Alkuperäinen nimi: KISS – Animalize Live Uncensored
Valokeilassa: KISS
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1985
Kesto: 100 min
- You wanted the best! You got the best! The hottest band in the world: KISS!
Jos oli edellisen KISS-dvd:n aitoudesta epäilyksiä, niin tämän levyn
kohdalla niitä epäilyksiä ei ole. Tämä on kyllä ihan virallinen
keikkataltiointi vuodelta 1984 (itse julkaisu tapahtui kuitenkin vasta
1985 ja olinkin pitänyt tätä aitona julkaisuna sen ostamisesta asti (no,
kun fyysisessä leffakaupassa myynnissä oli, niin totta kai sitä luulee
niiden olevan aitoja), mutta... Wikipedian mukaan keikka on julkaistu
virallisesti vain VHS:nä ja LaserDiscinä, mutta virallista dvd-julkaisua
ei ole vielä näkynyt. Tämän arvostelun kirjoittelun yhteydessä muuten
on kuunneltu KISSiä Youtubesta shufflena.
Keikkahan oli osa Animalize-levyn ympärille kyhättyä
kiertuetta, joten lienee paikallaan sanoa tässä kohtaa, että itse kyllä
pidän kyseistä levyä ihan mukiinmenevänä albumina ja siten minua ei
yhtään haitannutkaan keikalla soitetut Animalize-kappaleet niiden
vanhempien klassikkojen joukossa. Tosin kyseiseltä levyltä ei
soitettukaan kuin kolme kappaletta, joten siinä mielessä aika vähällä
selvittiin. Näistä soitetuista Animalize-kappaleista kaksi ensin
soitettua, Heaven's on Fire ja Thrills in the Night, varsinkin oli ihan mieleeni.
Noin muuten levy tarjoaakin nimenomaan niitä klassikkoja ja minkä pistin ihan ilokseni, niin I was made of loving you -kappaletta EI soitettu. Keikka aloitettiin Detroit Rock Cityllä ja päätettiin sillä ainoalla oikealla kappaleella eli Rock and Roll All Nitellä
ja siihen väliin kuusitoista muuta kappaletta (soolot mukaan luettuna),
joista suurin osa puolusti paikkaansa keikalla. Oikeastaan vain Fits Like a Glove ja ehkä vähän War Machine olivat yllättävämpiä vetoja. Noin muuten sainkin kuulla aimo kasan klassikoita, joista kyllä kykeni nauttimaan hyvin.
KISSin kokoonpano tähän aikaan oli Paul Stanley, Gene Simmons, Bruce
Kulick ja Eric Carr ja keikka sijoittuu aikakaudelle, jolloin KISS ei
käyttänyt maskeja (en voisi kuvitella bändin enää soittavan ilman
maskeja, kun rypyt ja kaikki tulisivat esille niin selvästi, ainakin
Genellä). Niinpä aluksi oli vähän vaikeaa tottua asiaan, mutta kun
totuin, niin sain nauttia varsin energisestä show'sta, sillä jätkäthän
oli kunnolla vedossa, mikä tietenkin paransi katselufiilistä.
Maskittomuudesta johtuen tietenkään kaikkia bändille tuttuja maneereita
ei voitu toteuttaa, mutta ihan hyvä näinkin. Varsinkin nautin Carrin
rumpusoolosta (olenkin rumpumiehiä hengeltäni, vaikka en soittaa
osaakaan) tosi paljon. Ilo aina katsella taitavaa rummuttelua.
Pisteitä: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti