Die Hard - koston enkeli

Alkuperäinen nimi: Die Hard: With a Vengeance
Ohjaus: John McTiernan
Käsikirjoitus: Jonathan Hensleigh
Pääosissa: Bruce Willis, Samuel L. Jackson, Jeremy Irons
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 123 min

- Listen, you fail I cover your ass. I fail you cover my ass!
- And if we both fail?
- Then we're both fucked!

 

New Yorkissa räjähtää ostoskeskuksessa, mutta hyvin nopeasti tekijäksi ilmoittautuu salaperäinen Simon (Jeremy Irons), joka tahtoo leikkiä syystä tai toisesta hyllytetyn John McClanen (Bruce Willis) "Simon käskee" -leikkiä. Simon käskee McClanen mennä kävelemään mustien asuttamaan Harlemiin päällään kaksipuoleinen kyltti, jossa lukee "Vihaan neekereitä". McClane onnistuu selittämään tilanteen lähistöllä olleelle Zeukselle (Samuel L. Jackson), joka viime hetkessä pelastaa McClanen hengen, minkä vuoksi Simon käskee myös Zeuksen osallistuvan vaaralliseen leikkiin, mutta mitkä ovat hänen todelliset motiivinsa...

En tiedä miksi, mutta jostain syystä minulla on sellainen tunne, että tämä on kaikista Die Hardeista se useimmin televisiosta tullut ja jos niin ei olisikaan, niin olen melko varma, että minä olen nähnyt tämän useammin kuin nuo kaksi muuta (4.0 on vielä niin tuore, ettei sitä oikein osaa laskea mukaan). Niinpä muistin etukäteen elokuvasta aika paljon, mutta yhdessä asiassa joko muisti on pettänyt tai sitten suhtautuminen tähän elokuvaan on muuttunut. Nimittäin olin muistanut, että olisin rankannut tämän korkeammalle kuin edellisen osan, mutta ainakaan nyt en voinut olla samaa mieltä, sillä Die Hard - koston enkeli oli vain kelvollinen toimintaelokuva, ei sen enempää.

Nyt ensimmäistä kertaa John McClane on heitetty niin sanotusti avoimeen maastoon eli jahtaamaan rikollisia laajemmalla säteellä eli ympäri New Yorkia ja tämä ratkaisu oli oikeasti piristävä, sillä tuskin olisin jaksanut enää kolmatta pääosin yhden rakennuksen suojissa tapahtuvaa toimintapläjäystä. Tosin tämä ratkaisu teki elokuvasta vähän tusinatoiminnan toiminnan, eikä siinä McClanen antisankarimaisuus paljon loppupeleissä auttanut. Kyllähän elokuvaa ihan katsoi, mutta myönnettävähän se on, että liian monet katselukerrat ovat verottaneet elokuvasta sen parhaan terän, kun koko ajan oli kuitenkin tiedossa, mitä tulisi tapahtumaan. Niinpä elokuvaa katsoikin aikalailla neutraalein fiiliksin tai jos ei nyt ihan neutraalein, niin korkeintaan piirun verran positiivisemmin. Toimintaelokuvien saralla elokuva ei missään tapauksessa ole mitenkään erikoinen tapaus, mutta ei todellakaan huonokaan, joten sellaisesta keskitason elokuvasta on selkeästi kyse. Toimintaosuudet olivat aika perinteisiä kaikkine räjähdyksistä selviämisineen (miksei roistot oikeasti koskaan ammu elokuvan sankareita, vaan pitää aina tappaa ne jotensakin näyttävästi), mutta oikeastaan autoilla hurjasteluja lukuun ottamatta kyllä ihan mukavia, kunhan oli edes vähän säätänyt aivojaan off-asennon suuntaan. Zeuksen ja McClanen sanailu oli paikoitellen ihan hyvää, mutta vitsailuosuudet jättivät pääosin kylmäksi ja näissä osuuksisa tuntuikin, että katsoi toimintakomediaa, joka ei naurattanut.

Bruce Willis oli vieläkin hyvä McClanena, mutta oikein en käsittänyt Zeuksen esittämän Samuel L. Jacksonin tarpeellisuutta elokuvassa. Toki, toimihan Zeus McClanen side-kickinä ja toki, Pulp Fictionin jälkeen Jacksonista oli tullut kuuma nimi, mutta jotenkin jäi sellainen olo, että McClane olisi pärjännyt ilmankin. Jeremy Irons sen sijana oli huippu Simonina ja istuu varsin hyvin Die Hard -pääpahiksien kastiin.

Pisteitä: 3/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Muistan, kun näin tämän ensimmäistä kertaa ja ihastuin elokuvassa esitettyyn When Johnny Comes Marching Home -kappaleeseen (tietämättä tietenkään kappaleen nimeä vielä tuolloin) ja luulin, että kappale on sävelletty nimenomaan tähän elokuvaan ja sitten olinkin hyvin pettynyt, kun kuulin sen myöhemmin Tohtori Outolemmessä, kun silloin ajattelin, että Die Hard - koston enkelin tekijät olivat ottaneet sen nimenomaan tuosta elokuvasta. Hih! No, nuorempana sitä tuli näköjään luultua kaikenlaista... mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että tuo kappale on edelleenkin todella hyvä.