Alkuperäinen nimi: Sin nombre
Ohjaus: Cary Fukunaga
Käsikirjoitus: Cary Fukunaga
Pääosissa: Edgar Flores, Paulina Gaitan, Kristian Ferrer
Valmistusmaa: Meksiko, Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2019
Ohjaus: Cary Fukunaga
Käsikirjoitus: Cary Fukunaga
Pääosissa: Edgar Flores, Paulina Gaitan, Kristian Ferrer
Valmistusmaa: Meksiko, Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2019
Kesto: 98 min
- Vihreä valo. Olet vainaa.
Sayra (Paulina Gaitan) lähtee
Hondurasista sukulaistensa kanssa taivaltamaan kohti pohjoista,
Etelä-Meksikoon Tapachulan kaupunkiin, jossa heidän on tarkoitus jatkaa
junalla Yhdysvaltojen rajalle ja loikata laittomasti maahan.
Tapachulassa pesäänsä pitää kuitenkin väkivaltainen jengi, johon nuoret
värvätään puolipakolla mukaansa ja tuohon jengiin tutustuttaa El
Casperiksi (Edgar Flores) kutsuttu mies nuoren teinipojan Smileyn
(Kristian Ferrer). Erinäisten tapahtumien kautta El Casper ja Smiley
lähtevät johtajansa Lil' Magon mukana keikalle junaan, jossa Sayrakin
matkustaa, ja tuolla keikalla tapahtuu jotain, mikä saattaa El Casperin
todelliseen hengenvaaraan...
Lostin kuudes kausi on nyt
katsottu, joten pikku hiljaa voidaan palata taas normaaliin
päiväjärjestykseen, mitä kirjoitusaktiivisuuteen tulee, mutta koska
minulla on vielä osa ekstroista katsomatta, saatte odottaa sen arviota
huomiseen asti. Sen sijaan arvosteluvuoron sai tämä Kinokellarissa
esitetty elokuva, joka samalla aloittaa leffaviikon/-viikot, sillä
tässä lähiaikoina tulee mentyä katsomaan elokuva jos toinenkin ihan
teatteriin asti. Tämän elokuvan aiheesta en tiennyt juuri mitään
etukäteen, vaan (jälleen kerran) katselupäätöksen sai aikaan elokuvan
espanjankielisyys (tai ei-englanninkielisyys), joten täysin avoimin
mielin lähdin tätä katsomaan ja loppujen lopuksi Ei nimeä vakuutti ainakin jossakin määrin rankkuudellaan.
Asumme täällä lintukodossa, jossa ei
juuri koskaan tapahdu juuri mitään vakavaa ja rauhassa voi (pääosin)
kulkea kadulla pelkäämättä roistoja, joten hyppäys aivan toisenlaiseen
kulttuuriin Meksikon eteläosiin ei käynyt kivuttomasti, mutta pian sitä
kuitenkin huomasi seuraavansa tarinaa ihan kiinnostuneena. En tietenkään
voi tietää, millaista se elämä siellä Keski-Amerikassa on, mutta
ainakin elokuva oli onnistuttu kuvaamaan niin, että tapahtumat tuntuivat
aidoilta (no, mukana käsikirjoitusvaiheessa oli auttamassa pari oikeaa
jengiläistä), vaikka esimerkiksi tätä alun Smileyn potkimista en
voinutkaan oikein hyväksyä, vaikka silläkin oli ilmiselvä
tarkoituksensa. Elokuvassa oli paljon road trip -elokuvan (vai pitäisikö
sanoa rail trip?) tunnuspiirteitä, mutta en minä tätä varsinaisena
road/rail tripinä oikein pitänyt. Itse asiassa minulle tuli mieleeni
blogini historian toisena arvostelemani elokuva Kultainen portti,
sillä tässäkin ensin ollaan hyvä tovi "lähtöpisteessä", josta sitten
siirrytään tekemään matkaa ja sitten elokuva päättyykin
määränpäävaltioon pääsemiseen. Ei kuitenkaan pidä tämän hämätä, sillä Ei
nimeä on huomattavasti monivivahteikkaampi ja rankempi kuvaus kuin
edellä mainittu elokuva (sikäli kuin sen kovinkaan hyvin muistan) ja
pääjuoneltaan mielenkiintoisempi tapaus. Elokuva sisälsi monia
yllättäviä käänteitä, eikä siitä muodostunut lainkaan sellaista tarinaa
kuin millaiseksi mielessäni olin elokuvan kuvitellut sen alkumetreillä.
Joistakin yllätyksistä huolimatta sitten kun elokuvan juoni alkoi
kokonaisuudessaan seljetä (tämä ei tapahtunut kovin nopeasti), tiesinkin
jo, mitä elokuvan lopussa tulisi käymään ainakin parin henkilön
kohdalla, mutta ei tämä oikein arvaaminen kuitenkaan vienyt elokuvan
lopulta tehoa. Kokonaisuudessaan siis ihan hyvin tehty elokuva rankasta
aiheesta.
Elokuvassa ei juuri ilon hetkiä koettu,
vaan yleisfiilis kullakin hahmolla tuntui olevan jokseenkin
negatiivinen, vaikka esimerkiksi Sayran matkakumppaneilla suuria
toiveita olikin. Kuitenkaan yksikään hahmoista ei noussut toisen
yläpuolelle tai erityisen vahvasti esiin. Kuitenkin näyttelijät olivat
onnistuneet esittämään roolihahmonsa riittävän uskottavasti, vaikkakin
juurikin Sayraa näytellyt Paulina Gaitan jäikin jotenkin yksipuoliseksi
tapaukseksi, eikä ainakaan minulle välittyneet aina Sayran motiivit
tekemiinsä päätöksiin.
Pisteitä: 4/5
PS. Tämä blogi on siirtynyt
mainosvapaalle vyöhykkeelle ja niinpä enää ei blogissa näy
Google-mainoksia tai mitään muitakaan mainoksia, joiden tuleminen
blogiin ei ole ollut minun päätäntävallan alla. Näin toivon, että tämä
on vielä entistäkin kivempi käyttää ja lukea. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti