Ohjaus: Richard Donner
Käsikirjoitus: David Seltzer
Pääosissa: Gregory Peck, Lee Remick, Harvey Stevens
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1976
Kesto: 107 min
- Look, I'm not just smone bystander. I was the one that found him.
- And I'm the one that's supposed to kill him.
Yhdysvaltain Italian suurlähettiläs
Robert Thornin (Gregory Peck) ja hänen vaimonsa Katherinen (Lee Remick)
lapsi kuolee synnytyksessä, mutta Robert salaa tämän vaimoltaan ja
suostuu adoptoimaan toisen vastasyntyneen vauvan, Damienin (Harvey
Stevens), jonka äiti puolestaan kuoli synnytyksessä. Perhe muuttaa
Lontooseen Thornin töiden perässä ja siellä Damien saa rauhassa kasvaa,
mutta kun hänen syntymäpäiväjuhlillaan lastenhoitaja (Holly Palance)
tekee itsemurhan, Thornia lähestyy isä Brennan (Patrick Troughton), joka
väittää 6.6. klo 6 syntyneen Damienin olevan itse antikristus...
Olen nähnyt tämän viimeksi joskus
varhaisteininä, kuten koko trilogiankin, mutta en muistanut elokuvista
muuta kuin tässä elokuvassa olleen kirkkoon menon. Itse asiassa
uusintafilmatisoinnin ilmestyessä teattereihin kävin katsomassa tämän
Helsingin reissulla puhtaasti siitä syystä, että halusin päästä kokemaan
Tennispalatsin ja siellä ei vain mennyt mitään muutakaan
mielenkiintoista, mutta siitäkään elokuvasta en muista yhtään mitään,
mitä kertonee jotain sen laadusta. Olen kuitenkin melko varma, että
silloin aiemmalla katselukerralla Ennustus oli paljon pelottavampi, mutta nyt se ei tehnyt kunnon vaikutusta, vaikka potentiaalia kyllä olisi ollutkin.
Noin näennäisesti elokuvassa on kaikki
kunnossa. Hyvä, mielenkiintoinen tarina, joka on paikoitellen
jännittäväkin, vaikkakaan ei varsinaisesti pelottava, joka on ryyditetty
vielä hyvällä musiikkiraidallakin. Tarinan vetoavuudesta iso osa
kiitoksesta kuuluu siitä, että tapahtumia katsotaan pääosin nimenomaan
Thornin näkökulmasta ja siten koko ajan seurataan sitä, kuinka
nimenomaan hänen uskonsa oman lapsensa viattomuuteen alkaa pikku hiljaa
murentua. Tämä oli oikeasti kiinnostava aspekti, minkä vuoksi elokuvaa
jaksoikin ihan hyvin katsoa, mutta... pitkässä juoksussa niitä
negatiivisia asioita alkoi kuitenkin kertyä enemmän kuin tarpeeksi.
Suurin miinustekijä elokuvassa on sen kuvaus, joka on vähän
synkänpuoleista ja rosoista eli ei aivan sitä terävintä mahdollista
kuvaa edes noihin aikoihin käytettynä, ja kun itse en oikein jaksa
innostua tästä kuvaustyylistä juurikaan, niin siten fiilikset olivat
vähän negatiivisen puolella. Elokuvassa oli kyllä pelottavia kohtia,
mutta ne jäivät kuitenkin loppujen lopuksi melko vähiin. Esimerkiksi
tämä rouva Baylock (Billie Whitelaw) oli heti alussa ihan pelottava
ilmestys, kun arvasi sen olevan jollain tasolla pahan palveluksessa,
mutta se pelottavuus karisi oikeastaan mitä enemmän sitä näki, mikä oli
kyllä loppujen lopuksi aika vähän. Baylock olisi kunnolla saanut
aivopestä Damienia ollakseen kunnolla edukseen. Mitä itse tarinaan
tulee, niin en oikein innostunut tästä valokuvaushommasta, mutta vielä
enemmän minua häiritsi elokuvan loppuratkaisu, joka antoi viitteitä
olettaa, että elokuvalle suunniteltiin jo tämän elokuvan tekovaiheessa
jatko-osaa. Damienin kun olisi mielestäni pitänyt kokea karumpi kohtalo
ihan vain siksi, että silloin Thorn, jonka näkökulmassa lähes kaikki
kuitenkin kuvattiin, olisi joutunut sen pahimman tunnemyrskyn kouriin.
Kuitenkin Jerry Goldsmithin säveltämä musiikki sopi elokuvaan hyvin,
mikä ei vain ollut luomassa elokuvaan tunnelmaa, vaan myös paransi sitä
jonkin verran, vaikkakin kokonaisuudessa elokuvan alkupuolisko oli
selvästi loppupuoliskoa mielenkiintoisempi.
Tajusin tuossa, että tämä taitaa olla
ainoa elokuva, jonka olen nähnyt Gregory Peckiltä, vaikka toki tiedänkin
hänen tähtiarvonsa ja kuten dvd:llä mukana ollut dokumentti varmisti,
arvasin että Peck oli totuttu näkemään aivan muunkaltaisissa rooleissa.
En sitten tiedä, miten hän niissä muissa rooleissa sitten on näytellyt,
mutta tässä elokuvassa en usko hänen olleen aivan parhaimmillaan, vaikka
kieltämättä ei mitenkään huonokaan, mutta sellainen perussuoritus
häneltä nähtiin. Myös Damienia näytellyt Harvey Stevens oli ihan ok,
vaikka ilmeisesti osa hänen hyvyysvaikutelmasta syntyi piilolinssien
avulla.
Pisteitä: 3/5
Edit. Väärä Gregory Peckin roolihahmon etunimi vaihdettu 6.9.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti