The Signal

Alkuperäinen nimi: The Signal
Ohjaus: David Bruckner, Dan Bush, Jacob Gentry
Käsikirjoitus: David Bruckner, Jacob Gentry, Dan Bush
Pääosissa: Anessa Ramsey, Justin Welborn, AJ Bowen
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2007

Kesto: 109 min

 

- The TV must've gotten into his head and told him to kill you.

- Yeah, that's what happened to Ken. He was watching TV and it made him go bad.

 

Mya (Anessa Ramsey) pettää miestään Lewisiä (AJ Bowen) Benin (Justin Welborn) kanssa Benin asunnossa. Yhtäkkiä tv menee päälle näyttäen jotain psykedeelistä lähetystä ja puhelimetkaan eivät toimi. Mya lähtee kotiin ja siellä Lewis on parin ystävänsä kanssa yrittäen korjata televisiota, jossa tulee samaa lähetystä kuin Beninkin luona. Hetken päästä Lewis saa raivokohtauksen ja hakkaa pesäpallomailalla toisen ystävänäsä pään tohjoksi. Mya lähtee pakoon väkivaltaista ja mustasukkaista miestään, mutta ei tiedä kehen voisi luottaa, koska koko maailma näyttäisi tulleen hulluksi...

Tämä elokuva tuli aikoinaan hankittua hyvin spontaanisti ilman mitään ennakkokäsitystä elokuvan luonteesta, vaan saatoin vain ajatella, että "jaahas, kauhua" ja nappasin elokuvan sitten mukaani. Nyt tuntuu siltä, että hyvä vaan, että nappasin, sillä vaikka elokuva ei olekaan mikään huipputapaus, niin silti The Signal tarjoaa kuitenkin sopivasti erilaisen kauhutarinan ollen samalla hyvin outo, karmiva ja sekopäinen.

Elokuvasta tuli mieleen zombielokuvat, joissa ihmisistä tulee zombeja toisen zombin purressa heitä. No, tässä elokuvassa ei ole varsinaisia zombeja, vaan nyt tv, radio ja puhelimet (mutta pääosin tv) tekee ihmisistä valtavia tappokoneita, jotka tosin kykenevät itsenäiseen ajatteluun, mutta pitävät vain tappamista oikeutettuna. Okei, tv:n katsomisen rinnastaminen zombeihin ei ole mikään uusi juttu, mutta kun tarina on kiedottu niin häröön pakettiin, että kyllä tästä elokuvasta ainakin jollakin tavalla nautti. Elokuva jakautuu kahteen eri jaksoon, Myan pakoon sekä uudenvuodenaaton juhlintaa odottavaan Annaan ja Clarkiin (Cheri Christian ja Scott Poythress). Nämä jaksot yhdistyvät niin, että Mya ajaa autonsa romuksi Annan ja Clarkin asuttaman talon pihalle ja Myan jatkaessa matkaansa elokuva lähteekin seuraamaan juhlintaa, joka sekään ei suju ihan suunnitellulla tavalla. Vaikka aluksi vierastinkin elokuvan päähenkilön vaihtoa, niin loppujen lopuksi se kuitenkin toimi, sillä näissä juhlissa tapahtui sellaisia asioita, joita Myan matkassa ei välttämättä olisi voinut sattua. Elokuva oli kuitenkin onnistunut kuvaamaan nämä lukuisat päähenkilöt niin sekaisin olevana, että elokuva oli oikeasti välillä aika karmiva niin, ettei välillä itsekään tiennyt, mikä oli totta ja mikä vain hahmojen sekavien päiden itse muodostamia mielikuvia, mistä parhaimpina esimerkkeinä Kenin (Christopher Thomas) nouseminen kuolleista ja ruumiista irrotetun pään puhuminen sen jälkeen, kun sen aivoihin työnnettiin jotain ruuveja, johtoja tai jotain, mitä en enää edes muista. Jos nyt ajattelette, että tietenkin tällaiset jutut olivat vain hahmojen mielikuvitusta, niin ette ole nähnyt tätä elokuvaa, sillä elokuva oli kokonaisuudessaan niin sekopäisen absurdi, että mistään ei voinut olla täysin varma missään vaiheessa.

Ei elokuva kuitenkaan täyskymppi ollut tai edes lähelle. En esimerkiksi pitänyt tavasta, että aina kun joku hahmo tuli kohtauksen ulkopuolelta, niin sitten näytettiin takaumien avulla, mitä hänelle oli tapahtunut sitten viime näkemän, vaan jotain olisi voinut jättää myös katsojan itsensä pääteltäväksi. Pari kertaa tämäkin olisi vielä mennyt, mutta kun näitä takaumia tuli tämän tästä, niin se latisti menoa selvästi. Minulle olisi oikeasti riittänyt tieto siitä, että aina kulloinkin nähty hahmo selviytyi paikasta A paikkaan B, mutta se ei ollut läheskään aina relevanttia tietää, että miten. Myös kuvauspuolella oli välillä sellaisia ratkaisuja, että vaikka elokuvassa riittikin niitä karmivia hetkiä, niin välillä sitä jäi vaan miettimään, että kunpa tapahtuisi edes jotain kunnolla mielenkiintoista. Niin ja minua jäi vähän häiritsemään, että oliko tämä Terminus kaupunki, valtio vai kokonainen planeetta ("Kukaan ei lähde Terminuksesta"). Nimi kun kuulostaa siltä kuin se olisi napattu suoraan Star Trekistä.

Kuten tuli jo  sanottua, niin nämä hahmot olivat hyvin sekopäisiä ja välillä jopa karmivia, joten tästä voikin päätellä, että näyttelijät suoriutuivat rooleistaan hyvin. Varsinkin Lewisiä näytellyt AJ Bowen ja Annaa näytellyt Cheri Christian olivat aivan mainioita niin lähes järjissään olevina kuin olleessaan kunnolla sekaisin ja niinpä heistä jäikin ehdottomasti se paras maku suuhun. Muutkin juhlissa olleet saavat minulta ihan hyvän arvosanan. Myaa näytellyt Anessa Ramsey sen sijaan jäi loppupeleissä sen verran vähäiseen rooliin, ettei hänestä silleen ehtinyt muodostaa mielipidettä.

Tässä oli elokuva, jonka pisteytystä mietin todella pitkään ja vielä tätäkään arvostelua kirjoittaessani en ollut täysin varma lopullisesta tuomiosta, mutta toivottavasti nyt annettu pistemäärä jotenkin heijastaa todellisia tuntemuksiani elokuvasta; vähän vähemmän takaumia ja elokuva olisi voinutkin saada puoli pistettä enemmän.

Pisteitä: 3/5