Alkuperäinen nimi: Inception
Ohjaus: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Christopher Nolan
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon-Levitt, Ellen Page
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2010
Ohjaus: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Christopher Nolan
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon-Levitt, Ellen Page
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 150 min
- Mr. Cobb has a job offer he would like to discuss with you.
- Some kind of work placement?
- Not exactly.
Cobb (Leonardo DiCaprio) on erikoistunut
louhintaan eli tunkeutumaan ihmisten uniin louhiakseen sieltä
salaisuuksia, joista jotkut ovat valmiita maksamaan suuria summia rahaa.
Eräs keikka kuitenkin epäonnistuu ja Cobb tiimeineen päättää lähteä
livohkaan ennen kuin heidän toimeksiantajansa saa heidät kiinni.
Pakomatka jää kuitenkin haaveeksi, kun tuon pieleen menneen keikan
kohde, japanilainen liikemies Saito (Ken Watanabe) tarjoaa Cobbille ja
hänen tiimikaverille Arthurille (Joseph Gordon-Levitt) uutta keikkaa,
jonka onnistuessa Saito lupaisi hoitaa maanpaossa elävän Cobbin takaisin
kotiin lastensa luo. Cobb ottaakin työn vastaan ja alkaa koota uutta
tiimiä kokoon Arthurin kanssa keikalle, jollaista ei ole ennen tehty,
mutta myös menneisyyden haamut seuraavat keikalle mukaan...
Minua on aina kiehtoneet hyvin toteutetut unimaailmat, mistä jotain kertoo minulta täydet viisi pistettä saanut (alkuperäinen) Painajainen Elm Streetillä
-elokuvakin. Niinpä ei liene ihme, että olen odottanut tätä elokuvaa jo
sen ensimmäisestä, hyvin mystisestä teaseristä lähtiestä ja näkemisen
nälkä on vain kasvanut uusien trailerien myötä. Itse asiassa kirosin
tuossa alkuviikosta sitä, että elokuvan ennakkonäytös on samaan aikaan
(jo maksetun) Toton keikan kanssa ja joudun odottamaan peräti
ensi-iltapäivään asti. Nyt elokuva on kuitenkin vihdoin ja viimein nähty
ja ilokseni pistin merkille, että sieltä Hollywoodista vieläkin tulee
silloin tällöin hyvin omaperäisiä, mutta samalla hyvin viihdyttäviä
elokuva. Sellainen Inception nimittäin oli, joskin minä kyllä löysin elokuvasta vähän nurisemisen aihettakin.
Aloitetaan itse varsinaisella tarinalla,
joka oli todellakin huippuluokkaa ja ehdottomasti loppuun asti
viimeistelty. Aluksi elokuva pitää (tarkoituksella) katsojan aika ulalla
tapahtumien kulusta, mutta vähitellen katsojalle avautuu kaikki, mitä
pitää tietää unien louhinnasta, mutta tämä ei todellakaan tapahdu liian
nopeasti, vaan nämä pohjustukset tulevat pienissä paloissa ja jotenkin
aina juuri oikeaan aikaan. Nämä pohjustukset eivät myöskään tuntuneet
siltä, että asiat selitettäisiin katsojille, vaan nimenomaan elokuvan
muille henkilöille tarinan mennessä eteenpäin. Toisin sanoen elokuva on
onnistuttu rytmittämään juuri oikealla tavalla niin, että katsojan
mielenkiinto pysyy huipussaan (lähes) koko ajan. Nämä unet oli
onnistuttu toteuttamaan sen verran huolella, että olin todella
häikäistynyt elokuvan tasosta ja pitkään olinkin antamassa tälle täysiä
pisteitä, mutta elokuvan loppupuolella (katso seuraava kappale) elokuva
menetti hieman parhaasta terästään. Kuulin elokuvasta etukäteen hyvin
vähän mitään arvioita, mutta sen luin jostakin, että elokuva vaatii
jatkuvaa keskittymistä ja näin todellakin on, sillä elokuva on todella
monisäikeinen kokonaisuus, mutta siitä huolimatta ei todellakaan niin
monimutkainen rakenteeltaan, ettenkö ainakin minä olisi mukana hyvin
pysynyt. Elokuva myös tarjosi muutamassa paikassa sellaista
hienovaraista huumoriakin tarjoten pientä kevennystä muuten aika
vakavaan tunnelmaan, mutta nämä nopeat huumoripalat eivät vieneet
kuitenkaan tehoa elokuvan tarinalta, eikä niitä (onneksi) loppujen
lopuksi viljelty kovinkaan usein. Mitä tulee sitten (ilmeisesti
kiisteltyyn) loppukohtaukseen, niin minä tykkäsin siitä loppuratkaisusta
paljon, vaikka rehellisyyden nimissä osasin odottaakin jotain sen
tapaista. Loppu jäi siis kivasti avoimeksi ja antoikin jokaisen katsojan
itsensä päätellä loppuratkaisun haluamallaan tavalla*. Kuitenkaan
elokuva ei mielestäni mennyt varsinaisesti katsojan huijaamiseksi, mistä
myöskin tämän elokuvan kohdalla pidin suuresti.
[tämä kappale sisältää suurimmat elokuvaa koskevat spoilerit, joten jos et halua spoilaantua, kierrä tämä kappale kaukaa]Vielä
sananen elokuvan toimintakohtauksista, joiden ylin ystävä en ole.
Ensimmäisten ammuskelijoiden kohdalla normaalielokuvassa olisin alkanut
luultavasti haukotella, mutta tässä olin vain täysin pöllämystynyt
niiden (vieraiden) ampujien olemassaolosta, sillä en voinut kuin
miettiä, mitä ne tekevät unessa ja kenen toimesta. No, myöhemmin tämäkin
selitetään ja vieläpä ihan hyvinkin, joten tässä vaiheessa olin vielä
enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuun. Seuraavan kerran kun päähenkilöt
törmäävät näihin vihollisiin, niin unimaailma oli sen verran erikoinen (Matrix
on selvästi katsottu), että tykkäsin sitäkin katsella. Kuitenkin lumien
keskellä meno laantui kuitenkin sen verran perusräiskinnäksi, että
minulta meni ainakin se suurin into. Kyllä, elokuvassa saa olla sitä
toimintaakin, mutta ei se olisi saanut nousta näin suureen rooliin,
vaikka kuinka tykkäsin siitä niiden vihollisten "lisääntymiskaavasta".
Ei vain oikein istunut näin suuri toiminnan osuus tässä lumijaksossa
elokuvan kokonaisuuteen parhaalla mahdollisella tavalla.[/tämä kappale sisältää suurimmat elokuvaa koskevat spoilerit, joten jos et halua spoilaantua, kierrä tämä kappale kaukaa]
Näyttelijät olivat hyvin onnistuneita
tietenkin Leonardo DiCaprio etunenässä. Ei hän mitään erityisen huikeaa
roolisuoritusta tarjonnut, mutta juuri niin perusvarman suorituksen kuin
mitä häneltä on viime vuosina totuttu näkemään. Myös Arthuria esittänyt
Joseph Gordon-Levitt herätti aidon kiinnostuksen ja olikin roolissaan
sen verran vakuuttava, etten tajunnutkaan elokuvaa katsoessani katsovani
Kolmas kivi auringosta -sarjan teinipoikaa. Muu äijäkööri jäikin
ehkä hivenen näiden kahden miehen varjoon, mutta hyvin ne muutkin
rooleistaan suoriutuivat. Mitä tulee sitten Ariadnea näytelleeseen Ellen
Pageen, niin myönnän, että aluksi vierastin hänen hahmoaan kovasti,
mutta loppujen lopuksi Ariadne istui elokuvan kokonaisuuteen hyvinkin...
noh, hyvin ja tykkäsin paljon myös Ellen Pagen näyttelysuorituksesta ja
jos hän jatkaa yhtä varmasti tulevissa elokuvissaan, niin mistä tietää,
vaikka hänestä tulisikin tulisikin vielä todellinen supertähti.
M-Link kertoi blogissaan, että hänelle oli tullut mieleen Italian Job, Ocean's Thirteen ja Matrix.
Itse en ole tuota ensimmäistä elokuvaa nähnyt, mutta nuo kaksi
jälkimmäistä elokuvasarjaa minullekin tuli mieleen (viimeistään siellä
hotellissa), joskin Ocean's-elokuvista mieleen tuli nimenomaan se
ensimmäinen osa. Inception ei tietenkään ollut yhtä hauska kuin Ocean's Eleven,
mutta siitä huolimatta myös Inception tarjosi hyvin viihdyttävän
rikosjännärin, joka pitää otteessaan jotakuinkin loppuun asti. Menkää
katsomaan tämä elokuva!
Pisteitä: 4/5
*Itselläni ei ole tapana niin paljon
pohtia näitä avoimia loppuja, vaikka tiedostaisinkin eri
tulkintamahdollisuudet, sillä pohdiskelu ei kuitenkaan johtaisi
mihinkään lopputulokseen. Totta kai minäkin toivoin lopun tarkoittavan
jotain tiettyä tulkintaa, mutta toive on kuitenkin asia kuin luulo, enkä
tosiaankaan luule, että juuri haluamani teoria olisi oikein
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti