Mies syvästä joesta

Alkuperäinen nimi: Il paese del sesso selvaggio
Ohjaus: Umberto Lenzi
Käsikirjoitus: Francesco Barilli, Massivo D'Avak
Pääosissa: Ivan Rassimov, Me Me Lai, Pratitsak Singhara
Valmistusmaa: Italia
Ilmestymisvuosi: 1972
Kesto: 89 min

- Kolmen kuukauden päästä olet heimon jäsen. Sinä et kuole, koska Marayå haluaa niin, vaika pienet nuolet tuottaisivat paljon kipua.

 

Valokuvaaja John Bradley (Ivan Rassimov) tappaa Bangkokissa ollessaan itsepuolustustilanteessa paikallisen ja päättää lähteä livohkaan, kunnes tilanne rauhoittuu. Hän kulkee oppaansa Chuanin (Prapas Chindang) veneellä pitkin pitkää jokea pitkin syvemmälle kuin mitä on suositeltu. Eräänä aamuna herätessään hän huomaa Chuanin kadonneen ja kun hän näkee tämän ruumiin vedessä, hän ui sen luokse, mutta joutuu samalla sivilisaation ulkopuolella elävän heimon vangiksi, mutta lähistöllä on vieläkin vaarallisempi heimo...

Pari kuukautta kestänyt ajoittainen kesäuni on vihdoin päätöksissään ja elokuvien katselu voi taas alkaa täydellä tohinalla... tai oikeastaan tämä katselu käynnistyy kunnolla vasta ensi viikolla, kun mitä ilmeisimmin loppuviikon vietän ihan muissa tunnelmissa. Edelleen olen sitä mieltä, että ihanteelliseen katseluaikaan on vähän turhan valoisaa, mutta ei auta muu kuin aloittaa ainakin näin aluksi näiden elokuvien katselut vähän tavallista myöhempään. Eilenkin aloinkin järkeä uhmaten (aamulla kuitenkin töihin) tämän elokuvan katsomisen vasta yhdentoista aikaan, tosin tähän vaikutti enemmän EM-yleisurheilu kuin valoisuus.

En ole aiemmin katsonut kannibaalielokuvia, vaikka Cannibal Holocaust maineensa vuoksi minua kovasti onkin kiinnostanut jo pitkään. Itse asiassa en nyt oikein ole käsittänyt, mikä näissä elokuvissa viehättää, sillä minun mielikuvissani ihmissyönti tuntuu lähinnä vain yhdenkaltaisen lihan syönniltä, missä puolessaan ei ole minusta mitään ihmeellistä; kuitenkin päätin välttää syömistä tätä elokuvaa katsellessa... just in case! Niinpä lähdin katsomaan tätä elokuvaa vähintäänkin mielenkiinnolla, mutta edellä mainittuihin pohdintoihin Mies syvästä joesta, joka tunnetaan englanniksi niin nimellä Sacrifice! kuin The Man from the Deep River, ei tuonut vastausta ja itse asiassa tätä elokuvaa hädin tuskin voi edes pitää kannibaalielokuvana.

Elokuvaa alkaa tosiaan Bangkokista, josta vähitellen lähdetään syvemmälle ja syvemmälle viidakkoon, kunnes Bradley viimein joutuu sinne suhteellisen piilossa asuvan heimon kynsiin. Tietenkin minä sitten odotin näkeväni heti jonkinlaista kannibalismikertomusta, mutta ei. Elokuva keskittyy näyttämään sen, kuinka Bradleysta tulee vähitellen heimon jokseenkin kunnioitettu jäsen ja saa vielä kauniin naisen Marayån sydämen itselleen – tämän elokuvan kohdalla lienee syytä tähdentää, että ei kirjaimellisesti. Tarina oli päällisin puolin melko tavanomainen, ei varsinaisesti huono, mutta ei nyt mitenkään erikoinenkaan. Tietenkään elokuva ei ollut Hollywood-elokuville tyypillisesti pelkkää iloa päähenkilöiden suhteen, mutta silti jotain niin monesti nähtyä tässä oli. Loppuratkaisu ei sinänsä yllättänyt.

Miten kannibalismi sitten liittyy asiaan? No, kylän lähellä on toinen kylä ja heimo, jonka jäsenet syyllistyvät kannibalismiin ja tämän heimon jäseniä nähdään kaiken kaikkiaan kolme kertaa, joista yhdellä kerralla vain oikeasti syödään vähän ihmisen raajaa ja tämäkin kohtaus kestää hyvä jos kymmenen sekuntia. Kannibalismielokuvien ystäville tämä lieneekin siten suunnaton pettymys. No, luin IMDB:stä, että tätä versiota on rankalla kädellä karsittu, mutta kun alkuperäinenkin versio on ilmeisesti vain muutaman minuutin pidempi, niin voiko siinä leikkaamattomassa versiossa olla niin paljon tätä ihmissyöntiä, että joku kannibaalielokuvien fani saisi kylläkseen (pun intended)? Sen sijaan jos haluaa nähdä paljon alastomia thai-naisia (jos nyt olivat thaimaalaisia lainkaan), niin tässä elokuvassa niitä kyllä riittää.

Ivan Rassimov oli ihan kelpo näyttelijä ja roolissaan ihan riittävän hyvä, mutta kyllä minulle vähän tuli mieleen köyhän miehen versio Charlton Heston Apinoiden planeetassa tai Ben-Hurissa Bradleyn ollessa vangittuna. En vain voinut välttää saamasta Hestonia mieleeni katsoessani Rassimovia. Näiden heimon jäsenten joukossa löytyi sitten vähän kaikenlaisia villiheimo-stereotypioita (oli vanhaa kylän miestä, kauniita naisia, poppamiehiä ja vihaisen näköisiä sotureita), että niistä ei osaa sanoa oikein mitään järkevää.

Pisteitä: 2,5/5