Kaikkien tulevaisuuden (vai
nykyisyyden?) maailmassa tiedettyjen asioiden alkuperät ja lähteet
tulevat hyvin ilmi menneisyysjaksoissa, vaikka katsoja onkin jokseenkin
samassa asemassa tulevaisuuden päättäjien kanssa eli jos nämä päättäjät
luulevat jotain, niin myös katsoja luulee samoin. Toisin sanoen kun nämä
päättäjät elävät väärässä uskossa jonkin asian suhteen, niin myös
katsojaa viedään kuin pässiä narussa, kunnes jossain vaiheessa asioiden
todellinen laita paljastuu. Jos jokin jäi minua hieman kaivelemaan, niin
tämä Kathrynin ”ihan kuin olisin tuntenut sinut aina” -juttu oli aika
hölmö. Joku voisi tietenkin ruinata siitä, kuinka lopussa viedään vähän
niin kuin matto jalkojen alta jokseenkin täysin puskista tulleella
loppuratkaisulla, mutta minä kyllä pidin siitä ja minusta se sopi hyvin
koko elokuvaan. Kokonaisuudessaan varsin hyvää scifiä, jossa toiminnan
osuus on jätetty melkoisen minimiin... ja hyvä niin.
Elokuvan lisämateriaalina ollut kiinnostava making of -dokumentti
(mitä nyt puolen tunnin katselusta voi päätellä, koko pituus
dokumentille on puolitoista tuntia) kertoo, että Willis halusi pienen
särön Die Hard -imagoonsa ja siksi hän suostui tähän elokuvaan
normaalia pienemmällä summalla, mutta kyllä mielestäni se Die Hard
-tausta paistoi välillä läpi, vaikka ei ollutkaan ihan samanlaisessa
antisankariasemassa kuin aiemmin, mutta silti sopi rooliinsa varsin
hyvin. Tuossa making ofissa tosin näytti siltä kuin Willis olisi
näyttelemisen lisäksi osallistunut myös jossakin määrin omien
kohtaustensa ohjaamiseenkin. Brad Pittin kanssakin tuotantotiimillä oli
käynyt tuuri, sillä elokuvaa tehtäessä Pitt oli vasta nouseva tähti ja
siten hänet saatiinkin mukaan verrattain pienemmällä summalla, mutta
elokuvan valmistuttua Pitt oli jo suuri tähti. Pitt oli kyllä loistava
hullu. Mukana menossa David Morse ja Lisa Gay Hamilton (Oikeus ja kohtuus)
Pisteitä: 4/5
PS. Mitä tosiaan tuota making ofia (The Hamster Factor and Other Tales of Twelve Monkeys)
ehdin aamulla katselemaan puolisen tuntia, niin kyseessä on tosiaan jo
sen perusteella harvinaisen hyvin tehty, eikä homma mene miksikään
pelkäksi kaikkien kehumiseksi, vaan mukana on 12 apinan tekoprosessin
esittelyn lisäksi myös sitä raakaa maailmaa, jota elokuvien tekemisen
maailmaan kuuluu ja sekös vasta mielenkiintoista olikin. Toivottavasti
loppuosa on yhtä kiinnostavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti