maanantai 25. lokakuuta 2010

Saw

Alkuperäinen nimi: Saw
Ohjaus: James Wan
Käsikirjoitus: Leigh Whannell, James Wan
Pääosissa: Cary Elwes, Leigh Whannell, Danny Glover
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Australia
Ilmestymisvuosi: 2004

Kesto: 100 min

- You're too late.
- Why?
- It's the rules.
 
Lawrence ja Adam (Cary Elwes, Leigh Whannell) heräävät likaisesta ja kauan normaalikäytössä olemattomasta kylpyhuoneesta, jossa heidät on kahlittu seinään. He eivät tiedä, miten he ovat sinne joutuneet, mutta pian he tajuavat olevan kammottavan Jigsaw'n pelinappuloita pelissä, jossa panoksena ei ole sen enempää tai vähempää kuin heidän henkensä. Jigsaw ei itse tapa uhrejaan, vaan saa uhrinsa tappamaan itse itsensä tai kärsimään kovasti säilyttääkseen henkensä, mutta kuka oikein on Jigsaw ja selviävätkö Lawrence ja Adam kammottavasta pelistä hengissä?

Näillä näkymin ensi perjantaina tulee teattereihin (mainospuheiden perusteella) se vihoviimeinen Saw-elokuva, jonka sinällään haluaisin päästä katsomaan ensi-iltaan, mutta koska haluan käydä nämä edeltäneet Saw-elokuvat ennen sitä, koska Lostin kanssa meni muutama päivä aiottua myöhempään, ja koska tässä on (luultavasti) joitakin muitakin elokuvissa käyntejä ennen perjantaita, niin viimeistä osaa päässen katsomaan vasta ensi viikolla, mikä harmittaa, mutta minkäs teet. Niinpä kuukauden WANHAn virkaa saa tässä kuussa edustaa se ensimmäinen Saw-elokuva (jatko-osineen), vaikka ei ihan 1001-elokuva olekaan, joita olen tyypillisesti kuukauden WANHAksi valinnut (no, onhan tämäkin sentään 101 kauhuelokuvaa -kirjassa).

Muistan hyvin tarkkaan sen, kun kävin katsomassa tämän Finnkinossa ja ajattelin kyseessä olevan vain vähän tavallista särmikkäämpi pienemmän budjetin kauhuelokuva, mutta elokuvan päätyttyä tunsin itseni (juuri sillä oikealla tavalla) huijatuksi ja mielessäni huusin ”Tää ei voi päättyy näin! Ei tää voi!”. Toisin sanoen elokuva oli saanut huijattua minua oikein olan takaa ja kun Saw muutenkin oli varsin mukava kauhutrilleri, niin ei minulla tästä ainakaan juuri pahaa sanottavaa ole.

Elokuva on varsin pienimuotoisesti toteutettu, mutta sitäkin moniulotteisempi kauhupätkä, jonka parissa viihtyy kerran jos kolmannenkin. Juoni on loppujen lopuksi aika simppeli, mutta se toimii; tyypit heräävät kahlittuna ja yrittävät tehdä kaikkensa päästäkseen pois kahleista. Samalla sitten nähdään osin Lawrencen takaumien kautta Jigsaw'n aiempia ansoja ja myöhemmin vielä poliisietsivien (Danny Glover ja Ken Leung) tutkimuksia tapauksien parissa. Ei näiden takauma- ja tutkimusjaksojen osalta juuri valittamista ollut, mutta vähän jäi sellainen fiilis, että David Tappia näytettiin paljon vain siksi, että häntä esitti Danny Glover, mutta mene ja tiedä. Kuitenkin kokonaisuudessaan elokuva toimi edelleen edukseen ja siinä, missä ensimmäisellä kerralla joutui lopussa ”vain” totaalisen mindfuckin uhriksi, niin toisilla katselukerroilla pystyi tarkemmin seuraamaan niitä annettuja vihjeitä, jotta johtivat nähtyyn loppuratkaisuun. Nyt seuraa SPOILERI(!!!!), joten jos ette halua tietää loppuratkaisua, niin älkää lukeko eteenpäin (tätä kappaletta) ja kehoitan oikeasti olla lukematta, jos ette ole nähneet elokuvaa vielä, mutta en voi olla mainitsematta asiasta. Muistan edelleen, kuinka ällistynyt olin, kun Jigsaw nousi siitä lattialta ylös, sillä koko elokuvan aikana vaikka pyörittelin kaikenlaista mielessäni, niin en missään vaiheessa ollut edes ajatellut moisen mahdollisuuden olemassaoloa, en vaikka tajusinkin Zeppin sanoessa ylhäälläkin näkyvän repliikkinsä ”It's the rules”, että Zepp ei sittenkään ollut Jigsaw.

Cary Elwesistä ja Leigh Whannellista minulla ei juuri ole mitään sanottavaa, sillä he eivät olleet mitenkään erityisen hyviä, mutta ei huonojakaan, joten puhutaanpa elokuvan muista näyttelijöistä. Danny Glover näyttelee hyvin ikääntynyttä poliisia, jopa niin hyvin, että ajattelin hänen oikeasti olleen lähellä viimeisiä roolejaan, mutta eihän hän loppujen lopuksi ollutkaan kuin vasta 58-vuotias elokuvan tullessa, joten tuskinpa hän oikeasti on niin huonossa hapessa, miltä hän näytti. Rupesin lisäksi elokuvaa katsoessa miettimään, että kuinka kauan onkaan siitä edellisestä katsomiskerrasta (eka kerta silloin 2004), kun en yhtään muistanut Lostista tutun Michael Emersonin olemista mukana elokuvassa, vaikka hänen roolihahmonsa muistinkin; Emerson tuli Lostiin toisen kauden toisella puoliskolla ja kun kyseisen kauden dvd:n ostin syksyllä 2006, niin ennen sitä kai sitten. Kuitenkin kun Emersonin roolihahmon oli kerran nähnyt, niin hänet oli hyvin helppo tunnistaa myöhemmin pelkästä silmää kuvatusta pätkästäkin, kiitos juuri päättyneen pitkän Lost-maratonin; Lostia katsomattomille Lawrencen perheen kimpussa olleen oikea henkilöllisyys saattoi pysyä salassa pidempäänkin, kuten se oli silloin, kun tämän elokuvan ensi kertaa näin. Lostista oli myös muita tuttuja, sillä sarjasta oli mukana myös kolmella viimeisellä kaudella Milesina nähty Ken Leung. Myös Beverly Hills 90210:ssa ja Frendeissä piipahtanut Dina Meyer oli sivuosassa.

Pisteitä: 4,5/5

PS. Niin ja melkein unohdin sanoa, että Saw Theme on yksi tämän vuosikymmenen parhaista elokuvatunnareista, ellei peräti se paras. Kauhuelokuvien tunnareista nyt ainakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti