lauantai 30. lokakuuta 2010

Saw IV

Alkuperäinen nimi: Saw IV
Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Käsikirjoitus: Patrick Melton, Marcus Dunstan
Pääosissa: Tobin Bell, Lyriq Bent, Scott Patterson
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Kanada
Ilmestymisvuosi: 2006

Kesto: 92 min

- Do you know anything about the Chinese Zodiac?
- No, Jill. No.
- I didn't just get pregnant. It was carefully planned. Everything with John was.
 
Jigsaw (Tobin Bell) on kuollut ja hänelle tehdään ruumiinavausta, jonka aikana hänen mahalaukussaan löytyy kasetti ja murharyhmän etsivä Mark Hoffman (Costas Mandylor) tuodaan paikalle, joka kuuntelee Jigsaw'n viimeisen nauhan. Toisaalla poliisit löytävät etsivä Kerryn (Dina Meyer) ruumiin ja Kerryn työkaveri Daniel Rigg (Lyriq Bent) romahtaa, koska hän ei kyennyt pelastamaan tätä. Kotona hän joutuu Jigsaw'n uusimmaksi pelinappulaksi, koska Riggillä on vahva tarve pelastaa jokainen ja hänen onkin selvitettävä lukuisia eri testejä saadakseen pelastettua kaksi työkaveriaan: toisessa osassa kadonneen Eric Matthewsin (Donnie Wahlberg) ja etsivä Mark Hoffmanin...

Kolmas osa oli sen verran heikompaa tavaraa (vaikka ei sanalla sanoen heikko), että aikoinaan ei ollut kovin korkeat odotukset tämän osan suhteen, mutta löysin juuri eräältä foorumilta lyhyen kommenttini tästä elokuvasta ja olin tuolloin pitänyt tästä ja itse asiassa pidän vieläkin, mikä johtui pääosin varmaankin siitä, että olin jossain määriin unohtanut lähestulkoon kaiken tästä elokuvasta alun ruumiinavauskohtausta lukuun ottamatta. Niinpä pääsinkin katsomaan elokuvaa melkein tuorein silmin ja siksi Saw IV nouseekin tällä katselukierroksella ainakin tässä vaiheessa toiseksi.

Tarina lähti tosiaan käyntiin tällä jokseenkin puistattavalla ruumiinavauksella, jonka aikana sain kumma kyllä syötyäkin, mutta kun nyt katselin sitä, niin ei ihmekään, että se oli jäänyt mieleen, sen verran ällöttävä se oli, joskin samalla mielenkiintoinen. Tämän jälkeen nähdään vielä yksi ansa, jossa kaksi miestä, joista toinen ei näe ja toinen ei voi puhua, kamppailevat eloonjäämisestä ja tämän kohtauksen tarkoitus selviää vasta paljon myöhemmin, vaikka elokuvan alkaessa sitä pitikin vain yhtenä "alkunäytöksenä", jolla ei ole tekemistä muun elokuvan kanssa, mutta olin väärässä. Varsinaiset tapahtumat liittyvät kuitenkin Riggiin, joka käy läpi Jigsaw'n ansoja sekä agentti Strahmiin (Scott Patterson), joka agentti Perezin (Athena Karkanis) kanssa jäljittää Riggin liikkeitä. Riggin tarinaa oli kyllä ihan kiva seurata, varsinkin kun vastaantulevat ansat olivat jälleen kerran varsin kekseliäitä, mutta eräs asia minua vähän häiritsi. Okei, aikaa ei sinänsä ollut hukattavissa, jos Rigg halusi tosiaan pelastaa Matthewsin ja Hoffmanin, mutta kun hän löysi asunnostaan vain toimimattoman kännykän, niin miksei hän lähtiessään pois asunnolta käynyt nappaamassa naapurista tai ottanut ohikulkijalta uutta kännykkää poliisistatukseen vedoten? Näin hän olisi voinut tehdä yhteistyötä muiden poliisien kanssa ja siten päästä määränpäähänkin vähän nopeammin. Agentti Strahmin tutkimukset olivat nekin varsin mielenkiintoisia, varsinkin kun välillä kuulustellaan Jigsaw'n eli John Kramerin vaimo Jilliä (Betsy Russell), joka valaisee Jigsaw'n taustoista eräitä sinänsä aika tarpeellisiakin tietoja. Samalla saadaan jonkinlainen aikajanakin muodostettua eri elokuvien tapahtumien välillä, mitä olin kanssa kovasti mietiskellyt. Muistin ennen elokuvan alkua, että joko Hoffman tai Strahm oli tällä kertaa Jigsaw'n apurina, mutta kun en millään saanut päähäni että kumpi, niin elokuva menikin sitten jännittäessä sitä, kummalla ei nyt ollutkaan aivan puhtaita jauhoja pussissaan. Loppuun liittyi myös toinen varsin makoisa yllätys, joka löi minut kyllä aika ällikällä näin toisellakin katselukerralla.

Näyttelijöistä sinänsä ei pahemmin ole mitään kunnollista sanottavaa. Kukin hoiti roolinsa kunnialla läpi, joten pahaa sanottavaa ei jäänyt yhdestäkään, mutta eipä kukaan (tietenkin Tobin Belliä lukuun ottamatta) noussut varsinaisesti kunnolla esiinkään. Jigsaw'n vaimoa Jilliä näytelleestä Betsy Russellista täytyy kyllä sanoa sen verran, että hän näytti siellä kuulusteluhuoneessa paikoitellen ihan Hilary Swankilta.

Pisteitä: 4/5

PS. Saw V:n ja Saw VI:n olen arvostellut jo aiemmin, joten seuraava Saw-elokuva arvostelussa tuleekin olemaan se viimeinen eli seitsemäs.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti