tiistai 6. heinäkuuta 2010

Katseeseen kätketty

Alkuperäinen nimi: El secreto de sus ojos
Ohjaus: Juan José Campanella
Käsikirjoitus: Juan José Campanella
Pääosissa: Ricardo Darín, Soledad Villamil, Guillermo Francella
Valmistusmaa: Argentiina, Espanja
Ilmestymisvuosi: 2009

Kesto: 131 min

- Mies voi vaihtaa mitä tahansa. Kasvonsa, kotinsa, perheensä, tyttöystävänsä, uskontonsa, jumalansa. On kuitenkin yksi asia, mitä hän en voi vaihtaa. Hän ei voi vaihtaa intohimoa.
 
Eläkkeellä oleva rikosoikeuden asianajaja Benjamín Esposito (Ricardo Darín) alkaa kirjoittaa kirjaa raiskausmurhasta, jota hän tutki 25 vuotta aiemmin, mutta törmää heti vaikeuksiin. Hänen entinen työkaverinsa ja salainen rakkauden kohteensa Irene (Soledad Villamil) neuvoo Benjamínia aloittamaan siitä, minkä hän muistaa parhaiten ja niinpä Benjamín palaa mielessään ajassa taaksepäin hetkiin, jolloin hän joutui tutkimaan niin elämänsä suurinta tapausta kuin omia tunteitaankin...

Niin kuin sitä mennään katsomaan elokuva vain sillä varjolla, että elokuvassa puhutaan espanjaa; parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-pysti oli elokuvan valinnalla hyvin pieni merkitys. Okei, olin myös sen verran häkeltynyt siitä tiedosta, että elokuva yleensä tuli paikalliseen teatteriin, että sekin vaikutti vähäsen katselupäätökseen; tämä on juuri niitä elokuvia, jotka olisin saattanut jättää väliin, jos asuisin laajemman elokuvavalikoiman tarjoavassa kaupungissa. Niin ja toisaalta tuli tehtyä samalla uusi aluevaltaus, sillä en muista aiemmin katsoneeni ainuttakaan argentiinalaista elokuvaa. Ai itse elokuvasta? No, minusta tämä oli varsin loistava elokuva pienin heikkouksin ja vaikka en olekaan nähnyt muita vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkaita, niin sanoisin silti, että Katseeseen kätketty oli varsin oiva valinta voittamaan tuon pystin.

Elokuva alkaa nykyhetkestä, jossa Benjamín kirjoittaa ensimmäisiä aloitusyritelmiä ja samalla nähdään pieniä väläyksiä tulevista takaumapätkistä ilman, että katsoja tietää sitä ja tämä ratkaisu toimii hyvin elokuvan eduksi ja luo jo heti pientä jännitystä ilmaan (nähdäänhän joukossa myös pätkä tätä raiskausta). Pian siirrytään kokonaan takaumiin, joissa Benjamín sitten tutkii apurinsa Sandovalin (Guillermo Francella) tapausta läpikotaisin ja oi kun tämä tutkinta ja tarina imaisi kunnolla mukaansa. Alussa puhutaan Moralesin tapauksesta, mutta juuri muuta ei tästä tapauksesta kerrota etukäteen, joten sitä huomasi oikein jännittävänsä, miten edes nämä takaumapätkät tulevat loppujen lopuksi päättymään. Mistään tusinatrilleristä siis ei missään nimessä ole kyse. Kun sitten yhtäkkiä takaumat tämän rikostapauksen osalta loppuvat, niin sitä melkein voisi kuvitella elokuvan olevan siinä, mutta ei. Tapauksen käsittely jatkuu hyvin mielenkiintoisella ja jokseenkin uskottavalla tavalla vielä tämän jälkeenkin ja saa lopulta melko karmivan päätöksen. Kaiken kaikkiaan tämä rikostarina oli yllättävistä juonenkäänteistä oikein upeaa katseltavaa.

Myös lähinnä sivulauseissa edennyt Benjamínin ja Irenen välinen suhteen eteneminen oli sekin toteutettu pitkälti hienosti ja heidän orastavia tunteita käsiteltiinkin hyvin hienovaraisesti. Tämän suhteen kohtalossa oli kyllä tietyiltä osin kliseinen, mutta silti siihen oli saatu vähäsen tuoreuttakin mukaan tavalla, joka kyllä minuun jätti hieman surullisen jälkimaun (ei Benjamínin ja Irenen suhteen, vaan henkilökohtaisella tasolla), minkä vuoksi sitten illalla olinkin vähän muissa maailmoissa. Toisin sanoen tässä heidän suhteen käsittelyssä oli jotain, mikä todella pisti ajattelemaan.

Harvemmin kiinnitän huomiota itse kuvaukseen, mutta tässä elokuvassa siinäkin oli onnistuttu vallan mainiosti, oltiinpa sitten nykyajassa tai sitten vuodessa 1975. Nyt ei oltu missään iloisen värikkäissä lavasteissa, vaan elokuvan yleisilme oli jotensakin synkänpuoleinen. Valaistus oli toteutettu juuri oikealla tavalla niin, että se oli omiaan luomassa tähän sellaista jännittävää tunnelmaa; ei kirkkaita valoja, ei (pääosin) pelkkää pimeyttä, vaan jotain siitä väliltä, mikä sopi hyvin elokuvan tarinaan. Myös musiikki oli varsin erinomainen tunnelmanluoja. Noin muutenkin kuvauspuolella oli onnistuttu varsin hyvin, mutta yksi erityinen kohtaus jäi vaivaamaan: tämä jalkapallo-ottelukohtaus, jossa kuvaustapa muuttui äkkiarvaamatta perinteisestä kuvaamisesta käsikamerakuvaamiseen. Ratkaisu ei mielestäni oikein istunut muuhun elokuvaan.

Näyttelijät olivat varsin upeita ja jos elokuva olisi ollut amerikkalainen, olisi nämä näyttelijät olleet vahvasti kiinni parhaan näyttelijän Oscareissa. Okei, Guillermo Francella ei täysin vakuuttanut juoppona Sandovalina, mutta noin muuten ei valittamista löydy oikein kenestäkään. Varsinkin Ricardo Darín teki suuren vaikutuksen allekirjoittaneeseen.

Pisteitä: 4,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti