tiistai 3. elokuuta 2010

Amazonia

Alkuperäinen nimi: Schiave bianche: violenza in Amazzonia
Ohjaus: Mario Gariazzo
Käsikirjoitus: Franco Prosperi
Pääosissa: Elvire Audray, Will Gonzales, Dick Campbell
Valmistusmaa: Italia
Ilmestymisvuosi: 1985

Kesto: 89 min

- Everything that happened to me there affected me. For example when Adari was caught with her lover. You know, in society something like that would be just a cause of the troublesome divorce case, but for them it meant death.
 
Catherine Miles (Elvire Audray) on syytettynä kaksoismurhasta, jonka hän teki oltuaan pitkään Amazonien villien parissa. Aloittaen ihan alusta liikkeelle hän kertoo, kuinka oli perheineen matkalla Amazon-joella, kun yhtäkkiä heidän kimppuunsa hyökätään ja hänen vanhempansa saavat surmansa. Villit nappaavat Catherinen ja vievät kyläänsä, jossa alkaa Catherinen hyvin hidas sopeutuminen heimon arkeen...

Hoh-hoijaa. Kaksi kannibaalielokuvaboksin elokuvista katsottu ja näissä on nähty yhteensä ehkä kymmenen sekuntia ihmissyöntiä. Nimittäin tässä elokuvassa ei ollut senkään vertaan kannibaalisia menoja kuin edellisessä katsomassani elokuvassa. Ei, vaikka elokuvaa markkinoitiin ainakin jossain Cannibal Holocaustin jatko-osana, mitä se ei ollut (myös toinen Cannibal Holocaust 2 on kuulemma olemassa), eikä tällä elokuvalla siis olekaan mitään tekemistä Cannibal Holocaustin kanssa... ilmesestikään. Niinpä jos odottaa jotain huimaa kannibaalien syömisjuhlaa, niin tulee varmasti pettymään, mutta jos sen pystyy antamaan anteeksi, niin Amazonia, joka tunnetaan myös nimillä Forest Slave ja, kuten minun dvd-boksissa, Amazonia: The Catherine Miles Story, tarjoaa loppujen lopuksi ihan kelvon ”valkoihoinen villiheimon joukossa” -tarinan.

Tarina siis oli pääosin ihan seurattava, vaikka ei järin omaperäisistä aineksista oltukaan koostettu. Kuitenkin villien elämä oli jossain määrin mielenkiintoista seurattavaa, kuten myös Catherinen elo siellä. Tietenkin odottelin vähän aikaa niitä kannibaaleja, mutta kun niitä ei näkynyt vähään aikaan, niin unohdin koko teeman ja keskityin seuraamaan itse tarinaa muilta osin. Catherinen ja Umukain (Will Gonzales) keskinäinen kanssakäyminen oli ihan mielenkiintoista, kuten myös ne jotkin hetket, kun Catherine oli muiden naisten seurassa (eikä todellakaan siksi, että kaikilla naisilla oli paljas yläkroppa). Olen kyllä sitä mieltä, että Catherinen viha Umukaita kohtaan kesti vähän liian kauan, mutta ei liian kauan kuitenkaan. Olihan tässä joitakin gore-elementtejä, mutta suurta vaikutusta useimmat näistä jutuista ei tehnyt (sen rakastajan tappoidea oli ihan kiva). Tietenkin tässä oli jotain häiritseviä omituisuuksia, kuten esimerkiksi se, että alussa ei näytetty, mitä tapahtui Catherinen tädille ja tämän miehelle, mikä herätti jossain vaiheessa oikeaan osuneet epäilykset heidän kohtalostaan. Myöskin jälleen kerran kylässä oli yksi henkilö, joka sattumoisin oli ollut englantilaisten parissa ja osasikin sitten vähäsen englantia. Sitten se helikopterihyökkäys oli niin turha kuin olla ja voi, eikä sillä ollut oikein mitään kunnon tekemistä varsinaisen juonen kanssa. Myöskään en oikein pitänyt siitä alun haastattelijasta, jonka avulla siirryttiin takauman kautta oikeudenkäyntiin ja sieltä vielä takauman kautta itse Amazon-joelle; miksei elokuvaa voitu aloittaa suoraan oikeudenkäynnistä? Näin ns. nykyhetki olisi voitu hyvin säästää elokuvan loppuun. Kaiken kaikkiaan kuitenkin jaksoin melko hyvin elokuvaan loppuun asti, sillä miellyttävällä tavalla kiintoisa tunnelma ja erikseen mainittakoon vielä elokuvan lopussa soinut heino musiikkiraita (säveltäjänä ilmeisesti Franco Campanino).

(Valkoiset) näyttelijät sen sijaan olivatkin melko onnettomia Elvire Audraya myöten. Onneksi Catherinen ympäriltä sukulaiset (joiden nimiä IMDB ei pääsääntöisesti löytänyt) kaikkosivat aika nopeasti, sillä varsinkin Catherinen täti oli todellinen puupökkelö. Villeissä sentään riitti ihastelemista, varsinkin Umukaissa.

Pisteitä: 3/5

PS. En tunne tosiaan kannibaaligenreä kovin hyvin, mutta tässä tuntui olevan paljon samaa kuin tätä ennen katsomassani Mies syvästä joesta -elokuvassa, mutta saatan kuvitella vain omiani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti