maanantai 27. syyskuuta 2010

Lost - 2. kausi

Alkuperäinen nimi: Lost – Season 2
Ohjaus: Jack Bender, Stephen Williams, Alan Taylor, ym.
Käsikirjoitus: Damon Lindelof, Steven Maeda, Leonard Dick, ym.
Pääosissa: Matthew Fox, Evangeline Lilly, Josh Holloway, ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2006
Jaksojen määrä: 23

- Don't. It's not real. Look, you want to push the button, you do it yourself.
- If it's not real, then what are you doing here, Jack? Why did you come back? Why do you find it so hard to believe?
 
Jack, Locke, Kate ja Hurley (Matthew Fox, Terry O'Quinn, Evangeline Lilly ja Jorge Garcia) ovat räjäyttäneet heidän mieliä kaivertaneen luukun auki ja sen alta paljastuu pitkä kuilu, jonka seinämässä on rikkinäiset tikkaat. Locke, Kate ja Jack päätyvät köysien varassa lopulta alas, jossa he löytävät bunkkeria asuttaneen ja aseella uhkailevan Desmondin (Henry Ian Cusick). Desmond on viettänyt bunkkerissa vuosikausia painaen joka 108. minuutti numerokoodin tietokoneeseen. Jack ja kumppanit kyseenalaistavat homman mielekkyyden, mutta päätyvät lopulta itsekin painamaan nappia pakkomielteisesti. Samaan aikaan Sawyer ja Michael (Josh Holloway ja Harold Perrineau), jonka poika Walt (Malcolm David Kelly) joutui kidnapatuksi, yrittävät selvitä lauttansa räjäytyksestä takaisin kuivalle maalle ja kun he viimein onnistuvat, he löytävät myös lautalla olleen Jinin (Daniel Dae Kim), joka pakenee tuntemattomia vangitsijoitaan, mutta saa aikaiseksi vain sen, että myös Sawyer ja Michael joutuvat vangituiksi. Lopulta vangitsijat osoittautuvat lennolla 815 takaosassa olleisiin selviytyjiin, mutta Waltin kidnappaajat ovat vielä jossakin.

Tänään blogini täyttää kaksi vuotta ja arvosteluvuorossa on Lostin toinen kausi, jonka nyt katsoin toistamiseen. Kaiken lisäksi omistin joskus lapsena sellaisen nimikortin, jossa kerrottiin, että nimeni onnenluku on kaksi. Sattumaako? No, itse merkkipäivästä en sano sen enempää kuin sen, että vuosi sitten uumoilin, että en saa ihan samalla tavalla katsottua ja arvosteltua elokuvia ja muita kuin ensimmäisenä vuonna (300) ja oikeassa olin, kun nyt kuluneen vuoden aikana arvosteluja on tullut ”vain” vähän yli 200 lisää. No, se siitä ja Lostiin.

Lostin toinen kausi jatkaa mielestäni melko hyvin siitä, mihin ensimmäinen kausi jäi, eikä mistään tylsyydestä voinut puhua tämänkään kauden kohdalla, vaan kiinnostavia ja yllättäviä tilanteita mahtui kauden varrelle enemmän kuin tarpeeksi ja siten mielenkiinto pysyi koko ajan melko ylhäällä. Pakko tunnustaa, että eräiden päälinjojen lisäksi en muistanut tästä kaudesta läheskään kaikkea (ja sama koskee kausia 3-4), mikä johti lopulta siihen, että näin toisellakin katselukerralla riitti niin sanotusti uudentuntuista koettavaa, vaikka osia tulevista tapahtumista palautuivatkin mieleeni pitkin kautta jo ennen niiden tapahtumista. Samalla minun täytyy myös myöntää, että nyt kun kuitenkin pääosin tiesin tapahtumien ja asioiden todellisen laidan, niin ihan samalla tavalla kaudessa ei riittänyt jännitettävää kuin ensimmäisellä katselukerralla, mutta kuitenkin, kuten sanottua, siinä määrin kuitenkin, että tämänkin kauden parissa viihtyi ihan hyvin.

Kauden pääteema on tietenkin tämä napinpainallus, jota tehdään melkein läpi koko kauden. Sinänsä ihan kiinnostava juttu koko nappi-homma, mutta joudun kyllä myöntämään, että totuus napista olisi paljastunut muutamaa jaksoa aiemmin, mikä ei tietenkään sopinut, kun yhden kauden on vain oltava juuri tietyn pituinen, mutta toisaalta sitten taas se olisi voitu aloittaa vasta muutamaa jaksoa myöhemmin pitämään mielenkiinnon yllä ihan koko ajan. Täytyy sanoa, että kun Locke ja uusi kasvo Mr. Eko (Adewale Akinnuoye-Agbaje) löytävät sen toisen bunkkerin, Helmen (Pearl), ja katsovat sen uuden videon, niin minullekin tuli jo ennen sen ääneen lausumista mieleen se, että sillä videon sanomalla testattiin nimenomaan Helmen asukkeja, mutta tähän toki vaikutti se, että tiesin totuuden napinpainalluksesta jo valmiiksi.

Muita kauden kantavia teemoja olivat muun muassa tämä koneen peräosassa olleiden matkustajien ”löytyminen” ja niiden vähittäinen tutustuminen ja sopeutuminen jo tuttuihin hahmoja, niiden todellisten Toisten olemassaolo siellä jossakin, missä oletettavasti pitivät myös Waltia vankinaan. Näin ollen saaren asukkailta ei ainakaan tekeminen lopu kesken ja toimintaa riittää enemmän kuin selviytyjät ehkä haluaisivatkaan, mutta näin katsojalle kyllä tämä jatkuva tapahtuminen tietenkin oli vain hyvä asia. Näiden suurten tapahtumalinjojen lisäksi tapahtui tietenkin kaikenlaista pienempää, kuten asukkien keskinäisiä kahnauksia, iloisia jälleennäkemisiä, totaalisia romahduksia ja paljon, paljon muuta, mutta juurikaan mitään varsinaisesti tylsiä hetkiä ei koettu, vaikka ihan kaikilla tapahtumilla ei kokonaisuuden kannalta niin järin suurta merkitystä ollutkaan. Kuitenkin mukaan mahtui jännityksen ja toiminnan lisäksi myös niitä humoristisiakin hetkiä, mikä jotenkin loi sellaisen kivan tasapainon sille, ettei liian raskaaksi muutu asiat. Yllätyksiäkin nähdään siinä määrin, että nyt kun näin toisella katselukerralla tiesi, mitä tuleman pitään, niin pystyi tarkastelemaan erinäisiä hahmoja ja niiden käyttäytymistä vähän toisin silmin. Jälleen kerran kausi päätetään moneen samanaikaiseen cliffhangeriin, mitkä tuntuivat ainakin ensimmäisellä katselukerralla kutkuttavan jännittäviltä, mutta nyt kun pääsee katsomaan kolmannen kauden (jonka senkin tietenkin olen jo nähnyt) heti perään, niin ihan samanlaista vaikutusta ei tämä saanut aikaan, vaikka tämä lentokonejuttu edelleen jossain määrin aiheutti sellaisia ”mitä helvettiä?” -tuntemuksia.

Jälleen kerran nähtiin iso joukko takaumia ja vaikka mukana olikin tällä kaudella mukaan tulleiden henkilöiden takaumia kertomassa sitä, miten he päätyivät Oceanicin lennolle 815, niin pääosa kaudesta setvitään jo tutuiksi tulleiden hahmojen lisätaustoittamiseen, mikä sopi ainakin minulle. Samalla takaumissa sekoitetaan siinä määrin pakkaa ensimmäistä kautta enemmän, että nyt niitä hahmojen tai heidän lähipiirin keskinäisiä kohtaamisia ennen lentokoneen putoamista oli entistä enemmän ja edelleen näiden bongailu oli varsin hauskaa ajanvietettä. Kauden aikana nähdään myös muutama takauma, jossa tapahtumapaikkana oli jo itse saari, joten kauden aikana valoitetaan siis myös tietyille hahmoille saarella tapahtuneita asioita, jotka tähän asti olivat olleet piilossa.

Tämän kauden suosikkihahmoni oli ehdottomasti Charlie (Dominic Monaghan), sillä hänen hahmossaan oli sitä tiettyä haavoittuvuutta, joka ainakin minuun iski aika täysillä, vaikka Charlie välillä kävikin aika pohjalla. Hän kuitenkin koko ajan yritti tehdä oikein, vaikkakin tosiaan vähän kyseenalaisin keinoin, mutta kuitenkin. Toisessa suosikkihahmossani Sawyerissa (Josh Holloway) oli havaittavissa sitä ensimmäiseltä kaudelta tuttua kusipäisyyttä, mutta kun tähän kauteen tultaessa ja kauden edetessä oppii Sawyerista koko ajan jotain uutta, niin ei hän kykene samalla tavalla ärsyttämään. Mitä tulee saaren naisiin, niin tämä kausi ei kohdellut heitä kovin hyvin, sillä niin Shannon (Maggie Grace) sekä uudet tulokkaat Ana Lucia ja Libby (Michelle Rodriguez ja Cynthia Watros) saavat surmansa, kuten myös niin ikään kauden uusi kasvo Mr. Eko kuolee ennen kauden päättymistä. Jotenkin tuntuu höntiltä, että ainoastaan yksi lentokoneen takaosassa olleista selviää hengissä ja hänkin on vain sivuhenkilö (Sam Anderson Bernardina). Joo joo, saarella voi tapahtua mitä vain, mutta lisäksi minua kyllä harmitti aika paljon niin Shannonin kuin myös Libbyn kuolema (Libbystä ja Hurleysta olisi tullut niin ihku pari), eikä oikeastaan Mr. Ekonkaan olisi tarvinnut kuolla, mutta... noh, nyt kävi näin. Sen sijaan Ana Lucia saikin puolestani kuolla, sillä hän oli yksi kirosanan vanhentunut angstiteini, mistä en tykännyt oikein yhtään. Sarjasta ainakin toistaiseksi lisäksi poistui Harold Perrineaun hahmo Michael ja Malcolm David Kellyn hahmo Walt ja luulenpa, että tässä taustalla ei ole ollut mitään muuta kuin Kellyn oleminen parhaimmassa kasvuvaiheessa, minkä vuoksi ei kävisi järkeen, että hän kasvaisi muutamassa kuukaudessa (hyvä, jos hahmot ovat olleet kaksi kuukautta saarella kahden ensimmäisen kauden aikana) niin huimaa vauhtia. En nyt tiedä, oliko Harold Perrineaun pakko mennä Kellyn mukana, mutta ainakin tällä ratkaisulla saatiin ihan mehukkaita juonikuvioita aikaiseksi. Mukana menossa: Adewale Akinnuoye-Agbaje (Kylmä rinki), Katey Sagal (Pulmuset), Evan Handler (ties mistä kaikista), DJ Qualls (Road Trip), Alan Dale (O.C.) sekä Josh Randall (Ed).

Pisteitä: 4/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Nelosella oli tämän kauden aikana nettipeli, jossa oli monia osioita, ja jotka jotenkin liittyivät kaudella nähtyyn bunkkeriin ja palkintoja jaettiin joka päivä ja niinhän siinä kävi, että minä menin ja voitin sieltä kerran Lost Others -t-paidan. Minä pukeudun kuitenkin pääasiassa mustaan ja tuo paita oli tummahkon vihreä, joten sitä ei tullut paljon käytettyä, mutta nyt tässä kuussa se oli töissä pari viikkoa käytössä näyttelyvaihdon aikaan, sillä se paita on minulle aika merkityksetön, joten se saa puolestani likaantua maalista ja ties mistä.

Edit 28.9. Näköjään muistin väärin ja Adewale Akinnuoye-Agbaje Mr. Ekona on mukana ainakin vielä kolmannen kauden alussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti