Ohjaus: Mick Garris
Käsikirjoitus: Stephen King
Pääosissa: Steven Weber, Rebecca de Mornay, Courtland Mead
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1997
Jaksojen määrä: 3
- Pardon me for asking a stupid question, but aren't you dead?
- Death doesn't mean much in Overlook. Don't you know that?
Toipuva alkoholisti Jack Torrance (Steven
Weber) saa työpaikan vuoristolla sijaitsevan kesähotellin Overlookin
talvikunnossapitäjänä, jonne hän matkustaa yhdessä vaimonsa Wendyn
(Rebecca de Mornay) ja poikansa, jonkinasteisia psyykkisiä voimia
omaavan Dannyn (Courtland Mead) kanssa. Kesähotellilta poistuva kokki
Dick Hallorann (Melvin Van Peebles) huomaa Dannyn kyvyt ja opettaa häntä
vähän hallitsemaan niitä. Overlookin historia on kuitenkin täynnä
salaisuuksia, minkä vuoksi Dannyn kykyjen hallinta joutuu todelliselle
koetukselle ja myös Jackin mielenterveys alkaa horjua kohtalokkain
seurauksin...
Monesti minulle on käynyt niin, että
katsellessani Stephen Kingin kirjasta tehtyä filmatisointia vertailen,
osin tahtomattani, kirjaa ja elokuvaa keskenään, mitä en sinänsä
oikeastaan haluaisi tehdä, vaikka jonkin King-filmatisoinnin
katsoessani saatan fiiliksen mukaan lukea sen kirjan ensin. No, nyt
tämän minisarjan katsottuani toivoin vähän, että olisin lukenut kirjan
ensin, jotta olisin voinut nähdä sen, kuinka uskollinen Stephen King on
ollut omalle tarinalleen; yksi motiivi Kingin mukanaololle oli siinä,
että hän oli pettynyt tapaan, jolla Stanley Kubrick kohteli (lue:
muutteli) hänen tarinaansa tehdessään tarinan elokuvasovitusta. Ennen
kuin aloin katsoa tätä, kuvittelin tämän olevan about puolentoista
tunnin elokuva, mutta olikin loppujen lopuksi kolme kertaa niin pitkä
(enkä näin sivumennen sanottuna tiennyt Kingin osallistumisesta
minisarjan tekoon ennen kuin aloin katsoa tätä). Jos nyt on pakko
vertailla filmatisointeja toisiinsa, niin ei tämä Hohto-minisarja minusta parempi ole kuin elokuva, mutta ei kyllä huonompikaan.
Minisarja kolmiosaisena on tarjonnut
mahdollisuuden siihen, että filmatisointiin on saatu upotettua kirjassa
esiintyneitä asioita (sikäli kun tosiaan kirjan tarinaa muistan) ja tämä
oli minusta ihan mieluisa juttu, sillä näin varsinkin Jackin hahmoa
saatiin syvennettyä kivasti ja muutenkin perheen taustoja käytiin hyvin
läpi. Tässä filmatisoinnissa oli siis paljon sellaista, mitä ei
Kubrickin elokuvassa ollut, minkä vuoksi monia kirjassa mainittuja
asioita palautuikin mieleeni vasta katsoessani tätä versiota. Liika on
kuitenkin liikaa ja kyllä minä olin myös sitä mieltä, että vähäsen olisi
voinut tiivistää tapahtumia, varsinkin ensimmäisen osan osalta.
Nimittäin jossain on selkeästi menty vikaan, jos Torrancet jäävät yksin
sinne hotelliin vasta vajaan tunnin kohdalla (56 minuuttia taisi näyttää
kello tuossa vaiheessa), mikä oli selkeästi vähän turhan myöhään;
viivyttely voi toimia edukseen kirjassa, mutta ei tässä. Sisältyihän
hotellijaksoihin joitakin vähempiarvoisia kohtauksia, mutta noin
yleisesti en minä niissä nähnyt mitään niin häiritsevää viivyttelyä,
että olisin välttämättä niitä halunnut pois.
Noin yleisesti ottaen elokuvan tarina oli
tietenkin minulle aika tuttu, joten mitään suuria tunnekuohuja elokuva
ei kyennyt tarjoamaan. Myönnän toki, että minua jännitti joissakin
paikoissa, mutta tässäkään versiossa sitä pelottavuuskerrointa ei
kunnolla ollut mukana. Tietenkin tv-sarjamaisuutensa vuoksi tässä oli niin paljon enemmän kuin
elokuvaversiossa, että uusien asioiden bongailuksi sarjan katsominen
sitten vähän meni, varsinkin kun olin sydämessäni varma vain siitä
(varsinaisesta tiedosta ei siis ollut kyse), että elokuvan loppu oli
muutettu enemmän kirjan lopun kaltaiseksi. Jackin mielenterveyden
katoaminen vähä vähältä tuntui paljon mielekkäämmältä kuin
elokuvaversion totaaliromahdus vähän turhankin nopeaan tahtiin.
Kuitenkaan sarjaan ei oltu saatu ihan sellaista tunnelmaa, että
mielenkiinto olisi koko ajan pysynyt ylhäällä, vaan varsinkin viimeisen
osan kohdalla rupesi se suurin mielenkiinto jo häipyä, vaikka vielä
toisen osan kohdalla jaksoinkin hyvin tätä katsoa ja vannon ja vakuutan,
että tällä kertaa tuo pieni tylsistymisenpoikanen ei johtunut
väsymystilasta.
Jack Nicholson oli aivan yliveto
elokuvassa (mikä oli elokuvan paras ansio), joten hänen tasolleen Steven
Weber ei voinut millään lailla yltää, mutta en minä silti Weberinkään
suoritusta varsinaisesti huonoksi sanoisi. Pikemminkin juuri sellaista,
mitä tv-kauhulle voi odottaakin. Samoin Wendyä näytellyt Rebecca De
Morney oli hänkin juuri sellaista ihan kelpo tv-sarjatasoa. Sen sijaan
Dannya näytelleeseen Courtland Meadiin minuun jäi vähän kahtiajakoiset
tunnelmat. Toisaalta hän ei ollut (liian) huono osaansa, mutta toisaalta
hänen suun muotonsa pisti jatkuvasti ikävällä tavalla silmään. Jouduin
oikeasti miettimään, onko hän pitänyt suutansa aina niin, vai eikö hän
vain osannut näytellä monesti kauhunpartaalla olevaa poikaa muulla
tavoin. Stephen Kingkin tuli bongattua eräästä ryhmäkohtauksesta.
Pisteitä: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti