Ohjaus: Mario Gariazzo
Käsikirjoitus: Franco Prosperi
Pääosissa: Elvire Audray, Will Gonzales, Dick Campbell
Valmistusmaa: Italia
Ilmestymisvuosi: 1985
Kesto: 89 min
- Everything that happened to me there affected me. For example when Adari was caught with her lover. You know, in society something like that would be just a cause of the troublesome divorce case, but for them it meant death.
Catherine Miles (Elvire Audray) on
syytettynä kaksoismurhasta, jonka hän teki oltuaan pitkään Amazonien
villien parissa. Aloittaen ihan alusta liikkeelle hän kertoo, kuinka oli
perheineen matkalla Amazon-joella, kun yhtäkkiä heidän kimppuunsa
hyökätään ja hänen vanhempansa saavat surmansa. Villit nappaavat
Catherinen ja vievät kyläänsä, jossa alkaa Catherinen hyvin hidas
sopeutuminen heimon arkeen...
Hoh-hoijaa. Kaksi kannibaalielokuvaboksin
elokuvista katsottu ja näissä on nähty yhteensä ehkä kymmenen sekuntia
ihmissyöntiä. Nimittäin tässä elokuvassa ei ollut senkään vertaan
kannibaalisia menoja kuin edellisessä katsomassani elokuvassa. Ei,
vaikka elokuvaa markkinoitiin ainakin jossain Cannibal Holocaustin jatko-osana, mitä se ei ollut (myös toinen Cannibal Holocaust 2
on kuulemma olemassa), eikä tällä elokuvalla siis olekaan mitään
tekemistä Cannibal Holocaustin kanssa... ilmesestikään. Niinpä jos
odottaa jotain huimaa kannibaalien syömisjuhlaa, niin tulee varmasti
pettymään, mutta jos sen pystyy antamaan anteeksi, niin Amazonia, joka tunnetaan myös nimillä Forest Slave ja, kuten minun dvd-boksissa, Amazonia: The Catherine Miles Story, tarjoaa loppujen lopuksi ihan kelvon ”valkoihoinen villiheimon joukossa” -tarinan.
Tarina siis oli pääosin ihan seurattava,
vaikka ei järin omaperäisistä aineksista oltukaan koostettu. Kuitenkin
villien elämä oli jossain määrin mielenkiintoista seurattavaa, kuten
myös Catherinen elo siellä. Tietenkin odottelin vähän aikaa niitä
kannibaaleja, mutta kun niitä ei näkynyt vähään aikaan, niin unohdin
koko teeman ja keskityin seuraamaan itse tarinaa muilta osin. Catherinen
ja Umukain (Will Gonzales) keskinäinen kanssakäyminen oli ihan
mielenkiintoista, kuten myös ne jotkin hetket, kun Catherine oli muiden
naisten seurassa (eikä todellakaan siksi, että kaikilla naisilla oli
paljas yläkroppa). Olen kyllä sitä mieltä, että Catherinen viha Umukaita
kohtaan kesti vähän liian kauan, mutta ei liian kauan kuitenkaan.
Olihan tässä joitakin gore-elementtejä, mutta suurta vaikutusta useimmat
näistä jutuista ei tehnyt (sen rakastajan tappoidea oli ihan kiva).
Tietenkin tässä oli jotain häiritseviä omituisuuksia, kuten esimerkiksi
se, että alussa ei näytetty, mitä tapahtui Catherinen tädille ja tämän
miehelle, mikä herätti jossain vaiheessa oikeaan osuneet epäilykset
heidän kohtalostaan. Myöskin jälleen kerran kylässä oli yksi henkilö,
joka sattumoisin oli ollut englantilaisten parissa ja osasikin sitten
vähäsen englantia. Sitten se helikopterihyökkäys oli niin turha kuin
olla ja voi, eikä sillä ollut oikein mitään kunnon tekemistä varsinaisen
juonen kanssa. Myöskään en oikein pitänyt siitä alun haastattelijasta,
jonka avulla siirryttiin takauman kautta oikeudenkäyntiin ja sieltä
vielä takauman kautta itse Amazon-joelle; miksei elokuvaa voitu aloittaa
suoraan oikeudenkäynnistä? Näin ns. nykyhetki olisi voitu hyvin säästää
elokuvan loppuun. Kaiken kaikkiaan kuitenkin jaksoin melko hyvin
elokuvaan loppuun asti, sillä miellyttävällä tavalla kiintoisa tunnelma
ja erikseen mainittakoon vielä elokuvan lopussa soinut heino
musiikkiraita (säveltäjänä ilmeisesti Franco Campanino).
(Valkoiset) näyttelijät sen sijaan
olivatkin melko onnettomia Elvire Audraya myöten. Onneksi Catherinen
ympäriltä sukulaiset (joiden nimiä IMDB ei pääsääntöisesti löytänyt)
kaikkosivat aika nopeasti, sillä varsinkin Catherinen täti oli
todellinen puupökkelö. Villeissä sentään riitti ihastelemista, varsinkin
Umukaissa.
Pisteitä: 3/5
PS. En tunne tosiaan kannibaaligenreä
kovin hyvin, mutta tässä tuntui olevan paljon samaa kuin tätä ennen
katsomassani Mies syvästä joesta -elokuvassa, mutta saatan kuvitella
vain omiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti