Ohjaus: James Burrows, Pamela Fryman, Arlene Sanford, ym.
Käsikirjoitus: David Crane, Marta Kauffman, Jeff Astrof, ym.
Pääosissa: Jennifer Aniston, Courteney Cox, Lisa Kudrow, ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Jaksojen määrä: 24
- Hey, Phoebs, do you wanna help?
- Oh, I wish I could, but I don't want to.
Varoitus: tämä kappale sisältää fanipoikailua/-mieheilyä! Frendit nimittäin sattuu kuulumaan minun kaikkien aikojen suosikkisarjoihin Twin Peaksin
kanssa, enkä edes kuvittele voivani tarkastella sarjaa kovinkaan
objektiivisin silmin (sillä tavalla kuin arvostelija nyt voi säilyttää
objektiivisuutensa, heh). Edellinen uusintakierros Subilla taisi olla
ensimmäinen kierros, jonka (pääosin) jätin kokonaan katsomatta
television kautta, enkä nyt aloittanut katsoa myöskään tätä nykyistä
uusintakierrosta, tosin tämä johtuu vain siitä, että tiesin katsovani
nämä kaudet (pääosin) kesän kuluessa dvd:ltä. Tämä tarkoittaa sitä, että
viimeistään toisen tuotantokauden ensiesityksestä (muistan tämän
eräästä sen kauden intron pätkästä) lähtien yhtä syksyä (1999) lukuun
ottamatta olin katsonut joka ikisen esityskierroksen ennen edellistä
uusintakierrosta, mikä taas tarkoittaa sitä, että sarjan olen katsonut
television välityksellä vissiin ainakin viidesti ja tähän pitää lisätä
vielä ainakin pari kertaa dvd:ltä. Miksi? Koska Frendit nyt vain sattuu
olemaan niin pirun hauska sarja ja kestää minulla ainakin
uusintakatselua todella hyvin. Nyt joku tietenkin kysyy, että enkö jo
muista kaikkia vitsejä etukäteen ja vastauksena voin antaa, että en,
mutta hyvin monet kyllä ja sekös vasta minulla lisääkin hupia, kun
tiedän vitsit lähes sanatarkasti etukäteen; näin ei ole oikeastaan
minkään muun sarjan/elokuvan (yksittäisiä repliikkejä lukuun ottamatta)
kanssa. Alun perin ajattelin näiden arvostelujen olevan ”tylsää” täyttä
viittä tähteä toitottavia arvostelujen sarjaa, mutta ainakin tämän
sarjan ensimmäisen kauden kohdalla joudun (ikäväkseni) myöntämään, että
ihan hivenen jäätiin siitä viidestä tähdestä.
Sarja lähtee käyntiin mielestäni varsin
hyvin, sillä hahmot tehdään heti tutuiksi luonteita ja elämäntilanteita
myöten, joten sikäli sarjaan on kohtuullisen helppo päästä sisälle.
Okei, pilottijaksossa (The One Where Monica Gets a Roommate) kyllä on
ehkä vähän enemmän dialogin voimin eteenpäin meneviä sketsimäisiä
kohtauksia kuin mihin sarjaan kokonaisuutena tarkasteltuna tullaan
tottumaan (varsinkin alussa), mutta tämä on helppo antaa anteeksi
pilottijaksoisuuden varjolla ja tietenkin myös siksi, että nuo vitsit
upposivat minuun ainakin täysillä.
Sarja on siinä määrin tyyppiesimerkki
sitcomeista (tilannekomedioista), että yhtä aihetta käsitellään pääosin
vain yhden jakson ajan. Niinpä saamme nähdä muun muassa kuinka sarjan
naiset Rachel, Monica ja Phoebe (Jennifer Aniston, Courteney Cox ja Lisa
Kudrow) stalkkaavat Valkoisen talon tiedottajaa (tai vastaavaa) George
Stephanopoulosia, Monican ja Rossin (David Schwimmer) isoäiti kuolee,
Chandleria (Matthew Perry) luullaan homoksi, Phoebe saa ylimääräistä
rahaa tililleen, tirkistellään toisten intiimejä ruumiinosia, Joey
(Matt LeBlanc) treffailee Phoeben kaksoissiskoa, pelataan pokeria ja
vaikka mitä. Kaikki jaksot ovat vähintääkin hauskoja, mutta kyllä minä
huomasin, että jotkin vitseistä ei vain purrut enää yhtä hyvin kuin
joskus aiemmin, jos nyt toimi silloinkaan. Tästä huolimatta jaksot
kokonaisuudessaan olivat monin paikoin nautittavia ja käsiteltyjen
aihepiirien ääressä viihtyi todella hyvin.
Jotain jatkuvuuttakin kaudessa oli, sillä
jo pilottijaksossa pistetään alulle Rachelin ja Rossin välit varsinkin
Rossin kautta ja kauden mittaan sitten Ross rakastaakin Racheliä melko
salaisesti Rachelin tietämättä mitään näiden tunteista. Kausi loppuukin
sitten siihen, kun Rachel saa tietää Rossin tunteista, mutta eräällä
tavalla liian myöhään (ainakin ensimmäisen kauden puitteissa
ajateltuna). Muutkin kauden jatkuvajuoniset (no, vähintäänkin
sivulauseissa mainitut) jutut tuntuivat pääosin liittyvän jollakin
tavalla Rossiin, kun Rossin ex-vaimo Carol (Anita Barone) odottaa Rossin
lasta ja tämän lisäksi Ross hankkii myös lemmikkiapinan, joka on
Rossilla monen jakson ajan. Toisaalta sitten Chandlerillakin tapahtuu,
sillä hän tapaa monta kertaa kauden aikana saman naisen, Janicen (Maggie
Wheeler), josta hän kuitenkin pyrkii pääsemään eroon suhteellisen
nopeasti. Rachelilläkin on muutamia jaksoja kestävä romanssi kuuman
italialaisen Paolon (Cosimo Fusco) kanssa.
Päähenkilöt sarjassa on hyvin
rakennettuja ja kaikilla hahmoilla on omat persoonallisuutensa, minkä
vuoksi sarjaa onkin niin mukavaa katsoa. Näistä persoonallisuuksista
vielä tehdään huumoria monissa jaksoissa ja kun näyttelijät vielä
näyttelevät roolejaan hyvin, niin mikäs sen parempaa. Sivuhenkilöistä
mainittakoon sen verran, että kauden aikana tosiaan nähdään niin Maggie
Wheeler kuin Monican ja Rossin vanhemmat (Christina Pickles ja Elliott
Gould), jotka ovat ainoat sivuhenkilöt, jotka esiintyvät (puheroolissa)
sarjan jokaisella kaudella. Muissa sivuosissa nähdään kauden mittaan
muun muassa Jon Lovitz, Jay Leno, silloin Teho-osastosta tutut George Clooney ja Noah Wyle (lääkäreinä totta kai) sekä Hulluna sinuun -sarjasta tutut Helen Hunt ja Fran Devanow (Hulluna sinuun -sarjan roolihahmoissaan).
Pisteitä: 4,5/5
Hauska satunnainen fakta sarjan varrelta:
Myös kahvilassa työskentelevä Gunther (James Michael Tyler) on mukana
jo sarjan ensimmäisellä kaudella (tehden siitä neljännen sivuhahmon,
joka on mukana jokaisella kaudella), mutta hänellä ei ole tällä kaudella
yhtään puheroolia. Taustalla hänet nähdään kuitenkin useasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti