maanantai 6. syyskuuta 2010

Kirous

Alkuperäinen nimi: Damien: Omen II
Ohjaus: Don Taylor
Käsikirjoitus: Stanley Mann, Mike Hodges
Pääosissa: Jonathan Scott-Taylor, William Holden, Lee Grant
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1978

Kesto: 107 min

- The day will come when everyone will know who you are but that day is not yet.
- What you mean who I am?
 
Robert Thornin kuolemasta on kulunut seitsemän vuotta ja hänen poikansa Damien (Jonathan Scott-Taylor) asuu setänsä Richardin (William Holden) luona ja käy sotilaskoulua. Hänen tätinsä Marion (Sylvia Sidney) varoittaa Damienin ottovanhempia Damienin vaarallisuudesta, mutta nämä eivät usko tätä, ei edes sen jälkeen kun Marion kuolee seuraavana yönä. Damien itse on murrosiän kynnyksellä ja hän alkaa viimein tajuta, kuka hän oikeasti on ja millaisia voimia hänellä on, mutta saadaanko häntä pysäytettyä aiemmin.

Kuten jo ensimmäisen osan arvostelussa sanoin, olen tainnut nähdä tämän trilogian (itse asiassa elokuvia on ainakin neljä, joista viimeinen on tehty suoraan tv:lle) joskus varhaisteininä, mutta juuri mitään muistikuvia minulla ei näistä elokuvista ole. Niinpä tästäkään elokuvasta en muistanut mitään etukäteen, joten pääsin aivan tuorein silmin katsomaan tätä osaa ja vaikka en järin paljon tästä tykännytkään, niin täytyy myöntää, että oli Kirous kuitenkin odotuksia hieman parempi elokuva.

Tällä kertaa siis ollaan Damienin varhaisteinivuosissa ja oikeastaan ensimmäinen häiritsevä asia koettiin heti alkumetreillä: Tämä Marionin purkaus Damienin pahuudesta sillä perusteella, että Damienin isä Robertkin oli yrittänyt tappaa Damienin; eikö tällainen toiminta enemmänkin vaikuttaisi siltä ilman muuta tietoa, että Robert olisi se paha, eikä Damien? Kun sitten tarina pääsi kunnolla käyntiin, niin myönnän toki, että se oli ihan seurattava päällisin puolin, ainakin mitä Damieniin itseensä tulee. Siitä taas en pitänyt oikein yhtään, että heti kun jollakin alkoi olla jotain todisteita Damienin todellisesta ilmentymästä/henkilöllisyydestä, niin tiesi heti, että pian nähtiin tuon henkilön kuolinkohtaus, joskin tästäkin nähtiin yksi poikkeus siinä mielessä, että sitä kuolemaa saatiin odottaa verrattain pitkään. Nuo kuolinkohtaukset eivät järin suurta vaikutusta allekirjoittaneessa tehnyt. Damienin tuleminen tietoiseksi omasta itsestään oli ihan kivaa, mutta ehkä vähän turhan helposti hän hyväksyi oman kohtalonsa. Tällä kertaa Damienilla oli enemmänkin apureita ja siinähän sitä menikin elokuva pohtiessa sitä, että ketkä kaikki mahdollisesti olivatkaan Damienin suojelijoita ja myönnän, että tässä asiassa koinkin yhden suuren yllätyksen. Noin yleisesti ottaen elokuva tahtoi jäädä vähän keskinkertaiseksi katsomiskokemukseksi, varsinkin kun jälleen kerran oli tiedossa, ettei Damienia saada vielä tässäkään elokuvassa hengiltä.

Damienia näytellyt Jonathan Scott-Taylor ei ollut roolissaan varsinaisesti huono, mutta ei hänessä ollut myöskään sellaista karmivuutta, mitä Harvey Stephensissä ensimmäisessä osassa. Myöskään muissa osissa olleet eivät kunnolla vaikutusta tehneet, vaikka eivät täysin kehnoja olleetkaan. Sivuosissa nähtiin muun muassa parista Alien-elokuvasta tuttu Lance Henriksen sekä Beverly Hills 90210:n yliopiston rehtorina nähty Nicholas Pryor, joskaan sitä ei olisi tunnistanut, jollei olisi tiennyt.

Pisteitä: 2,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti