Ohjaus: Edward Bernds
Käsikirjoitus: Edward Bernds
Pääosissa: Vincent Price, Brett Halsey, David Frankham
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1959
Kesto: 77 min
- I want you to work with us.
- I'll work with you. Not because I'm won over, or have any hope that you will succeed where André failed, but to protect you, if I can, from the deadly consequences of building this device.
Philippen (Brett Halsey) äiti on kuollut,
jonka jälkeen hänelle tulee suuri tarve päästä jatkamaan isänsä työtä,
johon Philippen ammatilliset kyvyt riittävät, mutta rahaa hänellä ei
ole. Niinpä hän pyytää setäänsä Françoisin (Vincent Price) mukaansa
tutkimustyön rahoitukseen, mutta kun tämä kieltäytyy, Philippe kiristää
Françoisin osallistumaan uuden teleportaatiolaitteen kehitykseen.
Philippe ei ole kuitenkaan ainoa laitteesta kiinnostunut, sillä sen
perässä ovat myös hämärämiehet...
Kaikkea sitä näkeekin, kun vanhaksi elää.
Tämä hyvin kliseinen sanonta sopii tämänhetkisiin tuntemuksiin hyvin,
sillä nyt sain kokea jotain, mitä en ollut aiemmin kokenut: värillisen
elokuvan jatko-osa oli tehty mustavalkoisena. Minulla oli tiistaina a)
muita kiireitä (WoWin asennus) ja b) hyvin suuri väsymystila, etten
jaksanut tätä katsoa kyseisenä iltana kuin vartin verran, joten jätin
loput eilisiltaan. No, tämän taukopaikan kohdalla ajattelin jo elokuvan
olevan melkein suora kopio ensimmäisestä osasta, mutta ihan näin ei
onneksi ollutkaan, mutta toisaalta eipä tämä seikka tehnyt tästä
elokuvasta yhtään sen parempaa elokuvaa kuin ensimmäisestäkään ja itse
asiassa Kärpäsen paluu oli jopa hivenen huonompi kuin edeltäjänsä.
Tarina alkoi ensimmäisen osan
kertauksella, joka kyllä hoidettiin ihan kiitettävän nopeasti ja tämän
jälkeen seurattiin jonkin aikaa selvästi samoja polkuja kuin
ensimmäisessä osassa. Sitten tulikin mukaan teollisuusvakoilujutut ja
elokuva sai hivenen omaa ilmettäkin näkyviin, mutta se ei poistanut sitä
tosiseikkaa, että tarina oli monin paikon tylsä, vaikka ensimmäistä
osaa enemmän keskityttiinkin itse asiaan. Nämä kokeet olivat selvästi
tylsempiä, sillä vaikka kyseessä ei olleetkaan samat koe-eläimet, niin
näitä kokeita oli nähty jo ensimmäisessä osassa, joten juttu tuntui
jotenkin vanhalta; myönnettävä myös on se, että laitteen käyttö ei
näyttänyt kovinkaan häikäisevältä mustavalkoisena. Se, mikä minua
erityisesti häiritsi oli tämä Kärpänen, jolla oli täsmälleen samat osat
ruumiissaan kuin ensimmäisen osan Kärpäselläkin. Mielikuvituksetonta,
sanoi Sivustakatsoja käsikirjoituksesta. Muutenkaan Kärpäsen tempaukset
eivät oikein tehneet vaikutusta. Hänen pakenemisensa melkein tuntui kuin
olisi katsonut Frankensteinia. Elokuvan lähestyessä loppuaan
olinkin jo oikeastaan menettänyt kaiken mielenkiintoni elokuvan
kannalta, varsinkin kun aavistin jo, ettei mitään suuria yllätyksiä enää
nähtäisi, sillä jotenkin oli kaikesta nähdystä nähtävillä, että
elokuvaan saataisiin vielä positiivisempi loppu kuin ensimmäiseen osaan.
Philippen näyttelijä (Brett Halsey) on
selvästi parempi kuin ensimmäisessä osassa, mutta tämä johtuukin siitä,
että nyt tuo näyttelijä on ainakin 15 vuotta vanhempi. Noin yleisesti
ottaen näyttelijät kuitenkin ovat juuri niin hyviä, kuin mitä
tällaiselta b-luokan (vai onko tämä jo c-luokkaa?) rainalta sopii
odottamaan. Ei siis mitään järin hyviä roolisuorituksia, mutta eipä
sitten taas ihan tolkuttoman huonojakaan.
Pisteitä: 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti