Ohjaus: Lisa Cholodenko
Käsikirjoitus: Lisa Cholodenko, Stuart Blumberg
Pääosissa: Annette Bening, Julianne Moore, Mark Ruffalo
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 108 min
- I think you're too old.
- Thanks, Laser.
Nicole (tai Nic) ja Julesin (Annette
Bening ja Julianne Moore) lapset Joni ja Laser (Mia Wasikowska ja John
Hutcherson) ovat molemmat syntyneet saman spermanluovuttaja Paulin (Mark
Ruffalo) spermasta ja kun Joni täyttää 18, hän päättää ottaa yhteyttä
Pauliin ja lopulta Joni ja Laser lähtevät tapaamaan tätä. Nic ja Jules
ei ole järin innostunut asiasta, mutta kutsuvat lopulta Paulin
vierailulle. Jules aloittelee maisemasuunnittelubisnestä ja Paul pyytää
Julesia työskentelemään uuden talonsa takapihalle, mutta pian kaksikon
suhde syvenee joksikin muuksi kuin pelkäksi työsuhteeksi, mikä ei tiedä
hyvää...
Alunperin piti käydä katsomassa tämä joskus ensi viikolla eli sitten kun olen katsonut Lostin
kolmannen kauden, mutta kun tuli tilaisuus nähdä tämä vähän
halvemmalla, kävinkin katsomassa tämän sitten jo eilen. Olin trailerin
perusteella mieltänyt tämän sellaiseksi mukavaksi draamakomediaksi,
jossa seksuaalisuudesta ei tehdä liian suurta numeroa ja kun muutenkin
näkemäni arviot olivat pääosin positiivisia, niin päätin sitten käydä
katsastamassa tämän ja olihan The Kids Are All Right ihan hyvä ja hauska tapaus.
Kuten olin ounastellutkin, niin siitä
seksuaalisuudesta ei tehty mitään järin suurta numeroa, mutta kyllä
Nicin ja Julesin ensimmäinen suudelma tuntui vähän sellaiselta ”Katsokaa
nyt, tässä on kaksi vanhaa lesboa!” -meiningiltä ja tähän tunteeseen
pääosin käytetty kuvakulma, jonka tarkoitus oli vain näyttää se, että
kaksi naista pussaa, mikä loi pientä teennäisyyden makua. Noin muuten
parin intiimimmät hetket tuntuivat kuitenkin ihan aidon oloisilta. Niin
ja nyt kun tähän napinaan päästiin, niin kyllä minusta Jules vähän
turhan helposti tuntui antautuvan Paulille ottaen nyt huomioon Julesin
lesbouden. Noin yleisesti ottaen elokuva oli varsin ihana,
lämminhenkistä huumoria tarjoava draamakomedia, jota seurasi ihan
mielellään. Tuntui välillä todella siltä kuin olisi seurannut normaalin
perheen toimintaa ja varsinkin Nicin ja Julesin keskustelut lapsistaan
tuntuivat realistisilta. Muutenkin perheen sanailu tuntui pääosin
aidolta, mikä todella auttoi pääsemään elokuvaan hyvin sisälle ja mikä
toi elokuvaan sellaista mukavaa arkipäivän huumoria. Jonin ja Laserin
sekä Paulin ensikohtaaminenkin sujui juuri oikeanlaisen epävarman
ilmapiirin vallitessa, ihan kuin tosielämässä. Kuten sanoin,
seksuaalisuus ei sinänsä nouse hirveän suureen asemaan, vaan kun Jules
pettää Niciä Paulin kanssa, niin siihen ei juuri puututa, että Jules
petti Niciä miehen kanssa (no, yhdessä riidassa asiaa sivuttiin, mutta
riidoissa nyt yleensäkin sanotaan yhtä ja toista), vaan heidän
kriisissään pääasiaksi nousee nimenomaan se, että Jules oli ylipäätään
pettänyt Niciä. Parisuhdesotkuista huolimatta elokuva oli pääosin varsin
hyväntuulinen, mihin toki vaikutti Paulin puuhastelut Jonin ja Laserin
kanssa, mikä puolestaan toi kivaa vastapainoa Julesin ja Nicin
ongelmille. Jules ja Nic olivat kuitenkin sen verran hurmaava pari, että
vaikka loppuratkaisu olikin ehkä vähän heppoinen (arvasin kyllä jossain
vaiheessa, minkä tapahtuman kautta siihen päädytään), niin minulle
todella mieleinen.
Olen nähnyt Mark Ruffalon tähdittämiä
elokuvia muutaman aiemminkin, mutta en ole tainnut kiinnittää häneen
huomiota aiemmin, mutta sen verran karismaa hänessä Paulin roolissa oli,
että täytyykin pitää miestä vähän paremmin silmällä, vaikka Paul
itsessään olikin vähän ääliö välillä. Julianne Moore ja Annette Bening
olivat molemmat uskottavia, minkä vuoksi heidän hahmojensa välinen
rakkaus tuntuikin niin aidolta. Lähes koko elokuvan ajan mietin, missä
olen nähnyt Jonia näytelleen Mia Wasikowskan aiemmin, mutta vasta kotona
selvisi, että en missään, vaan sekoitin hänet Sissy Spacekiin Carriessa. No, nyt kävi näin.
Pisteitä: 4/5
Satunnainen hauska fakta matkan varrelta:
Elokuvan alussa en vielä tuntenut hahmoja, joten en ole varma, oliko se
Laser vai hänen kaverinsa Clay (Eddie Hassell), jolla oli 69 Eyesin
paita päällä. Jommallakummalla sellainen kuitenkin oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti