Alkuperäinen nimi: Mujeres al borde de un ataque de nervios
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Käsikirjoitus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Carmen Maura, Antonio Banderas, Julieta Serrano
Valmistusmaa: Espanja
Ilmestymisvuosi: 1988
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Käsikirjoitus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Carmen Maura, Antonio Banderas, Julieta Serrano
Valmistusmaa: Espanja
Ilmestymisvuosi: 1988
Kesto: 85 min
- Mitä tapahtui?
- Hän nukahti.
- Hän nukahti.
- Niin äkkiä?
- Niin. Outoja asioita tapahtuu äkkiä.
Iván (Fernando Guillén) on juuri jättänyt
Pepan (Carmen Maura) ja on lähdössä matkalle ja pyytää Pepaa pakkaamaan
hänen tavaransa valmiiksi. Pepa puolestaan haluaa saada yhteyden
Ivániin selvittääkseen syyt tämän lähtöön ja ottaakin yhteyden Ivánin
entiseen rakastettuun Lucíaan (Julieta Serrano), koska ajattelee Ivánin
lähtevän tämän kanssa. Lucía kuitenkin haukkuu Pepan pataluhaksi, eikä
mitään selviä. Pepa valmistaa unilääkkeillä maustettua gazpachoa, mutta
ei juo sitä, vaan pistää sen jääkaappiin. Hän myös suunnittelee
antavansa asuntonsa vuokralle ja kuinka ollakaan, vuokralaisiksi
halajavat Ivànin poika Carlos (Antonio Banderas) ja hänen kihlattunsa
(Rossy de Palma). Kun vielä Pepan ystävällä Candelalla (María Barranco)
on omat ongelmansa, joiden vuoksi hän tarvitsee Pepan apua, on Pepan
asunnossa pian hyvin monenkirjava joukko, mutta edelleen olisi Iván
löydettävä jostain...
Vaikka tämä leffafriikki pääosin pitääkin
lomaa elokuvista nämä pari kuukautta, niin kyllähän se on niin, että
kuukauden WANHA pitää saada katsottua jossain välissä ja se valinta osui
sitten eiliselle. Alun perin suunnitelmissa oli katsoa eräs toinen
elokuva, mutta liiallisen valoisuuden vuoksi se oli siirrettävä ainakin
ensi kuuhun ja tälle kuulle valikoitui sitten tämä elokuva. Itse asiassa
tämä on jo toinen arvostelu tästä elokuvasta (ensimmäinen arvostelu
löydettävissä täältä), mutta kun viimeksi en ollut katsonut tätä tämän 1001-projektin puitteissa, niin kirjoitetaan sitten uusi (saako poistaa tuon vanhan, saako?
*puna* ). Elokuvan siis olen jo nähnyt kertaalleen ja tuolloin pidinkin
elokuvasta ja vaikka edellisestä katsomiskerrasta onkin verrattain
lyhyt aika, niin ihan yhtä maukkaalta Naisia hermoromahduksen partaalla tuntui edelleen.
Alussa elokuva ei tuntunut mitenkään
erityisen koukuttavalta, mutta kun joitakin pitkiä ja vähän lyhyempiäkin
kohtauksia, joiden joukossa oli myös vähän vähemmän merkityksellisiä
kohtauksia, oli mennyt ohi, niin huomasin yhtäkkiä elokuvan imaisseen
minut kunnolla kyytiinsä. Elokuvaan sisään pääseminen siis kävi
jotensakin kivuttomasti. Alussa kuullaan Ivánin rakkaudentunnustus,
mutta pian nähdään tämän olleen vain hänen dubbaustyönsä erääseen
elokuvaan. Tämän jälkeen siirrytäänkin sitten elokuvan keskushenkilö
Pepaan, jota elokuvassa pääosin seurataankin ja Pepan kautta sitten
pääosin uusia hahmoja tuodaan esiin (muun muassa Lucía ja Carlos) ja
minusta tämä ratkaisu toimi varsin hyvin. Tähän tapaan kyllä löytyi yksi
poikkeus, kun yhtäkkiä siirryttiin Pepasta pois seuraamaan uutisia ja
sen kautta tutustuttiin hermorauniona olevan Candelaan, jonka kohdalla
tuli vähän aikaa mietittyä, että kuka tämä nainen oikein on ja mitä
hittoa hänellä on tekemistä koko tarinan kannalta. Kun sitten väki
vähitellen kerääntyy Pepan asuntoon, alkaa elokuvassa aivan uusi,
todella viihdyttävä vaihe, jota katselee oikein mielellään ja joka
sitten kestääkin loppuun asti. Loppuratkaisu oli hyvä ja päättyikin
juuri niin kuin pitikin (Pepaa ajatellen).
Hahmokaarti elokuvassa oli varsin värikäs
ja hahmoja näyttelivätkin hyvät näyttelijät. Varsinkin Carmen Maura
Pepana ja Julieta Serrano Lucíana (varsinkin loppupuolella) olivat
loistavia, eikä nuori Antonio Banderas ja María Barranco kauas heistä
jääneet. Valittamista ei ollut sinänsä myöskään Rossy de Palman
suorituksestakaan, mutta varsinkin alussa tuntui mahdottomalta päästä
yli hänen ilmeestään.
Siinä määrin tapahtui väärin ymmärtämisiä ja ristikkäin menemisiä, etten voinut olla saamatta mieleeni paljon myöhemmin tehtyä Serranon perhettä eli jos tykkäsit kyseisestä sarjasta, saatat pitää tästäkin elokuvasta.
Pisteitä: 4/5