sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Lost - 6. kausi

Alkuperäinen nimi: Lost – Season 6
Ohjaus: Jack Bender, Paul A. Edwards, Tucker Gates, ym.
Käsikirjoitus: Damon Lindelof, Carlton Cuse, Edward Kitsis, ym.
Pääosissa: Matthew Fox, Evangeline Lilly, Josh Holloway, ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2010
Jaksojen määrä: 17

- You're the monster.
- Let's not resort to name calling. 
 
Juliet (Elizabeth Mitchell) on saanut räjäytettyä plutonium-putkilon vuodessa 1977  ja tämän toimenpiteen tarkoituksena oli estää niin Oceanicin lennon 815 putoamisen saarelle kuin muutkin saaren myöhemmät tapahtumat. Kuitenkin selviytyjät Jackin (Matthew Fox) johdolla saavat huomata, että he ovatkin yhä saarella, mutta tällä kertaa siirtyneet vain 30 vuotta eteenpäin aikaan, jossa John Locke (Terry O'Quinn) on juuri saanut Ben Linusin (Michael Emerson) tappamaan Jacobin (Mark Pellegrino). Pian niin Benille kuin muillekin rannassa olijoille selviää, että John Locke ei olekaan John Locke, joka on oikeasti kuollut, vaan saarta piinannut musta savuhirviö. Kuin tässä ei olisi tarpeeksi, samaan aikaan näemme Jackin ja kumppanit Oceanicin lennolla 815, joka ei sittenkään putoa saarelle. Kumpi todellisuuksista onkaan se oikea vai ovatko kumpikin?

Ennen kuin päästään itse asiaan, niin haluan tehdä muutamia huomioita. Ensinnäkin, en tiedä oliko se itse saari, Jacob vai kenties tämä savuhirviö, mutta joku oikeasti halusi estää minua saamasta tätä sarjaa päätökseen. Nimittäin minulla oli tämä ennakkovarauksessa, mikä tarkoitti sitä, että minun olisi kuulunut saada tämä käsiini jo julkaisupäivänä (15.10.), mutta en saanut sitä varausta ennen kuin viikonlopun jälkeen tiistaina, ja se paketti meni takaisin, kun olin jo edellisenä päivänä kyllästynyt odotteluun ja huomatessani heti töistä kotiin palattuani, että paketti ei ole tullut, eikä mitään korttiakaan siitä, että se olisi postissa, lähdin polkemaan takaisin keskustaan (5km) ja kävin Anttilasta hakemassa boksin mukaani. No, keskiviikkona olin saamassa toista levyä päätökseen, kun viisi minuuttia ennen viimeisen jakson päättymistä koko levy jumittui niin, ettei suostunut toimimaan, mikä johtui naarmuista, joten pääsin viimeistelemään tuon levyn vasta seuraavana päivänä haettuani Anttilasta uuden paketin pitkällisen väännön jälkeen ilman lisämaksua. Kumma kyllä, tämän episodin jälkeen kaikki meni kuin nakutettu. Toinen huomio on se, että onneksi kävin läpi edelliset kaudet ennen tämän katsomista, sillä paljon oleellisiakin tapahtumia olin unohtanut ihan vain viidennestäkin kaudesta, vaikka senkin näkemisestä on vain vuosi. Kolmas ja viimeinen huomio on se, että vaikka tämä matka on ollut ihan rattoisa, niin olen kyllä ihan tyytyväinen siihen, että tämä maraton-urakka on ohi ja olen nyt katsonut koko sarjan ja voin viimein alkaa katsoa jotain muuta. Tämän Lostin kuudennen ja samalla viimeisen kauden parissa kun tuli kuitenkin pääosin viihdyttyä, vaikka ei ihan samalla tavalla iskenytkään kuin aiemmat kaudet.

Aloitetaan saaren tapahtumista. Myönnän, että viidennen kauden jälkeen tulin spoilanneeksi itseni tämän kauden ensimmäisen jakson nimen (LA X) suhteen ja siten olikin jokseenkin suuri yllätys, että hahmot olivat edelleen saarella. Itse asiassa nyt juuri viidennen kauden katsoneena tuntuikin siltä, että eihän he voi kokonaan lähteä saarelta, kun John Locken ja kumppaneiden matka Jacobin luokse, jonka tapahtuman olin tyystin unohtanut, päättyi miten päättyi, mutta sitten taas mielessäni oli koko ajan se ensimmäisen jakson nimi. No, sen kyllä arvasin heti heidän tajuttuaan olevansa edelleen saarella, että missä ajassa he ovat ja arvaukseni osuikin oikeaan, sillä ei ollut enää mitään mieltä pitää väkeä eri ajassa. No, mitä itse tapahtumiin tulee, niin Lostin historian aikana on tapahtunut yhtä jos toistakin kummaa, joten enää ei osannut kunnolla reagoida niin sanottuihin yllättäviin muutoksiin, vaan ajatteli tapahtumien vieriessä vaan tyyliin, että "nyt kävi näin" ja sitten jäätiin odottamaan seuraavaan yllätystä. Totta kai kauden aikana saatiin vastauksia lukuisiin kysymyksiin (olivatko ne kaikki tyydyttäviä, onkin jo toinen kysymys), mutta joitakin asioita jäi kertomattakin, mikä oli ihan hyvä juttu, sillä nyt kaikkea ei selitetty puhki, vaan edelleen jätettiin jotain katsojan itsensä pääteltäviksi. Myönnän kyllä, että hahmojen ollessa jakautuneina parhaimmillaan kolmeenkin eri ryhmään, niin kyllä siinä ehti jonkin verran jännitystä muodostua, kun mietti, että kenen ajaman asian puolella pitäisi sanoa eli toisin sanoen kuka näistä nyt oikeasti ajatteli kaikkien (myös saaren) parasta. Näiden alusta asti mukana olleiden henkilöiden lisäksi päästiin kurkistamaan niin Jacobin kuin myös Richard Alpertin (Nestor Carbonell) taustaan omien jaksojensa kautta, mikä kyllä avasi hyvin näihin kahteen kohdistettuja kysymyksiä, mutta kyllä myönnän, että minulle tuli vähän sellainen olo, että olivat vähäsen täytteenä, vaikka tekijät kommenttiraidoilla muuta yrittivätkin vakuuttaa. Ei sillä, nuokin jaksot olivat ihan mielenkiintoisia, varsinkin Richardin tarina jo ihan senkin vuoksi, että siinä puhuttiin pitkään espanjaa! Noin kokonaisuudessaan kauden tapahtumat olivat sitä sorttia, että jos ei olisi tiennyt, niin ei olisi kyllä arvannut, että sarja päättyisi tähän kauteen, sillä tämä sotateema, joka selvästi leimasi tätä kautta, tuntui vain yhdeltä teemalta muiden sarjan kausiteemojen kanssa, eikä tapahtumista sinänsä tullut ilmi se seikka, että kaikki päättyy pian, vaikka koko ajan tiesinkin, että jäljellä olevat jaksot vähenevät vähenemisestään. Se minua kyllä rassasi, että vaikka hahmot olivat olleet saarella vaikka kuinka kauan, niin edelleen saarelta löytyi ei vain uusia paikkoja (temppeli, valoluola), vaan kuinka ollakaan: vieläpä aivan uusia ihmisiä, jotka ovat olleet saarella vaikka kuinka pitkään. AARGH! Mitä tulee sitten tarinan päättymiseen saarelle, niin ei se mitään suurta ahaa-elämystä aiheuttanut, mutta ihan kohtuullinen päätös kuitenkin. Totta kai sarja olisi voinut päättyä monella muullakin tavalla, mutta ei minulle tullut ainakaan mitään sellaista loppua mieleen, mikä olisi aiheuttanut "VAU, MIKÄ LOPPU" -fiiliksen. Toisaalta sitten harva sarja siihen pystyy. Se pitää vielä kuriositeettina sanoa, että arvasin hyvissä ajoin (jotain 10-20 minuuttia ennen) ennen viimeisen jakson loppua, että mihin kuvaan sarja päättyisi. Hih!

Toinen puoli tarinasta onkin sitten tämä rinnakkaistodellisuus, joka nähdään aiempien kausien takaumien/tulevaumien tilalla, ja jossa siis ollaankin tilanteessa, jossa Oceanic 815 -lento ei pudonnutkaan saarelle. Nähdessäni tosiaan vahingossa jakson ensimmäisen jakson nimen jo edellisen kauden jälkimainingeissa, päässäni alkoi heti raksuttaa, että miten ihmeessä sarja voisi enää jatkua, jos hahmot eivät olleet enää saarella lainkaan, mutta lieväksi pettymyksekseni saarijutut jatkuivat siinä rinnalla kuitenkin. Tämä koko rinnakkaistodellisuuksien olemassaolo ei ollut minulle täysin mieleen, vaikka hyvin pian kauden päästyä kunnolla käyntiin huomasinkin katsovani molempien todellisuuksien tapahtumia jokseenkin yhtäläisellä mielenkiinnolla. Tietenkin oli ensimmäisestä jaksosta jo selvää, että hahmot törmäisivät toisiinsa Los Angelesissa tämän tässä (klisee? Ai miten niin?), joten tässäkin todellisuudessa tuli kyllä aika paljon seurailtua mietiskellen sitä, että kehenköhän seuraavaksi törmätään ja missä yhteyksissä. Olin aavistanut oikein tämän rinnakkaistodellisuuden todellisen merkityksen kauden avausjaksossa, mutta jostain syystä olin hylännyt sen teoriani aika nopeasti, eikä se teoria sitten palautunutkaan mieliini kuin vasta ihan loppumetrillä toisin sanoen vasta sitten kun viimeiset kohtaukset olivat jo käynnissä, joten joo, tekijät saivat minut johdettua pitkäksi aikaa harhaan, vaikka jälkikäteen kommenttiraidoista ja muista sainkin kuulla kaiken maailman vihjeistä, jotka olin lähes tyystin ohittanut huomaamatta niitä. Tämän teorian syntymiseen kuitenkin oli vaikuttanut se seikka, että vaikka kuinka oltiinkin jossain rinnakkaistodellisuudessa, niin kuitenkin pidin selvänä sitä, että jotenkin Los Angelesin tapahtumien täytyy linkittyä saaren tapahtumiin, mutta miten, sitä sain (ilokseni) pohtia tosiaan aivan kauden loppuun asti. Tämä käytetty loppuratkaisu ei kuitenkaan sekään saanut mitään riemunhuutoja aikaan, vaan oli nyt vain yksi mahdollinen päätös muiden seassa, vaikkakin aika kliseinen sekin.

Minulla on ollut tapana nimetä eri kausien suosikkihahmojani, jos sellainen on kaudesta löytynyt ilman sen suurempia ponnisteluja ja tällä kertaa sellainen löytyi Hurleysta (Jorge Garcia). Aiemmilla kausilla hänen olemuksestaan (enkä puhu nyt ulkomuodosta) on kummunnut sellainen tietyntyyppinen hyväntuulisuus, mikä on näkynyt ulospäin jonkinasteisesta hassuttelevasta huumorista, mutta nyt hän oli kuin ihan toinen ihminen ja enää hänestä ei huokunut juuri minkäänlaista komiikkaa, vaan nyt hän oli jotenkin saanut auktoriteettia luonteeseensa siinä määrin, että minä arvasin Hurleyn kohtalon etukäteen (minkä vuoksi hämmästyinkin sitten siihen tapaan, mihin nuotiokeskustelu Jacobin kanssa päättyi), sillä ei noin suurta muutosta voi tapahtua ilman, että siihen on joku kunnollinen syy. Vaikka siis olinkin pitänyt hauskasta Hurleysta, niin tämä vakava Hurley upposi vieläkin paremmin. Mitä tulee muihin hahmoihin, niin viimeisen kauden ollessa kyseessä arvasinkin näkeväni monet vanhat tutut vielä kerran (itse asiassa niitä näkyi vielä enemmän kuin otaksuin) ja varsinkin viimeinen jakso oikein pursusi näitä tuttuja hahmoja. Ihan kaikkia ei kuitenkaan suuressa loppukohtauksessa näkynyt ja puuttumaan jäivät puuttumaan ainakin Harold Perrienau Michaelina, Michelle Rodriguez Ana Luciana (vaikka hänkin oli mukana viimeisessä jaksossa, mutta ei jostain syystä ihan lopussa) kuin myös Mr. Ekoa näytellyt Adewale Akinnuoye-Agbaje (tosin hänen kanssaan neuvoteltiin, mutta ei päästy yhteisymmärrykseen hinnasta).

Syy, miksi en kirjoittanut tätä arvostelua jo eilen, löytyy lisämateriaaleista. Yleensähän kommentoin elokuvien ja tv-sarjojen lisämateriaaleja pikaisesti vain, jos olen katsonut ne ennen arvostelun kirjoittamista, mutta en edellytä itseltäni yleensä sitä, että olen katsonut myös ekstrat ennen arvostelemista; joskus on jopa käynyt niin, että olen niitä ekstroja katsellut samalla kun olen arvostelua kirjoittanut. Kuitenkin tämän kauden suhteen minun oli kuitenkin tehtävä poikkeus, sillä juuri ennen kauden katsomisen aloittamista sain vihiä siitä (Ampparit.comin kautta?), että lisämateriaaleissa on eräänlainen epilogi sarjalle, ja koska kuuntelin tosiaan kaikki kommenttiraidat ennen muita ekstroja, niin en voinut katsoa tuota epilogia (The New Man in Charge) heti kauden päätyttyä (yleensäkin pidän tapanani sitä, että lisämateriaalit katsotaan levyjärjestyksessä ja niitä olikin sitten joka levyssä). Nyt se on kuitenkin nähty, kuten kaikki muutkin ekstrat ja tuosta about 10 minuutin mittaisesta epilogista sen verran, että joo, valottihan se ehkä vielä vähäsen lisää itse sarjasta, mutta ei se nyt varsinaisesti tarpeellinen ollut, vaikka olihan se toisaalta ihan kiva nähdä Hurley, Ben ja Walt (Malcolm David Kelly) vielä kerran; nyt muuten Walt näytti ensimmäisen kerran saarelta lähdön jälkeen siltä Waltilta, jollainen hän oli saarella, vaikka toki kasvanutkin olikin pirusti. Noin muuten ekstroissa pureudutaan tietenkin viimeisen kauden syntymiseen ja sen tekemiseen, mutta kokonaisuudessaan olen vähän pettynyt kauden ekstroihin, sillä nyt tavaraa tuntui olevan tavallistakin vähemmän. Se ihan viimeiseksi katsottu Lost Blooperskin oli kehnommin koostettu kuin aiemmin.

Pisteitä: 3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti