Robin Hood

Alkuperäinen nimi: Robin Hood
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: Brian Helgeland
Pääosissa: Russell Crowe, Cate Blanchett, Oscar Isaac
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 142 min

 

- I've come looking for Robert Loxley.

- My son has not returned.

- That is the truth because he's lying in a French ditch.

- Who are you?

- I'm the one who killed him.

 

Englannin kuningas Richard (Danny Huston) on joukkoineen Ranskassa taistelemassa ranskalaisia vastaan. Samaan aikaan Sir Godfrey (Mark Strong) saa käskyn tappaa Richardin ja lähtee kohti taistelupaikkaa. Richard kuitenkin kuolee taistelussa ennen Godfreyn saapumista ja Robert Loxley (Douglas Hodge) saa tehtäväkseen viedä kuninkaan kruunun Englantiin. Godfreyn joukot kuitenkin yllättävät Loxleyn ja tämän miehet ja tappavat Loxleyn joukot ja haavoittavat Loxleyta kuolettavasti. Ennen kuin Godfrey ehtii päästää Loxleyn hengiltä, hän joutuu pakenemaan joukkoineen niin ikään kuningas Richardin miehiä, joita johtaa Robin Longstride (Russell Crowe). Longstride saa Loxleylta tehtäväkseen viedä miekkansa Loxleyn isälle (Max von Sydow) Nottinghamiin, jossa Longstride tapaa Loxleyn vaimon Marionin (Cate Blanchett), jonka mieheksi Longstride tekeytyy, mutta Godfrey vielä punoo juoniaan...

Alun perin minun ei pitänyt edes mennä katsomaan tätä elokuvaa elokuvateatteriin, mutta koska päätin viettää Oslossa yhtenä iltana (viime keskiviikkona) leffailtaa ja koska Oslon teattereissa ei mennyt juuri mitään kunnolla mielenkiintoista, niin kävin katsomassa sitten tämän. Kuitenkaan en päässyt koko Oslossa viettämänäni aikana koneelle, jossa olisi ollut (kunnolla toimiva) Firefox, joten tämän arvostelun kirjoittaminen sitten venähti näinkin pitkäksi aikaa (palasin eilen). Mainittakoon vielä, että olin elokuvan aikana hyvin, hyvin väsynyt, mutta tämä oli juuri niitä elokuvia, joiden kohdalla en usko, että mielipiteeni olisi juuri muuttunut yhtään virkeämpänä ja se on se, että vaikka Robin Hood tarjosikin omat hyvät hetkensä, se jäi kauaksi hyvästä elokuvasta.

Aloitetaan nyt siitä suurimmasta miinuksesta: taistelut. Kuten olen monesti sanonut, en saa juuri mitään irti taisteliukohtauksista ja sama päti myös tämän elokuvan taisteluihin. Kaiken aikaa kuitenkin oli selvää, että varsinkin Longstride selviää taistelusta kuin taistelusta, joten eipä niissä riittänyt juuri kunnolla mielenkiintoa. Sitten taas itse tarina saa kyllä plussaa nimenomaan siksi, että se ei toistanut sitä ikivanhaa kertomusta Robin Hoodista, vaan tarjosi ikään kuin alun Robin Hoodin tarinalle, mikä oli sinänsä ihan mielenkiintoista seurattavaa, kun en niitä taustoja tuntenut. Tästä huolimatta elokuvan maailmaan en kyennyt täysin uppoutumaan, vaan lopputulos jäi hieman vaisuhkoksi, sillä ei se tarina kunnolla onnistunut imaisemaan sisäänsä. Sinänsä siis ihan kelpoa seurattavaa, mutta ei tarjonnut mitään suuria ahaa-elämyksiä. Jotenkin olisi ollut vaikeaa kuvitella tämän päässeen tuotantoon, ellei kyseessä olisi ollut nimenomaan Robin Hoodin tarina. Lisäksi elokuva oli hivenen liian pitkä, mutta loppujen lopuksi ei paljon (vaikka väsyttikin). Loppuratkaisu jätti odottamaan vähän jatko-osaa.

Russell Crowe suoritui ihan tyydyttävästi Robin Hoodina, vaikka tietenkin olen tottunut mieltämään Hoodin perinteisempänä sukkahoususankarina. Eihän tässä ole kuitenkaan loppujen lopuksi sen kummemmasta kyse kuin hahmon kasvojenkohotuksesta vähän Christian Balen Batmanin ja Daniel Craigin James Bondin tapaan. Myös Cate Blanchett oli Marionina ihan hyvä, vaikka ei hän koskaan ihan suosikkinäyttelijöihini olekaan kuulunut. Max von Sydow oli kanssa hyvä Robert Loxleyn isänä.

Pisteitä: 2,5/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Minulla on aina silloin tällöin käynyt nimi Robert Loxley mielessä jostain ihan kummasta syystä ja nyt sitten selvisi, mistä tuo nimi oli peräisin.