Alkuperäinen nimi: The Signal
Ohjaus: David Bruckner, Dan Bush, Jacob Gentry
Käsikirjoitus: David Bruckner, Jacob Gentry, Dan Bush
Pääosissa: Anessa Ramsey, Justin Welborn, AJ Bowen
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2007
Ohjaus: David Bruckner, Dan Bush, Jacob Gentry
Käsikirjoitus: David Bruckner, Jacob Gentry, Dan Bush
Pääosissa: Anessa Ramsey, Justin Welborn, AJ Bowen
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2007
Kesto: 109 min
- The TV must've gotten into his head and told him to kill you.
- Yeah, that's what happened to Ken. He was watching TV and it made him go bad.
Mya (Anessa Ramsey) pettää miestään
Lewisiä (AJ Bowen) Benin (Justin Welborn) kanssa Benin asunnossa.
Yhtäkkiä tv menee päälle näyttäen jotain psykedeelistä lähetystä ja
puhelimetkaan eivät toimi. Mya lähtee kotiin ja siellä Lewis on parin
ystävänsä kanssa yrittäen korjata televisiota, jossa tulee samaa
lähetystä kuin Beninkin luona. Hetken päästä Lewis saa raivokohtauksen
ja hakkaa pesäpallomailalla toisen ystävänäsä pään tohjoksi. Mya lähtee
pakoon väkivaltaista ja mustasukkaista miestään, mutta ei tiedä kehen
voisi luottaa, koska koko maailma näyttäisi tulleen hulluksi...
Tämä elokuva tuli aikoinaan hankittua
hyvin spontaanisti ilman mitään ennakkokäsitystä elokuvan luonteesta,
vaan saatoin vain ajatella, että "jaahas, kauhua" ja nappasin elokuvan
sitten mukaani. Nyt tuntuu siltä, että hyvä vaan, että nappasin, sillä
vaikka elokuva ei olekaan mikään huipputapaus, niin silti The Signal tarjoaa kuitenkin sopivasti erilaisen kauhutarinan ollen samalla hyvin outo, karmiva ja sekopäinen.
Elokuvasta tuli mieleen zombielokuvat,
joissa ihmisistä tulee zombeja toisen zombin purressa heitä. No, tässä
elokuvassa ei ole varsinaisia zombeja, vaan nyt tv, radio ja puhelimet
(mutta pääosin tv) tekee ihmisistä valtavia tappokoneita, jotka tosin
kykenevät itsenäiseen ajatteluun, mutta pitävät vain tappamista
oikeutettuna. Okei, tv:n katsomisen rinnastaminen zombeihin ei ole
mikään uusi juttu, mutta kun tarina on kiedottu niin häröön pakettiin,
että kyllä tästä elokuvasta ainakin jollakin tavalla nautti. Elokuva
jakautuu kahteen eri jaksoon, Myan pakoon sekä uudenvuodenaaton
juhlintaa odottavaan Annaan ja Clarkiin (Cheri Christian ja Scott
Poythress). Nämä jaksot yhdistyvät niin, että Mya ajaa autonsa romuksi
Annan ja Clarkin asuttaman talon pihalle ja Myan jatkaessa matkaansa
elokuva lähteekin seuraamaan juhlintaa, joka sekään ei suju ihan
suunnitellulla tavalla. Vaikka aluksi vierastinkin elokuvan päähenkilön
vaihtoa, niin loppujen lopuksi se kuitenkin toimi, sillä näissä juhlissa
tapahtui sellaisia asioita, joita Myan matkassa ei välttämättä olisi
voinut sattua. Elokuva oli kuitenkin onnistunut kuvaamaan nämä lukuisat
päähenkilöt niin sekaisin olevana, että elokuva oli oikeasti välillä
aika karmiva niin, ettei välillä itsekään tiennyt, mikä oli totta ja
mikä vain hahmojen sekavien päiden itse muodostamia mielikuvia, mistä
parhaimpina esimerkkeinä Kenin (Christopher Thomas) nouseminen
kuolleista ja ruumiista irrotetun pään puhuminen sen jälkeen, kun sen
aivoihin työnnettiin jotain ruuveja, johtoja tai jotain, mitä en enää
edes muista. Jos nyt ajattelette, että tietenkin tällaiset jutut olivat
vain hahmojen mielikuvitusta, niin ette ole nähnyt tätä elokuvaa, sillä
elokuva oli kokonaisuudessaan niin sekopäisen absurdi, että mistään ei
voinut olla täysin varma missään vaiheessa.
Ei elokuva kuitenkaan täyskymppi ollut
tai edes lähelle. En esimerkiksi pitänyt tavasta, että aina kun joku
hahmo tuli kohtauksen ulkopuolelta, niin sitten näytettiin takaumien
avulla, mitä hänelle oli tapahtunut sitten viime näkemän, vaan jotain
olisi voinut jättää myös katsojan itsensä pääteltäväksi. Pari kertaa
tämäkin olisi vielä mennyt, mutta kun näitä takaumia tuli tämän tästä,
niin se latisti menoa selvästi. Minulle olisi oikeasti riittänyt tieto
siitä, että aina kulloinkin nähty hahmo selviytyi paikasta A paikkaan B,
mutta se ei ollut läheskään aina relevanttia tietää, että miten. Myös
kuvauspuolella oli välillä sellaisia ratkaisuja, että vaikka elokuvassa
riittikin niitä karmivia hetkiä, niin välillä sitä jäi vaan miettimään,
että kunpa tapahtuisi edes jotain kunnolla mielenkiintoista. Niin ja
minua jäi vähän häiritsemään, että oliko tämä Terminus kaupunki, valtio
vai kokonainen planeetta ("Kukaan ei lähde Terminuksesta"). Nimi kun kuulostaa siltä kuin se olisi napattu suoraan Star Trekistä.
Kuten tuli jo sanottua, niin nämä hahmot
olivat hyvin sekopäisiä ja välillä jopa karmivia, joten tästä voikin
päätellä, että näyttelijät suoriutuivat rooleistaan hyvin. Varsinkin
Lewisiä näytellyt AJ Bowen ja Annaa näytellyt Cheri Christian olivat
aivan mainioita niin lähes järjissään olevina kuin olleessaan kunnolla
sekaisin ja niinpä heistä jäikin ehdottomasti se paras maku suuhun.
Muutkin juhlissa olleet saavat minulta ihan hyvän arvosanan. Myaa
näytellyt Anessa Ramsey sen sijaan jäi loppupeleissä sen verran
vähäiseen rooliin, ettei hänestä silleen ehtinyt muodostaa mielipidettä.
Tässä oli elokuva, jonka pisteytystä
mietin todella pitkään ja vielä tätäkään arvostelua kirjoittaessani en
ollut täysin varma lopullisesta tuomiosta, mutta toivottavasti nyt
annettu pistemäärä jotenkin heijastaa todellisia tuntemuksiani
elokuvasta; vähän vähemmän takaumia ja elokuva olisi voinutkin saada
puoli pistettä enemmän.
Pisteitä: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti