Alkuperäinen nimi: Lost - Season 1
Ohjaus: J.J. Abrams, Jack Bender, Kevin Hooks, ym.
Käsikirjoitus: J.J. Abrams, Damon Lindelof, Jeffrey Lieber, ym.
Pääosissa: Matthew Fox, Evangeline Lilly, Josh Holloway, ym
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2005
Jaksojen määrä: 25
- How exactly does something like this happen?
- Are you on the same island as I am?
- Guess that explains it.
Oceanic 815:n lento Sydneystä Los Angelesiin hajoaa taivaalla
kappaleiksi ja yksi osa koneesta putoaa hiekkarannalle. Onnettomuudesta
selviytyy erityisen paljon ihmisiä, melkein viisikymmentä, jotka ovat
rannalla hyvin kaoottisessa tilanteessa, sillä koneen romut aiheuttavat
jatkuvia vaaratilanteita. Kun pahimmasta on selvitty, alkaa
jonkinasteinen sopeutuminen uusiin asuinoloihin, vaikka moni
ajatteleekin heidän pääsevän saarelta nopeasti. Hyvin pian heille
kuitenkin selviää, ettei saari olekaan mikään ihan tavallinen saari...
15.10. julkaistaan
Lostin kuudes kausi, jota olen odotellut
kuin kuuta nousevaa jo viidennen kauden katsomisesta lähtien, sillä
jätinhän kauden katsomatta tv:stä, koska olin tehnyt aiempienkin kausien
kanssa samoin. Niinpä ajattelin, että voisi muistin virkistykseksi
käydä nämä vanhat kaudet läpi ennen tuota viimeistä kautta (ja saada
samalla nämä kolme ensimmäistä kautta arvosteltua myös blogiin), sillä
ainakin edellisen kauden ilmestyessä neljännen kauden lopun tapahtumat
olivat pyyhkiytyneet pois mielistä ja nyt en halunnut, että käy niin.
Toki minä muistan nyt viidennen kauden lopun tapahtumat hyvin, mutta
mielessä pyöri kuitenkin ajatus siitä, että jotain varmasti olin
unohtanut (ja olinkin), joten siksikin sarja on hyvä käydä läpi juuri
ennen viimeistä kautta.
Sanottakoon tuohon viimeiseen kauteen vielä sen verran, että olen
suhtautunut kuudennen kauden tapahtumien paljastumiseen etukäteen kuin
valtiosalaisuuksiin, mikä on tietenkin vähän höhlä rinnastus, myönnän
toki sen, sillä... eihän nyt valtiosalaisuudet ole mitään verrattuna
viimeisen kauden spoilereihin! Toisin sanoen olen mennyt hyvin pitkälle
välttyäkseni kaikilta mahdollisilta juonipaljastuksilta, enkä tahdo
nähdä niitä tässä blogissakaan, kiitos. Olen joltisenkin uutisfriikki ja
seuraan Ampparit.comia yleensä useita kertoja päivässä (ja töissä se on
koko ajan päällä), mutta siitä hetkestä, kun
Lost alkoi Yhdysvalloissa
(ja vissiin vähän ennenkin) siihen hetkeen, kun
Lostin päättymisestä
Suomessa oli mennyt 2-3 viikkoa, en Ampparit.comissa juuri käynyt.
Lisäksi, kun kotona ollessa kone ja siten irkki on koko ajan auki, niin
vaikka yleensä tuppaan lukemaan backlogit menneistä keskusteluista, niin
tuona aikana en sitä uskaltanut tehdä. Kaiken huippuna kaikkien noiden
kuukausien aikana Nelonen oli kenoarvontaa lukuun ottamatta ehdottomassa
boikotissani (ja kenoakin yleensä aloin katsoa vasta kun minuutti oli
kulunut lähetysajasta, kaiken varalta). Näillä metodein tuli vältyttyä
kaikilta kuudetta kautta koskevilta juonipaljastuksilta ja jopa
reaktioilta sarjan loppuratkaisua kohtaan ja toivoisin, että nuo
paljastukset pysyvät piilossa vielä reilun kuukauden ajan. Jos ei, niin
täytyy ottaa kommentointi pois käytöstä joksikin aikaa. Kyllä, olen
tosissani!
Niin, ensimmäiseen kauteen. Minä muistan sarjan alkamisen jostain
syystä erityisen hyvin. Muistan, kuinka valtavat mainosstandit
mainostivat sarjaa mahtipontisin mainoslausein, jotka saivat ainakin
minut toden totta pauloihin ja kiinnostuin sarjasta heti, eikä sarjan
pilottijaksotkaan pettymystä tuottaneet. Muistelin kehitelleeni monia
teorioita päässäni kauden edetessä, mutta hyvin pian sain nämä teoriat
heittää romukoppaan. Sitten kun kausi ilmestyi dvd:llä sen jälkeen, kun
Nelonen oli esittänyt ehkä seitsemän jaksoa (saatan muistaa väärinkin),
minun oli heti saatava dvd-boksi käsiini ja katsottava kausi sitä kautta
ja voin vakuuttaa, että montaa päivää ei tuon kauden katselussa mennyt.
Muistan jopa yhden jakson (en tosin muista, mikä jakso se oli), joka
päättyi cliffhangeriin ja minun piti syystä tai toisesta käydä
lähi-Ärrällä piipahtamassa ja ei yhtään tehnyt mieli, vaan halusin vaan
saada tietää, miten se kohtaus jatkuisi ja kirosin melkein koko matkan
(n. viiden minuutin kävelymatka yhteen suuntaan) sinne ja takaisin, että
pitikin jättää kauden katsominen kesken. Toisin sanoen sarja tosiaan
veti minut mukaansa heti ensimmäisestä kaudesta lähtien ja nyt, vaikka
isoimmat tapahtumat tiesinkin, niin se tosiseikka ei oleellisesti
vähentänyt katsomisnautintoa, vaan edelleen tätä kautta katsoi ihan
mielellään. Sanottakoon nyt vielä se, että seuraavat kappaleet
sisältävät paljon muistikuvia ensimmäiseltä katselukerralta, pahoittelut
siitä!
Ellen väärin muista, niin sarjan pilottijaksot o(li)vat kalleimmat
koskaan tehdyt pilottijaksot ja vaikka en summia tiedäkään, niin
väittäisin kyllä, että rahoille on saatu hyvin vastinetta, sillä sarjan
kaksi pilottijaksoa olivat molemmat jännittäviä, mukaansatempaavia ja
antoi jo vähän osviittaa siitä, mitä kausi (ja sarja) toisi tullessaan.
Kun sitten vielä Michael Giacchinon musiikkikin on juuri sopivanlaista
sarjan hengelle, niin mikäs tässä oli nauttiessa. Tarina on lisäksi
rytmitetty juuri kohdalleen niin, että liian hoppua ei pidetä, muttei
jäädä myöskään liian pitkäksi ajaksi paikoilleen, vaikka mukaan on saatu
selvästi draamallisesti vähemmän merkityksellisiä kohtauksia, joista
osa tosin on kuitenkin varsin hupaisia. Hahmogalleria on laaja, peräti
14 päähenkilöiksi laskettavia, joten saarella ehtii tapahtua yhtä ja
toista niin, ettei menoon ehdi kyllästyä. Tällä ensimmäisellä kaudella
saaren salaisuuksista kuitenkin paljastettiin vain pieni osa, mikä
oikeastaan sopi kaudelle hyvin, sillä nyt saaren uudet asukkaat vasta
aloittelivat sopeutumistaan siellä asumiseen, minkä vuoksi kaikkien (tai
edes suuren osan) salaisuuksien paljastaminen ensimmäisellä kaudella
olisi saattanut tietää sen hyvän temmon rikkoutumista, mikä mielestäni
tällä kaudella oli. Kyllähän sieltä saaren siimeksestä välillä tuli
jotain outoa eteen, mutta aika minimiin nekin jäivät ja siten sellainen
tietty tulevia tapahtumia kohtaan tunnettua uteliaisuutta saatiin
pidettyä yllä ja mielessä oli (ensimmäisellä katselukerralla varsinkin),
että mikä hiton saari tämä nyt oikeasti on... juuri niin kuin tekijät
ovat halunneetkin. Kauden aikana kuitenkin juonenkäänteet seuraavat
toisiaan ja juuri kun on ajatellut jotain tapahtuvan, niin pian
huomaakin olevansa tyystin väärässä. Esimerkiksi siinä kohtaa, kun osa
saaren asukkaista muuttaa sinne luoliin, niin muistan ajatelleeni, että
ai tässä tulee tällainen kahtiajako nyt, joka luo selkeän kuilun
rannalla ja luolissa asuvien kesken, mutta mitä vielä, siellä he
jatkoivat keskinäistä kanssakäymistään, vaikka asuivatkin eri paikoissa.
Tosin sitä en ihan käsittänyt, kuinka helposti hahmot antoivat
toisilleen (ainakin jossain määrin) anteeksi isojen tappeluiden ja
muiden erimielisyyksien jälkeen. Kauden aikana ehtii muutenkin tapahtua
vaikka mitä, joista keskeisimpinä ovat Katen (Evangeline Lilly)
rikollistausta, Sunin (Yunjin Kim) salattu englannin kielen osaaminen,
Claren (Emilie de Ravin) sieppaus, lautan rakennustyöt ja tietenkin
Locken ja Boonen (Terry O'Quinn ja Ian Somerhalder) kaivuutyö sen luukun
ympärillä. Siinä sivussa sitten kartutettiin vähän saarta ja tavattiin
16 vuotta saarella ollut nainen (Mira Furlan), joka hyvästä tahdostaan
huolimatta onnistuu sotkemaan pakkaa aika tavalla, varsinkin kauden
loppuvaiheissa. Näiden lisäksi kauden aikana kärsitään
vieroitusoireista, ammutaan jääkarhuja, solmitaan uusia ihmissuhteita ja
paljon muuta. Koetaanpahan yksi päähahmon kuolemakin matkan varrella.
Mitä tulee sitten kauden cliffhangereihin, niin varsinkaan tämä Waltin
(Malcolm David Kelly) sieppaaminen ei sykähdyttänyt enää samalla tavalla
kuin silloin ensimmäisellä kerralla, mutta kieltämättä siinä luulun
avautumisessa oli kyllä edelleen varsin kivasti potkua. Waltin
sieppaamisen todellisiin motiiveihin minulla on tosin oma teoriani,
mutta käsitellään sitä sitten seuraavan kauden arvostelun yhteydessä.
Kauden piloteissa ja viimeisissä jaksoissa nähdään takaumina
päähahmojen valmistautumista kohtalokkaaseen lentoon ja vähän ilmassa
olemistakin, mutta muut jaksot kertovat takaumina aina yhden hahmon
tarinaa. No, kuten sanottua, niin sarjassa on näin ensimmäisellä
kaudella 14 päähahmoa, joten kaikille ei mitenkään voitu saada yhtä
monta takaumaa, minkä minä pystyin kyllä antamaan hyvin helposti
anteeksi, vaikka tuntuikin vähän oudolta se, että toisille oli varattu
vain yksi takaumajakso toisten, esim. Jackin (Matthew Fox), saadessa
niitä kolme. Sen sijaan näiden takaumien kestot olivat vähän
epätasapainossa, sillä ainakin yhdessä jaksossa (olisikohan ollut
Boone-jakso, en ole varma) minulle tuli sellainen olo kuin oltaisiin
oltu melkein koko ajan takauman parissa, kun sitten taas yleensä
takaumien välissä ehtii tapahtua saarellakin vaikka muitä. Mitä tulee
sitten takaumien sisältöihin, niin ne olivat pääosin ihan kiinnostavia
ja toivat kivaa taustatietoa hahmojen entisistä elämistä ja juuri kun
tuntui siltä, että yhdessä takaumassa kerrottiin kaikki oleellinen
hahmosta, mutta sitten seuraavassa sellaisessa paljastuukin muutakin
mielenkiintoista. Tällä kaudella kerrottiin pääasiassa hahmojen teistä
kohti Oceanicin lentoa 815, vaikka joidenkin hahmojen saadessa useampia
takaumajaksoja, niin takaumissa ehti tapahtua vaikka mitä muutakin;
esimerkiksi Sayidilla oli kaksi takaumajaksoa ja näistä ensimmäisessä ei
vielä millään käsitelty sitä, miten Sayid päätyi kyseiselle lennolle,
vaan sen aika tuli vasta paljon myöhemmin. Takaumissakin nähdään
joitakin arvoituksia, joihin myöhemmillä kausilla palataan (esimerkiksi
Katen sairaan äidin (Beth Brodenick) pelokas suhtautuminen omaan
tyttäreeseensä). Takaumien aikana oli lisäksi kiva bongailla muita
sarjan hahmoja pieninä väläyksinä, joista esimerkkinä mainittakoon
Hurleyn (Jorge Garcia) näkyminen tv:n kautta eräässä Jin-kohtauksessa.
Noin yleisesti ottaen nämä satunnaiset "yhteentörmäykset" olivat
kuitenkin selvästi näkyvämpiä.
Se, mistä erityisesti tykkään sarjasta, on sen hahmot. Kun hahmoja
tosiaan on 14, niin mukaan mahtuu jos jonkinlaista persoonaa ja niinpä
sitä kautta sarjaan saadaan hyvin monenlaista toimintaa aikaiseksi.
Okei, myönnän, että minua ärsytti erityisesti Sawyer hyvin pitkään,
mutta kauden päästessä loppusuoralle, myös Sawyerista alkoi kuoriutua
ihan siedettävä hahmo (ja Josh Holloway on paidattomana ollessaan oikea
namupala, jos tällainen sivuhuomio sallitaan). Sarjan suuri
hahmogalleria kuitenkin aiheutti sen, etteivät kaikki saaneet ihan
samalla tavalla ruutuaikaa (mikä näkyi muutenkin kuin takaumajaksojen
määrissä), mutta koko kautta tarkastellessa jokaisella päähahmolla on ne
omat niin sanotut tähtihetkensä, eivätkä ne hetket jää vain yhteen
kertaan. Joissakin jaksoissa joku hahmoista on lähinnä vain taustalla,
mutta seuraavassa jaksossa saattaakin olla isommassa roolissa. Kuitenkin
näinkin näitä hahmoja oppii rakastamaan ja niinpä minusta olikin
todella tyly temppu, mitä tehtiin Boonelle (Ian Somerhalder). Hän oli
näistä päähahmoista ehkäpä se tavallisimman tuntuinen ja siten sitä
kautta häneen tykästyi, joten siksikin hänen kuolemansa tuntui
epäreilulta, vaikka tietenkin yllätysmomenttina sekin toimi. Noin
yleisesti ottaen mielestäni sarjan tähdittäminen on onnistunut aika
nappiin, mihin tekijät ovat selkeästi pyrkineetkin, jos tosiaan tekijät
olivat käyneet läpi yli 70 vaihtoehtoa Katen rooliin, ennen kuin
löysivät Lillyn. Menossa mukana: John Terry ja Nick Jameson (
24), Julie Bowen (
Ed)
ja tietenkin Michelle Rodriguez, joka on lopluta kaikkea muuta kuin
vain vieraileva tähti yhdessä jaksossa, mutta koska nyt käsitellään
ensimmäistä kautta, niin leikitään, ettei tiedetä tätä asiaa.
Ekstroista sanottakoon sen verran, että vaikka en yleensä katselekaan
lisämateriaaleja toistamiseen, niin nyt kuitenkin tuli hinku siihen,
mihin saattoi vaikuttaa tosin sekin, että sain tämän kauden päätettyä
näin viikonloppuna, jolloin on hyvin aikaa katsoa nämä ekstrat
uudelleen. On tässä sekin taustalla, että nyt kun tietää sarjan
tapahtumista enemmän aina viidenteen kauteen asti, niin vähän on
mielenkiintoista kuulla sarjaan liittyviä spekulaatioita ja vastaavia ja
nyt kun sarjan alkuvaiheet on käyty läpi, niin ihan kiinnostavia
asioita ovat tähän mennessä jauhaneet. Niin ja nyt on kanssa
muistettava, että en ensimmäisellä katselukerralla osannut kiinnittää
huomiota mahdollisiin piilotettuihin ominaisuuksiin, niin nyt käyn
niitäkin sitten läpi. Yhden piilotetun jutun olenkin jo löytänyt.
Kaikesta hehkutuksenkaltaisesta huolimatta sarja ei lukeudu
kuitenkaan ihan suosikkisarjojeni terävimpään kärkeen, mutta on
kuitenkin hyvin mukavaa ja jännittävää katseltavaa, mutta puutteiden
vuoksi oli saada vielä puoli pistettä vähemmänkin, mutta annoin armon
käydä oikeudessa ainakin tällä kertaa, sen verran hyvin kauden parissa
kuitenkin viihdyin.
Pisteitä: 4,5/5
PS. Laskeskelin tuossa, että jos muistan jaksojen lukumäärän oikein
ja jos saan pidettyä noin neljän jakson päivätahdin (tosin iltojen
hämärtyessä yhä aiemmin saatan saada katsottua enemmänkin), niin nämä
loput jaksot ennen viimeistä kautta on katsottu n. parissakymmenessä
päivässä ja kun viimeisen kauden ilmestymiseen on 26 päivää, niin hyvin
ehtisin pitämään muutaman elokuvaillankin, mutta vielä tässä vaiheessa
en halua ottaa riskejä sen suhteen (tiedän, että ainakin parina iltana
jää kaikki katselut väliin), joten en ainakaan nyt katso elokuvia
kausien välillä; elokuvateattereissa tosin saatan käydä, jos tänne
Poriin nyt ylipäätään mitään kiinnostavaa tulee. Ainakin yhdessä
Kinokellari-esityksessä kuitenkin olisi tarkoitus käydä tämän
Lost-maratonin aikanakin.