Ohjaus: Sylvester Stallone
Käsikirjoitus: Dave Callaham, Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone, Jason Statham, Jet Li
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 105 min
- Only an idiot would do this job.
- How much?
- Like I said.
Expendables on joukko palkkatappajia,
jotka saavat komennuksen Karibianmerellä sijaitsevaan saarivaltioon
Vilenaan, jota pitävät hallussaan saarta diktaattorin elkein johtava
kenraali Garza (David Zayas) armeijoineen ja hänen apunaan oleva
amerikkalainen James Munroe (Eric Roberts), joka on kiinnostunut saaren
kokaiiniviljelmistä. Expendablesin johtaja Barney Ross (Sylvester
Stallone) lähtee yhdessä Lee Christmasin (Jason Statham) kanssa
tutustumiskäynnille saarelle, mutta paettuaan sieltä sotilaiden
jahtaamina he päättävät palata vähän isommalla joukolla...
Ei ole hyvä elokuva tämä. Valtavan hypen
seurauksena minäkin kiinnostuin tästä elokuvasta, mutta eihän tämä
elokuva tällaiselle vähemmän toimintaelokuvalajityypistä diggaavalle voi
tarjota kovinkaan paljon. Korkeintaan tusinatoimintaa, jonka katsoo
aika neutraalein fiiliksin läpi, mutta siinä se. Vaikka minua kiehtoikin
ajatuksesta lukuisista toimintatähtien yhteisleffasta, niin vaikea
saada elokuvasta kaikkea irti, kun en näitä useimpia toimintatähtiä tai
niiden töitä juurikaan tunne. Vähän tällaisten mietteiden kera istahdin
elokuvasalin ylimmälle riville, jossa viimein käänsin aivoni
off-asentoon ja päätin vain yrittää nauttia näkemästäni ja näine hyvine The Expendables olikin varsin mainio toimintapläjäys ja melkomoinen badass-tapaus.
Okei, alku ei kyllä vaikuttanut hyvältä.
Jossain laivassa merirosvot pitivät miehistöä panttivankeinaan, kunnes
paikalle tulee Rossin johdolla pistämään pahat merirosvot pakettiin.
Tämän johdannon (lue = hahmojen esittelyn) aikana sitä jo ajatteli, että
mitäköhän elokuvasta oikein tulee, mutta kun sitten päätarina pärähti
kunnolla käyntiin, niin elokuva tarjosi kyllä viihdettä lähestulkoon
alusta loppuun. Eihän tätä elokuvaa todellakaan saa katsoa liian
ryppyotsaisesti (tai saa, mutta silloin menettää osan elokuvan
viehätyksestä), sillä tämä kyllä kierrättää kaikki toimintaelokuvien
kliseet varsin tehokkaasti ja ainakin allekirjoittaneen näköelimiä
hivelevästi. Tarina oli hyvin tyypillinen hyvät vastaan pahat -elokuva
sillä erotuksella, että nyt niitä hyviksiä on yhden sijasta puolen
tusinaa eli sinänsä mitään uutta ei tarjota, mutta kuitenkin melko
myyvään asuun elokuva oli kyllä puettu. Totta kai oli jälleen kerran
tiedossa näiden toimintaelokuvien suurimpia vitsauksia oleva sankareiden
lähes kuolemattomuus -meininki, joten siinä mielessä ei yllätyksiä
nähty oikeastaan missään vaiheessa. Kun kaikki kohtaukset vielä
ryyditettiin juuri minun mieleeni olevalla action-huumorilla, niin mikäs
sen mukavampaa, vaikka ainakin yhdessä vaiheessa sitä huumoria olikin
ehkä sen verran liikaa, että melkein olisi voinut kuvitella katsovansa
komediaa. Mitä tulee sitten elokuvan toimintaan, niin räjähdykset ja
ammuskelut olivat kyllä ihan ilo silmälle, mutta lähitaisteluissa olikin
havaittavissa taas niitä adhd-leikkauksia, mutta myönnettävä on, että
ei tosiaan kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä olevia sellaisia... tai
sitten minä olen vain turtunut niihin, etten osaa välittääkään niistä.
Kun sitten elokuva loppui, piti jäädä katselemaan vielä lopputekstejä,
kun taustalla soi Thin Lizzyn The Boys Are Back in Town, joka oli hyvä lopetuskappale hyvälle toimintaelokuvalle.
Kuten yllä totesin, niin en nyt liiemmin
tunne toimintatähtiä (muuta kuin nimeltä) tai heidän elokuviaan, joten
siinä mielessä tämä elokuva valaisi hyvin myös heidän kykyjään. Näistä
Jet Li jäi aika munattomaksi, eikä hän tuntunut kuin yhdeltä
aasialaiselta taistelulajimestarilta monista, kun en näitä aasialaisia
toimintaelokuviakaan silleen katso. Niin sanotusti uusista
tuttavuuksista pidin eniten Jason Stathamista, Mickey Rourkesta (olen
nähnyt hänet Double Teamissa viime vuosituhannen puolella, mutta en ole painanut mieleeni) sekä Dolph Lundgren, jonka hänetkin nähnyt muistettavasti vain Rocky IV:ssä,
joten hänen varsinainen lahjakkuutensa toimintatähtenä on jäänyt
kokonaan piiloon. Näiden kolmen elokuvia pitääkin ruveta hankkimaan
jossain vaiheessa ja varsinkin Statham teki minuun niin suuren
vaikutuksen, että oikein ketuttaa, että jo hankittu Crank on
katselulistalla vielä monen kuukauden päässä. Rourkesta sen verran
vielä, että häntä olisi ehdottomasti pitänyt näkyä enemmän. Itse
”pääjehu” Sylvester Stallone oli hänkin varsin mainiossa vedossa.
Pisteitä: 4/5
PS. Stallonen, Bruce Willisin ja Arnold
Schwarzeneggerin yhteiskohtauksessa vitsailtiin Schwarzeneggerin
kustannuksella ainakin ehkä hänen Junior-elokuvallaan, mutta
varmasti hänen poliitikan urallaan ja mainittiin hänen hahmonsa pyrkivän
presidentiksi. Minä en odottanut Schwarzeneggerin tokaisevan maailman
tunnetuinta repliikkiä, sillä se ei olisi sopinut kohtaukseen
tarinallisesti, mutta ai kun olisin nauttinut, jos Stallonen esittämä
Ross olisi tokaissut tyyliin ”Now he's running for presidency, but someday... someday he'll be back”, mutta ei sitten. Kaikkea ei sentään voi saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti