maanantai 12. heinäkuuta 2010

Frendit - 1. kausi

Alkuperäinen nimi: Friends – Season 1
Ohjaus: James Burrows, Pamela Fryman, Arlene Sanford, ym.
Käsikirjoitus: David Crane, Marta Kauffman, Jeff Astrof, ym.
Pääosissa: Jennifer Aniston, Courteney Cox, Lisa Kudrow, ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995

Jaksojen määrä: 24

- Hey, Phoebs, do you wanna help?
- Oh, I wish I could, but I don't want to.
 
Varoitus: tämä kappale sisältää fanipoikailua/-mieheilyä! Frendit nimittäin sattuu kuulumaan minun kaikkien aikojen suosikkisarjoihin Twin Peaksin kanssa, enkä edes kuvittele voivani tarkastella sarjaa kovinkaan objektiivisin silmin (sillä tavalla kuin arvostelija nyt voi säilyttää objektiivisuutensa, heh). Edellinen uusintakierros Subilla taisi olla ensimmäinen kierros, jonka (pääosin) jätin kokonaan katsomatta television kautta, enkä nyt aloittanut katsoa myöskään tätä nykyistä uusintakierrosta, tosin tämä johtuu vain siitä, että tiesin katsovani nämä kaudet (pääosin) kesän kuluessa dvd:ltä. Tämä tarkoittaa sitä, että viimeistään toisen tuotantokauden ensiesityksestä (muistan tämän eräästä sen kauden intron pätkästä) lähtien yhtä syksyä (1999) lukuun ottamatta olin katsonut joka ikisen esityskierroksen ennen edellistä uusintakierrosta, mikä taas tarkoittaa sitä, että sarjan olen katsonut television välityksellä vissiin ainakin viidesti ja tähän pitää lisätä vielä ainakin pari kertaa dvd:ltä. Miksi? Koska Frendit nyt vain sattuu olemaan niin pirun hauska sarja ja kestää minulla ainakin uusintakatselua todella hyvin. Nyt joku tietenkin kysyy, että enkö jo muista kaikkia vitsejä etukäteen ja vastauksena voin antaa, että en, mutta hyvin monet kyllä ja sekös vasta minulla lisääkin hupia, kun tiedän vitsit lähes sanatarkasti etukäteen; näin ei ole oikeastaan minkään muun sarjan/elokuvan (yksittäisiä repliikkejä lukuun ottamatta) kanssa. Alun perin ajattelin näiden arvostelujen olevan ”tylsää” täyttä viittä tähteä toitottavia arvostelujen sarjaa, mutta ainakin tämän sarjan ensimmäisen kauden kohdalla joudun (ikäväkseni) myöntämään, että ihan hivenen jäätiin siitä viidestä tähdestä.

Sarja lähtee käyntiin mielestäni varsin hyvin, sillä hahmot tehdään heti tutuiksi luonteita ja elämäntilanteita myöten, joten sikäli sarjaan on kohtuullisen helppo päästä sisälle. Okei, pilottijaksossa (The One Where Monica Gets a Roommate) kyllä on ehkä vähän enemmän dialogin voimin eteenpäin meneviä sketsimäisiä kohtauksia kuin mihin sarjaan kokonaisuutena tarkasteltuna tullaan tottumaan (varsinkin alussa), mutta tämä on helppo antaa anteeksi pilottijaksoisuuden varjolla ja tietenkin myös siksi, että nuo vitsit upposivat minuun ainakin täysillä.

Sarja on siinä määrin tyyppiesimerkki sitcomeista (tilannekomedioista), että yhtä aihetta käsitellään pääosin vain yhden jakson ajan. Niinpä saamme nähdä muun muassa kuinka sarjan naiset Rachel, Monica ja Phoebe (Jennifer Aniston, Courteney Cox ja Lisa Kudrow) stalkkaavat Valkoisen talon tiedottajaa (tai vastaavaa) George Stephanopoulosia, Monican ja Rossin (David Schwimmer) isoäiti kuolee, Chandleria (Matthew Perry) luullaan homoksi, Phoebe saa ylimääräistä rahaa tililleen, tirkistellään toisten intiimejä ruumiinosia, Joey (Matt LeBlanc) treffailee Phoeben kaksoissiskoa, pelataan pokeria ja vaikka mitä. Kaikki jaksot ovat vähintääkin hauskoja, mutta kyllä minä huomasin, että jotkin vitseistä ei vain purrut enää yhtä hyvin kuin joskus aiemmin, jos nyt toimi silloinkaan. Tästä huolimatta jaksot kokonaisuudessaan olivat monin paikoin nautittavia ja käsiteltyjen aihepiirien ääressä viihtyi todella hyvin.

Jotain jatkuvuuttakin kaudessa oli, sillä jo pilottijaksossa pistetään alulle Rachelin ja Rossin välit varsinkin Rossin kautta ja kauden mittaan sitten Ross rakastaakin Racheliä melko salaisesti Rachelin tietämättä mitään näiden tunteista. Kausi loppuukin sitten siihen, kun Rachel saa tietää Rossin tunteista, mutta eräällä tavalla liian myöhään (ainakin ensimmäisen kauden puitteissa ajateltuna). Muutkin kauden jatkuvajuoniset (no, vähintäänkin sivulauseissa mainitut) jutut tuntuivat pääosin liittyvän jollakin tavalla Rossiin, kun Rossin ex-vaimo Carol (Anita Barone) odottaa Rossin lasta ja tämän lisäksi Ross hankkii myös lemmikkiapinan, joka on Rossilla monen jakson ajan. Toisaalta sitten Chandlerillakin tapahtuu, sillä hän tapaa monta kertaa kauden aikana saman naisen, Janicen (Maggie Wheeler), josta hän kuitenkin pyrkii pääsemään eroon suhteellisen nopeasti. Rachelilläkin on muutamia jaksoja kestävä romanssi kuuman italialaisen Paolon (Cosimo Fusco) kanssa.

Päähenkilöt sarjassa on hyvin rakennettuja ja kaikilla hahmoilla on omat persoonallisuutensa, minkä vuoksi sarjaa onkin niin mukavaa katsoa. Näistä persoonallisuuksista vielä tehdään huumoria monissa jaksoissa ja kun näyttelijät vielä näyttelevät roolejaan hyvin, niin mikäs sen parempaa. Sivuhenkilöistä mainittakoon sen verran, että kauden aikana tosiaan nähdään niin Maggie Wheeler kuin Monican ja Rossin vanhemmat (Christina Pickles ja Elliott Gould), jotka ovat ainoat sivuhenkilöt, jotka esiintyvät (puheroolissa) sarjan jokaisella kaudella. Muissa sivuosissa nähdään kauden mittaan muun muassa Jon Lovitz, Jay Leno, silloin Teho-osastosta tutut George Clooney ja Noah Wyle (lääkäreinä totta kai) sekä Hulluna sinuun -sarjasta tutut Helen Hunt ja Fran Devanow (Hulluna sinuun -sarjan roolihahmoissaan).

Pisteitä: 4,5/5

Hauska satunnainen fakta sarjan varrelta: Myös kahvilassa työskentelevä Gunther (James Michael Tyler) on mukana jo sarjan ensimmäisellä kaudella (tehden siitä neljännen sivuhahmon, joka on mukana jokaisella kaudella), mutta hänellä ei ole tällä kaudella yhtään puheroolia. Taustalla hänet nähdään kuitenkin useasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti