Alkuperäinen nimi: High Noon
Ohjaus: Fred Zinnemann
Käsikirjoitus: Carl Foreman
Pääosissa: Gary Cooper, Harry Morgan, Grace Kelly
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1952
Ohjaus: Fred Zinnemann
Käsikirjoitus: Carl Foreman
Pääosissa: Gary Cooper, Harry Morgan, Grace Kelly
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1952
Kesto: 81 min
- You've been my friend all my life. You got me this job. You made them send for me. Ever since I was a kid, I wanted to be like you, Mart. You've been a lawman all your life.
- Yeah, yeah, all my life. It's a great life. You risk your skin catching killers, and the juries turn them loose so they can come back and shoot at you again. If you're honest, you're poor your whole life. And in the end, you wind up dying all alone on some dirty street. For what? For nothing. For a tin star.
- Yeah, yeah, all my life. It's a great life. You risk your skin catching killers, and the juries turn them loose so they can come back and shoot at you again. If you're honest, you're poor your whole life. And in the end, you wind up dying all alone on some dirty street. For what? For nothing. For a tin star.
Sheriffi Will Kane (Gary Cooper) menee
naimisiin väkivaltaa inhoavan kveekari Amyn (Grace Kelly) kanssa.
Naimisiin menemisen johdosta Kane jättää työnsä ja tuore pariskunta
lähtee kohti uusia seikkailuja. Samaan aikaan kuitenkin kolme rosvoa
tulee odottamaan pelättyä toveriaan Frank Milleriä (Ian MacDonald),
jonka Kane viisi vuotta sitten passitti vankilaan, saapuvaksi
puoliltapäin juna-asemalle ja Kanen on käännyttävä takaisin.
Hadleyvillen asukkaat ovat kuitenkin vastahakoisia auttamaan Kanea,
joten joutuuko hän todella kohtaamaan roistot yksin...
Lännenelokuvien maailmaan tutustuminen
jatkuu ja tämä onkin jo kolmas lännenelokuva lyhyen ajan sisään, joskin
samalla myös viimeinen vähään aikaan. Tämä elokuva sai aikoinaan suuren
kohun aikaiseksi siksi, että elokuvan ajateltiin edustavan
anti-amerikkalaisuutta, mutta se ei estänyt elokuvaa voittamasta neljää
Oscaria ja saamatta kolmea muuta Oscar-ehdokkuutta (paras elokuva,
ohjaus ja käsikirjoitus). Itse en tästä saanut kuitenkaan ihan niin
paljon irti, vaikka ihan kelpo elokuva Sheriffi olikin.
Tarina ei tehnyt minuun mitään suurta
vaikutusta, joskaan ei myöskään jättänyt täysin kylmäksikään, vaan tuli
seurattua elokuvaa aika neutraalein mielin läpi elokuvan. Toisin sanoen
ihan seurattava elokuva tämä oli, mutta ei tarjonnut suuria
ahaa-elämyksiä. Kanen ja Amyn pois lähteminen varsinkin oli vähän tylsä
ratkaisu, kun hyvin selkeästi arvattavissa oli, että Kane muuttaa
mielensä ja kääntyy takaisin. Sitä en vain täysin käsittänyt, miksi ihan
kaikki tuntuivat kääntäneen Kanelle selkänsä, vaikka pelätty murhamies
olikin tulossa takaisin pilaamaan kaupunkia; jos he pelkäsivät henkensä
puolesta, niin eikö kuoleman mahdollisuus olisi vähintäänkin yhtä suuri,
jos nämä roistot hallitsisivat kaupunkia? Niin ja jos tosiaan Kane oli
ollut paras sheriffi koskaan, niin siksikin vähän epäilytti tämä
suhtautuminen avunpyyntöön. Se, mistä itse pidin, oli Kanen ja entisen
sheriffin Martinin (Lon Chaney Jr.) välinen keskustelu. Pidin myös
siitä, että tapahtumat tapahtuivat reaaliajassa, mitä näytettiin
lukuisten kellojen avulla. Lopputaistelu eteni monin paikoin
odotetunlaisesti, eikä tarjonnut juuri yllätyksiä. Oikeastaan ainoa
mielenkiinnon aihe siinä oli pohdiskelu siitä, rientäisivätkö kaupungin
asukkaat sittenkin Kanen avuksi mietittyään asiaa hetken.
Vielä tuosta päätarinasta sen verran,
että sehän koostui lähinnä siitä junan odottelusta ja niinpä lopputwisti
tai toinenkin olisi saattanut hyvinkin piristää elokuvan kokonaisuutta,
mutta sellaisia ei tuohon aikaan kai harrastettu. Veikkaanpa, että jos
nykyään tehtäisiin elokuva, joka koostuisi vain jonkin asian
odottelusta, niin lopussa saattaisi hyvinkin kokea jonkin asteen
yllätyksen. Itse roistothan eivät käsittääkseni juurikaan puhuneet Frank
Milleristä (tai en ole nyt varma, puhuiko se yksi siellä baarissa),
vaan kaikki puheet herrasta taisivat tulla kaupungin asukkaiden suista
(lennättimellä oli kyllä saatu tieto siitä, että Frank on junassa).
Niinpä olisikin ollut vain hauskaa, jos kaiken tämän jännittyneen
ilmapiirin jälkeen nämä Frankin kolme rikostoveria olisivatkin olleet
odottelemassa vain Frankin ruumisarkkua ja lähteneet tiehensä sen kera
tai jos Frank olisikin muuttunut kuuliaiseksi kansalaiseksi, mutta ei
sitten.
Gary Cooper, jonka elokuvia en ole
aiemmin tainnut nähdä yhtäkään, oli minusta ihan hyvä roolissaan, joskin
minun on myönnettävä, että olin ajatellut Cooperin olleen selvästi
nuorempi (ja siten siloposkisempi) elokuvan teon aikoihin. Grace Kelly
oli myöskin ihan ok tässä yhdessä ensimmäisissa elokuvarooleissaan,
vaikka näyttelikin vähän vähäeleisesti. Kanen entistä heilaa Helen
Ramírezia näytellyt Katy Jurado oli olemukseltaan kuin hänet olisi
napattu suoraan joltain teatterilavalta elokuvan lavasteisiin. Lon
Chaney Jr. olisi mielestäni saanut olla suuremmassa roolissa.
Pisteitä: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti