Ohjaus: John McTiernan
Käsikirjoitus: Jonathan Hensleigh
Pääosissa: Bruce Willis, Samuel L. Jackson, Jeremy Irons
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 123 min
- Listen, you fail I cover your ass. I fail you cover my ass!
- And if we both fail?
- Then we're both fucked!
New Yorkissa räjähtää ostoskeskuksessa,
mutta hyvin nopeasti tekijäksi ilmoittautuu salaperäinen Simon (Jeremy
Irons), joka tahtoo leikkiä syystä tai toisesta hyllytetyn John McClanen
(Bruce Willis) "Simon käskee" -leikkiä. Simon käskee McClanen mennä
kävelemään mustien asuttamaan Harlemiin päällään kaksipuoleinen kyltti,
jossa lukee "Vihaan neekereitä". McClane onnistuu selittämään tilanteen
lähistöllä olleelle Zeukselle (Samuel L. Jackson), joka viime hetkessä
pelastaa McClanen hengen, minkä vuoksi Simon käskee myös Zeuksen
osallistuvan vaaralliseen leikkiin, mutta mitkä ovat hänen todelliset
motiivinsa...
En tiedä miksi, mutta jostain syystä minulla on sellainen tunne, että tämä on kaikista Die Hardeista
se useimmin televisiosta tullut ja jos niin ei olisikaan, niin olen
melko varma, että minä olen nähnyt tämän useammin kuin nuo kaksi muuta
(4.0 on vielä niin tuore, ettei sitä oikein osaa laskea mukaan). Niinpä
muistin etukäteen elokuvasta aika paljon, mutta yhdessä asiassa joko
muisti on pettänyt tai sitten suhtautuminen tähän elokuvaan on
muuttunut. Nimittäin olin muistanut, että olisin rankannut tämän
korkeammalle kuin edellisen osan, mutta ainakaan nyt en voinut olla
samaa mieltä, sillä Die Hard - koston enkeli oli vain kelvollinen toimintaelokuva, ei sen enempää.
Nyt ensimmäistä kertaa John McClane on
heitetty niin sanotusti avoimeen maastoon eli jahtaamaan rikollisia
laajemmalla säteellä eli ympäri New Yorkia ja tämä ratkaisu oli oikeasti
piristävä, sillä tuskin olisin jaksanut enää kolmatta pääosin yhden
rakennuksen suojissa tapahtuvaa toimintapläjäystä. Tosin tämä ratkaisu
teki elokuvasta vähän tusinatoiminnan toiminnan, eikä siinä McClanen
antisankarimaisuus paljon loppupeleissä auttanut. Kyllähän elokuvaa ihan
katsoi, mutta myönnettävähän se on, että liian monet katselukerrat ovat
verottaneet elokuvasta sen parhaan terän, kun koko ajan oli kuitenkin
tiedossa, mitä tulisi tapahtumaan. Niinpä elokuvaa katsoikin aikalailla
neutraalein fiiliksin tai jos ei nyt ihan neutraalein, niin korkeintaan
piirun verran positiivisemmin. Toimintaelokuvien saralla elokuva ei
missään tapauksessa ole mitenkään erikoinen tapaus, mutta ei todellakaan
huonokaan, joten sellaisesta keskitason elokuvasta on selkeästi kyse.
Toimintaosuudet olivat aika perinteisiä kaikkine räjähdyksistä
selviämisineen (miksei roistot oikeasti koskaan ammu elokuvan
sankareita, vaan pitää aina tappaa ne jotensakin näyttävästi), mutta
oikeastaan autoilla hurjasteluja lukuun ottamatta kyllä ihan mukavia,
kunhan oli edes vähän säätänyt aivojaan off-asennon suuntaan. Zeuksen ja
McClanen sanailu oli paikoitellen ihan hyvää, mutta vitsailuosuudet
jättivät pääosin kylmäksi ja näissä osuuksisa tuntuikin, että katsoi
toimintakomediaa, joka ei naurattanut.
Bruce Willis oli vieläkin hyvä McClanena,
mutta oikein en käsittänyt Zeuksen esittämän Samuel L. Jacksonin
tarpeellisuutta elokuvassa. Toki, toimihan Zeus McClanen side-kickinä ja
toki, Pulp Fictionin jälkeen Jacksonista oli tullut kuuma nimi, mutta
jotenkin jäi sellainen olo, että McClane olisi pärjännyt ilmankin.
Jeremy Irons sen sijana oli huippu Simonina ja istuu varsin hyvin Die
Hard -pääpahiksien kastiin.
Pisteitä: 3/5
Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Muistan, kun näin tämän ensimmäistä kertaa ja ihastuin elokuvassa esitettyyn When Johnny Comes Marching Home
-kappaleeseen (tietämättä tietenkään kappaleen nimeä vielä tuolloin) ja
luulin, että kappale on sävelletty nimenomaan tähän elokuvaan ja sitten
olinkin hyvin pettynyt, kun kuulin sen myöhemmin Tohtori Outolemmessä,
kun silloin ajattelin, että Die Hard - koston enkelin tekijät olivat
ottaneet sen nimenomaan tuosta elokuvasta. Hih! No, nuorempana sitä tuli
näköjään luultua kaikenlaista... mutta se ei poista sitä tosiseikkaa,
että tuo kappale on edelleenkin todella hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti