torstai 8. heinäkuuta 2010

Simpsonit - 7. kausi

Alkuperäinen nimi: The Simpsons – Season 7
Ohjaus: Wesley Archer, Susie Dietter, Mark Kirkland, ym.
Käsikirjoitus: Bill Oakley, Josh Weinstein, John Swartzwelder, ym.
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1996

Jaksojen määrä: 25

- Hey, I thought you said Troy McClure was dead.
- No. What I said was he sleeps with the fishes.
 
Simpsonien seitsemännen kauden katsomiseen meni kaiken kaikkiaan noin kuukausi (ai mitkä jalkapallon MM-kisat?), mutta tulihan tämäkin viimein katsottua. Hidas tahti siis ei johtunut missään nimessä siitä, että kausi olisi ollut heikonlainen, vaan kausi oli päinvastoin varsin laadukas ja kaikki jaksot vähintäänkin mielenkiintoisia, eikä siten todellisia heikkoja jaksoja kertynyt yhtäkään. Todellisia huippujaksojakin mahtui kauteen useita.

Aloitetaan, kuten aina ennenkin, Kauhujen talolla, josta nyt oli vuorosta kuudes jakso (Treehouse of Horro VI). Tällä kertaa aloitan tarinoista viimeisimmällä (Homer³), joka useimmille on varmaan parhaiten jäänyt mieleen, sillä siinä Homer (ja Bart hetkeksi) joutuu kolmiulotteiseen ulottuvuuteen, joka on animoitu tietokoneella, mikä oli tuolloin melko uusi juttu (ensimmäinen täyspitkä tietokoneanimaatio Toy Story – leluelämää tuli vain vuosi aiemmin) ja vaikka se nykyvalossa saattaakin näyttää hieman kömpelöltä. Lisäksi Homer nähdään vielä oikeiden ihmisten ilmoilla edelleen kolmiulotteisesti mallinnettuna. Tarinallisestihan tuossa ei ollut juuri muuta sisältöä kuin Homerin seikkailut siellä 3D-maailmassa, mutta siitä huolimatta ihan viihdyttävä tarina. Sitten kun palataan siihen jakson ensimmäiseen tarinaan Attack of the 50-foot Eyesores, jossa jättimäiset mainosmannekiinit heräävät henkiin, niin ihan hyvä ja hauska oli tämäkin, mutta edusti selvästi sitä perinteistä ”hassuttelukauhutarinaa”, jollaisia on nähty aiemminkin Kauhujen talojen tiimoilta. Kuitenkin omaksi suosikikseni – yllätys yllätys – nousee jakson keksimmäinen tarina Nightmare on Evergreen Terrace, joka tarjoaa oivan Painajainen Elm Streetillä -parodian, minkä vuoksi minä viihdyinkin tuon jakson parissa hyvin.

Mitä muihin jaksoihin tulee, niin mainitaan nyt se ainut selvästi heikompi jakso: Homer the Smithers. Jaksossa Homer käyttäytyy hyvin epähomermaisesti ollen tavallistakin tumpelompi, mikä ei oikein tuntunut istuvan häneen, minkä vuoksi en oikein saanut tästä nimenomaisesta jaksosta läheskään kaikkea irti. Noin muuten kauden jaksot onnistuivat naurattamaan ja viihdyttämään kunnolla ja jos nyt jokunen huippujakso pitää nimetä, niin ensimmäisenä maininnan ansaitsee selvästi kauden paras jakso Raging Abe Simpson and His Grumbling Grandson in ”The Curse of the Flying Hellfish”, jossa varsinkin viimeiseen näytökseen tultaessa oli kunnon seikkailujännärin makua ja siitäkös minä pidin ja paljon. Muita huippujaksoja olivat sitten Lisa-tarinat Lisa the Iconoclast, jossa Lisa yrittää kertoa totuutta Springfieldin perustajasta ja kauden päättävä Summer of 4 ft. 2, jossa Lisa hankkii kesälomamatkalla ystävillä esittäen Bartia sekä Mother Simpson, jossa Homer tapaa kauan poissa olleen äitinsä. Muita maininnan arvoisia jaksoja oli tietenkin kauden aloitus Who Shot Mr. Burns?: Part 2, jossa viimein paljastuu Mr. Burnsin (minulle Burnsin nimi on nimenomaan aina Mr. Burns, joten en osaa kirjoittaa sitä suomeksikaan millään toisella tavalla, blogg.huom.) ampuja, Lisa the Vegetarian, jossa Lisa ryhtyy kasvissyöjäksi (pysyvä muutos, muuten), Two Bad Neighbors, jossa Simpsonien naapuriin muuttaa entinen presidentti George Bush vaimoineen, A Fish Called Selma, jossa käydään yksi Simpsonien historian parhaimmista dialogeista (katso yllä) sekä mielenkiintoinen kokeilu 22 Short Films About Springfield (lyhäreitä ei kuitenkaan tainnut olla ihan 22), jossa tutustutaan springfieldläisten elämiin ja jossa on muun muassa hyviä Pulp Fiction -parodiapätkiä. Myös kauden koostejakso The Simpsons 138th Episode Spectacular saa minulta kiitosta koostamistavan vuoksi.

Kauden aikana kuullaan tuttuun tyyliin paljon vierailevia ääniä ja tällä kertaa mukana ovat olleet muun muassa Mickey Rooney, Paul ja Linda McCarthy, Paul Anka, Glenn Glose, R. Lee Ermey, Donald Sutherland, Kirk Douglas, Jeff Goldblum sekä The Smashing Pumpkins ja Cypress Hill. Näistä itseään näytelleistä (mm. bändit, Rooney ja McCarthyt) on se kyllä sanottava, että kiitettävän hyvin he ovat pistäneet itsensä likoon kyllä.

Kauden ekstrat koostuvat tuttuun tyyliin joistakin animaatioiden tekovaiheista (tällä kertaa voi jopa vaihtaa ”kuvakulmaa”!), jokaisen jakson (hyvistä) kommenttiraidoista ja niin ikään kommentoiduista poistetuista kohtauksista. Mukaan on saatu parista jaksosta pienet pätkät piirtämisen yksityiskohtiin paneutuvat kommenttiraidat sekä jo mainitusta Homerin 3D-mallinnuksesta kertova (hyvin huonosti valaiseva) lyhytdokumentti.

Pisteitä: 4,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti