Alkuperäinen nimi: The Cove
Ohjaus: Louis Psihoyos
Käsikirjoitus: Mark Monroe
Pääosissa: Richard O'Barry, Louie Psihoyos, Joe Chisholm
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Ohjaus: Louis Psihoyos
Käsikirjoitus: Mark Monroe
Pääosissa: Richard O'Barry, Louie Psihoyos, Joe Chisholm
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 94 min
- If you aren't an activist you're an inactivist.
Kultaisella 60-luvulla Richard O'Barry
(tai Ric O'Barry) kouluttaa delfiinejä näyttelemään Flipperiä
samannimisessä, sittemmin todella suosituksi tulleessa sarjassa. Tämä
sarja aloittaa todellisen delfiinibuumin ja eläinpuistot, -tarhat ja
vastaavat joka puolella maailmaa alkavat haalia delfiinejä poukamaan.
Bisneksellä on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä delfiinien pyydystäjät
ottavat talteen vain osan delfiineistä ja tappavat loput niin, että
kaiken kaikkiaan arviolta 23 000 delfiiniä tapetaan vuosittain. Erään
Flipperiä näytelleen delfiinin kuoltua O'Barry tulee katumapäälle, tekee
täyskäännöksen ja alkaa ajaa delfiinien asiaa ja nyt hän on ottanut
kohteekseen Japanissa Taijissa sijaitsevan salaisen poukaman, jossa
delfiinejä tapetaan surutta...
Porin Kinokellarin
tarjontaa oli tämä. Mietin ennen saliin menoa, että voiko tällainen
dokumenttielokuva tehdä minuun minkäänlaista vaikutusta, kun kuitenkin
dokumentista oli lukenut sen ilmestyessään jo melkein kaiken oleellisen
ja ehkä vähän enemmänkin, joten dokumentin sisältö oli ainakin
pääpiirteittäin tiedossa etukäteen, vaan kuinkas sitten kävikään?
Elokuvan päätyttyä olin jokseenkin vaikuttunut näkemästäni ja vaikka
tällaisen dokumentin pisteyttäminen vähän vaikeaa olikin, niin se ei
poista sitä tosiseikkaa, että The Cove - meren salaisuus oli jokseenkin huipputapaus.
Alussa näemme, kuinka ilmeisesti Ric
O'Barry (mä en oikein muistanut, kuka näistä oli kuka, anteeksi) nähdään
ajamassa Taijissa kasvot peitettyinä ja varmana siitä, että joku seuraa
häntä ja tätä piti jotenkin vainoharhaisena. Kuitenkin kun elokuva
eteni ja nähtiin japanilaisten viranomaisten ja paikallisten kalastajien
suhtautuminen O'Barryn operoiman Oceanic Preservation Societyn (eli
OPSin) porukan agendaan, niin huomaa, ettei kyseessä ole pelkkä
vainoharha, vaan totisinta totta, sillä delfiinien myynti on Japanissa
miljardiluokan bisnes ja sitä pidetään kansallisena ylpeytenä. Elokuvan
päämääränä on siis paljastaa siellä salaisessa poukamassa harrastettu
julmuus delfiinejä kohtaan, mutta siinä sivussa opitaan paljon
delfiineistä, tutustutaan O'Barryn menneisyyteen ja puhutaan myös
toisesta delfiinibisneksestä, delfiinilihan myynnistä, joka ei ole ihan
sitä terveellisintä sorttia suuren elohopeapitoisuuden vuoksi. Samaan
hengenvetoon nähtiin, kuinka Japani oli ostanut valaanpyyntikomissio
IWC:n pienimipien jäsenmaiden äänet lupaamalla näille yhtä ja toista
vain saadakseen omalle kannalleeen kannatusta. Minussa ei ole
aktivistiksi, sillä olen liian passiivinen kaikkeen järjestötoimintaan,
mutta silti kaikki nähty sai minut suuttumaan näille delfiinien
tappajille ja myös muille kaltoin kohtelijoille. Mitä tulee sitten tähän
suureen operaatioon, niin välillä olin sitten todellakin kiinni
penkissä jännityksen vuoksi, kun OPS:n tyypit tuntuivat vähän väliä
olevansa lähellä kiinnijäämistä ja tietenkin elokuva oli onnistuttu
editoimaan niin, että näiden tyyppien puolella halusi oikeasti olla.
Elokuvaan sisältyi myös jonkin verran huumoria, minkä lähteenä olivat
usein näiden japanilaisten kielteiset lausunnot dokumenttia tehneiden
väittämiin, vaikka itse on omin silmin juuri nähnyt jotain muuta. Myös
esimerkiksi melkein koko operaation keskeyttänyt murmeli oli hauska.
Kokonaisuutena siis elokuva oli vakuuttava ja surullinenkin kertomus
väärinkohdelluista delfiineistä, mutta väliin mahtui myös vähän
kevyempiä hetkiä ja en minä usko, että ihan tätä haettiin, mutta minulle
tuli hirveä hinku päästä uiskentelemaan (luonnonvaraisten) delfiinien
seuraan.
Pisteitä: 4,5/5
PS. Meinasin koko ajan kirjoittaa delfiinien sijasta pingviini... mikä mua vaivaa? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti