torstai 2. syyskuuta 2010

Ennustus

Alkuperäinen nimi: The Omen
Ohjaus: Richard Donner
Käsikirjoitus: David Seltzer
Pääosissa: Gregory Peck, Lee Remick, Harvey Stevens
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1976

Kesto: 107 min

- Look, I'm not just smone bystander. I was the one that found him.
- And I'm the one that's supposed to kill him.
 
Yhdysvaltain Italian suurlähettiläs Robert Thornin (Gregory Peck) ja hänen vaimonsa Katherinen (Lee Remick) lapsi kuolee synnytyksessä, mutta Robert salaa tämän vaimoltaan ja suostuu adoptoimaan toisen vastasyntyneen vauvan, Damienin (Harvey Stevens), jonka äiti puolestaan kuoli synnytyksessä. Perhe muuttaa Lontooseen Thornin töiden perässä ja siellä Damien saa rauhassa kasvaa, mutta kun hänen syntymäpäiväjuhlillaan lastenhoitaja (Holly Palance) tekee itsemurhan, Thornia lähestyy isä Brennan (Patrick Troughton), joka väittää 6.6. klo 6 syntyneen Damienin olevan itse antikristus...

Olen nähnyt tämän viimeksi joskus varhaisteininä, kuten koko trilogiankin, mutta en muistanut elokuvista muuta kuin tässä elokuvassa olleen kirkkoon menon. Itse asiassa uusintafilmatisoinnin ilmestyessä teattereihin kävin katsomassa tämän Helsingin reissulla puhtaasti siitä syystä, että halusin päästä kokemaan Tennispalatsin ja siellä ei vain mennyt mitään muutakaan mielenkiintoista, mutta siitäkään elokuvasta en muista yhtään mitään, mitä kertonee jotain sen laadusta. Olen kuitenkin melko varma, että silloin aiemmalla katselukerralla Ennustus oli paljon pelottavampi, mutta nyt se ei tehnyt kunnon vaikutusta, vaikka potentiaalia kyllä olisi ollutkin.

Noin näennäisesti elokuvassa on kaikki kunnossa. Hyvä, mielenkiintoinen tarina, joka on paikoitellen jännittäväkin, vaikkakaan ei varsinaisesti pelottava, joka on ryyditetty vielä hyvällä musiikkiraidallakin. Tarinan vetoavuudesta iso osa kiitoksesta kuuluu siitä, että tapahtumia katsotaan pääosin nimenomaan Thornin näkökulmasta ja siten koko ajan seurataan sitä, kuinka nimenomaan hänen uskonsa oman lapsensa viattomuuteen alkaa pikku hiljaa murentua. Tämä oli oikeasti kiinnostava aspekti, minkä vuoksi elokuvaa jaksoikin ihan hyvin katsoa, mutta... pitkässä juoksussa niitä negatiivisia asioita alkoi kuitenkin kertyä enemmän kuin tarpeeksi. Suurin miinustekijä elokuvassa on sen kuvaus, joka on vähän synkänpuoleista ja rosoista eli ei aivan sitä terävintä mahdollista kuvaa edes noihin aikoihin käytettynä, ja kun itse en oikein jaksa innostua tästä kuvaustyylistä juurikaan, niin siten fiilikset olivat vähän negatiivisen puolella. Elokuvassa oli kyllä pelottavia kohtia, mutta ne jäivät kuitenkin loppujen lopuksi melko vähiin. Esimerkiksi tämä rouva Baylock (Billie Whitelaw) oli heti alussa ihan pelottava ilmestys, kun arvasi sen olevan jollain tasolla pahan palveluksessa, mutta se pelottavuus karisi oikeastaan mitä enemmän sitä näki, mikä oli kyllä loppujen lopuksi aika vähän. Baylock olisi kunnolla saanut aivopestä Damienia ollakseen kunnolla edukseen. Mitä itse tarinaan tulee, niin en oikein innostunut tästä valokuvaushommasta, mutta vielä enemmän minua häiritsi elokuvan loppuratkaisu, joka antoi viitteitä olettaa, että elokuvalle suunniteltiin jo tämän elokuvan tekovaiheessa jatko-osaa. Damienin kun olisi mielestäni pitänyt kokea karumpi kohtalo ihan vain siksi, että silloin Thorn, jonka näkökulmassa lähes kaikki kuitenkin kuvattiin, olisi joutunut sen pahimman tunnemyrskyn kouriin. Kuitenkin Jerry Goldsmithin säveltämä musiikki sopi elokuvaan hyvin, mikä ei vain ollut luomassa elokuvaan tunnelmaa, vaan myös paransi sitä jonkin verran, vaikkakin kokonaisuudessa elokuvan alkupuolisko oli selvästi loppupuoliskoa mielenkiintoisempi.

Tajusin tuossa, että tämä taitaa olla ainoa elokuva, jonka olen nähnyt Gregory Peckiltä, vaikka toki tiedänkin hänen tähtiarvonsa ja kuten dvd:llä mukana ollut dokumentti varmisti, arvasin että Peck oli totuttu näkemään aivan muunkaltaisissa rooleissa. En sitten tiedä, miten hän niissä muissa rooleissa sitten on näytellyt, mutta tässä elokuvassa en usko hänen olleen aivan parhaimmillaan, vaikka kieltämättä ei mitenkään huonokaan, mutta sellainen perussuoritus häneltä nähtiin. Myös Damienia näytellyt Harvey Stevens oli ihan ok, vaikka ilmeisesti osa hänen hyvyysvaikutelmasta syntyi piilolinssien avulla.

Pisteitä: 3/5

Edit. Väärä Gregory Peckin roolihahmon etunimi vaihdettu 6.9.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti