Inception

Alkuperäinen nimi: Inception
Ohjaus: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Christopher Nolan
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon-Levitt, Ellen Page
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2010

Kesto: 150 min

 

- Mr. Cobb has a job offer he would like to discuss with you.

- Some kind of work placement?

- Not exactly.

 

Cobb (Leonardo DiCaprio) on erikoistunut louhintaan eli tunkeutumaan ihmisten uniin louhiakseen sieltä salaisuuksia, joista jotkut ovat valmiita maksamaan suuria summia rahaa. Eräs keikka kuitenkin epäonnistuu ja Cobb tiimeineen päättää lähteä livohkaan ennen kuin heidän toimeksiantajansa saa heidät kiinni. Pakomatka jää kuitenkin haaveeksi, kun tuon pieleen menneen keikan kohde, japanilainen liikemies Saito (Ken Watanabe) tarjoaa Cobbille ja hänen tiimikaverille Arthurille (Joseph Gordon-Levitt) uutta keikkaa, jonka onnistuessa Saito lupaisi hoitaa maanpaossa elävän Cobbin takaisin kotiin lastensa luo. Cobb ottaakin työn vastaan ja alkaa koota uutta tiimiä kokoon Arthurin kanssa keikalle, jollaista ei ole ennen tehty, mutta myös menneisyyden haamut seuraavat keikalle mukaan...

Minua on aina kiehtoneet hyvin toteutetut unimaailmat, mistä jotain kertoo minulta täydet viisi pistettä saanut (alkuperäinen) Painajainen Elm Streetillä -elokuvakin. Niinpä ei liene ihme, että olen odottanut tätä elokuvaa jo sen ensimmäisestä, hyvin mystisestä teaseristä lähtiestä ja näkemisen nälkä on vain kasvanut uusien trailerien myötä. Itse asiassa kirosin tuossa alkuviikosta sitä, että elokuvan ennakkonäytös on samaan aikaan (jo maksetun) Toton keikan kanssa ja joudun odottamaan peräti ensi-iltapäivään asti. Nyt elokuva on kuitenkin vihdoin ja viimein nähty ja ilokseni pistin merkille, että sieltä Hollywoodista vieläkin tulee silloin tällöin hyvin omaperäisiä, mutta samalla hyvin viihdyttäviä elokuva. Sellainen Inception nimittäin oli, joskin minä kyllä löysin elokuvasta vähän nurisemisen aihettakin.

Aloitetaan itse varsinaisella tarinalla, joka oli todellakin huippuluokkaa ja ehdottomasti loppuun asti viimeistelty. Aluksi elokuva pitää (tarkoituksella) katsojan aika ulalla tapahtumien kulusta, mutta vähitellen katsojalle avautuu kaikki, mitä pitää tietää unien louhinnasta, mutta tämä ei todellakaan tapahdu liian nopeasti, vaan nämä pohjustukset tulevat pienissä paloissa ja jotenkin aina juuri oikeaan aikaan. Nämä pohjustukset eivät myöskään tuntuneet siltä, että asiat selitettäisiin katsojille, vaan nimenomaan elokuvan muille henkilöille tarinan mennessä eteenpäin. Toisin sanoen elokuva on onnistuttu rytmittämään juuri oikealla tavalla niin, että katsojan mielenkiinto pysyy huipussaan (lähes) koko ajan. Nämä unet oli onnistuttu toteuttamaan sen verran huolella, että olin todella häikäistynyt elokuvan tasosta ja pitkään olinkin antamassa tälle täysiä pisteitä, mutta elokuvan loppupuolella (katso seuraava kappale) elokuva menetti hieman parhaasta terästään. Kuulin elokuvasta etukäteen hyvin vähän mitään arvioita, mutta sen luin jostakin, että elokuva vaatii jatkuvaa keskittymistä ja näin todellakin on, sillä elokuva on todella monisäikeinen kokonaisuus, mutta siitä huolimatta ei todellakaan niin monimutkainen rakenteeltaan, ettenkö ainakin minä olisi mukana hyvin pysynyt. Elokuva myös tarjosi muutamassa paikassa sellaista hienovaraista huumoriakin tarjoten pientä kevennystä muuten aika vakavaan tunnelmaan, mutta nämä nopeat huumoripalat eivät vieneet kuitenkaan tehoa elokuvan tarinalta, eikä niitä (onneksi) loppujen lopuksi viljelty kovinkaan usein. Mitä tulee sitten (ilmeisesti kiisteltyyn) loppukohtaukseen, niin minä tykkäsin siitä loppuratkaisusta paljon, vaikka rehellisyyden nimissä osasin odottaakin jotain sen tapaista. Loppu jäi siis kivasti avoimeksi ja antoikin jokaisen katsojan itsensä päätellä loppuratkaisun haluamallaan tavalla*. Kuitenkaan elokuva ei mielestäni mennyt varsinaisesti katsojan huijaamiseksi, mistä myöskin tämän elokuvan kohdalla pidin suuresti.

[tämä kappale sisältää suurimmat elokuvaa koskevat spoilerit, joten jos et halua spoilaantua, kierrä tämä kappale kaukaa]Vielä sananen elokuvan toimintakohtauksista, joiden ylin ystävä en ole. Ensimmäisten ammuskelijoiden kohdalla normaalielokuvassa olisin alkanut luultavasti haukotella, mutta tässä olin vain täysin pöllämystynyt niiden (vieraiden) ampujien olemassaolosta, sillä en voinut kuin miettiä, mitä ne tekevät unessa ja kenen toimesta. No, myöhemmin tämäkin selitetään ja vieläpä ihan hyvinkin, joten tässä vaiheessa olin vielä enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuun. Seuraavan kerran kun päähenkilöt törmäävät näihin vihollisiin, niin unimaailma oli sen verran erikoinen (Matrix on selvästi katsottu), että tykkäsin sitäkin katsella. Kuitenkin lumien keskellä meno laantui kuitenkin sen verran perusräiskinnäksi, että minulta meni ainakin se suurin into. Kyllä, elokuvassa saa olla sitä toimintaakin, mutta ei se olisi saanut nousta näin suureen rooliin, vaikka kuinka tykkäsin siitä niiden vihollisten "lisääntymiskaavasta". Ei vain oikein istunut näin suuri toiminnan osuus tässä lumijaksossa elokuvan kokonaisuuteen parhaalla mahdollisella tavalla.[/tämä kappale sisältää suurimmat elokuvaa koskevat spoilerit, joten jos et halua spoilaantua, kierrä tämä kappale kaukaa]

Näyttelijät olivat hyvin onnistuneita tietenkin Leonardo DiCaprio etunenässä. Ei hän mitään erityisen huikeaa roolisuoritusta tarjonnut, mutta juuri niin perusvarman suorituksen kuin mitä häneltä on viime vuosina totuttu näkemään. Myös Arthuria esittänyt Joseph Gordon-Levitt herätti aidon kiinnostuksen ja olikin roolissaan sen verran vakuuttava, etten tajunnutkaan elokuvaa katsoessani katsovani Kolmas kivi auringosta -sarjan teinipoikaa. Muu äijäkööri jäikin ehkä hivenen näiden kahden miehen varjoon, mutta hyvin ne muutkin rooleistaan suoriutuivat. Mitä tulee sitten Ariadnea näytelleeseen Ellen Pageen, niin myönnän, että aluksi vierastin hänen hahmoaan kovasti, mutta loppujen lopuksi Ariadne istui elokuvan kokonaisuuteen hyvinkin... noh, hyvin ja tykkäsin paljon myös Ellen Pagen näyttelysuorituksesta ja jos hän jatkaa yhtä varmasti tulevissa elokuvissaan, niin mistä tietää, vaikka hänestä tulisikin tulisikin vielä todellinen supertähti.

M-Link kertoi blogissaan, että hänelle oli tullut mieleen Italian Job, Ocean's Thirteen ja Matrix. Itse en ole tuota ensimmäistä elokuvaa nähnyt, mutta nuo kaksi jälkimmäistä elokuvasarjaa minullekin tuli mieleen (viimeistään siellä hotellissa), joskin Ocean's-elokuvista mieleen tuli nimenomaan se ensimmäinen osa. Inception ei tietenkään ollut yhtä hauska kuin Ocean's Eleven, mutta siitä huolimatta myös Inception tarjosi hyvin viihdyttävän rikosjännärin, joka pitää otteessaan jotakuinkin loppuun asti. Menkää katsomaan tämä elokuva!

Pisteitä: 4/5

*Itselläni ei ole tapana niin paljon pohtia näitä avoimia loppuja, vaikka tiedostaisinkin eri tulkintamahdollisuudet, sillä pohdiskelu ei kuitenkaan johtaisi mihinkään lopputulokseen. Totta kai minäkin toivoin lopun tarkoittavan jotain tiettyä tulkintaa, mutta toive on kuitenkin asia kuin luulo, enkä tosiaankaan luule, että juuri haluamani teoria olisi oikein