perjantai 14. toukokuuta 2010

Project 1001, osa 121/1001: Mies, joka kutistui

Alkuperäinen nimi: The Incredible Shrinking Man
Ohjaus: Jack Arnold
Käsikirjoitus: Richard Matheson
Pääosissa: Grant Williams, Randy Stuart, Paul Langton
Valmistusmaa: Italia, Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1957

Kesto: 77 min

- My prison, almost as far as I could see, a gray friendless area of space and time, and I resolved that as man had dominated the world of the sun, so I would dominate my world.
 
Scott (Grant Williams) ja Louise (Randy Stuart) ovat veneilemässä avomerellä. Scott pyytää Louisea hakemaan sisältä oluen ja kun tämä tekee niin, niin outo sumu lähestyy venettä ja kulkee veneen ja kannella olleen Scottin läpi jättäen Scottin vatsaan jotain itiöitä. Menee puoli vuotta, kunnes Scott huomaa ensin menettävänsä painoaan ja pian myös pituuttaan. Vaikka lääkärit tekevät kaikkensa, niin Scott jatkaa kutistumistaan, mutta selviytyykö hän kaikista kutistumisen aikaansaamista vaaroista?

Vaihteeksi tieteisseikkailua. Minulla on hyvin hämärä mielikuva siitä, että olin kuullut tästä elokuvasta ennen sen saamista, mutta täysin varma siitä en ole, mutta siitä olen varma kuitenkin, etten ollut tätä nähnyt aiemmin. Näissä vanhoissa tieteisfilmeissä on vähän se, että ei voi varmuudella tietää etukäteen, pystyykö niistä nauttimaan vai ei, sillä toisinaan tekniikka tuntuu hyvin vanhanaikaiselta, mikä joskus saattaa vaikuttaa myös katselunautintoon. Onneksi näin ei ollut tämän elokuvan kanssa, vaan Mies, joka kutistui on edelleen varsin toimiva tieteisfilmi.

Elokuvan selvästi heikoin hetki koettiin heti alussa, sillä tämä selittämätön, hyvin pienikokoinen usva oli aika mielikuvitukseton ratkaisu saada Scottiin näitä ties mitä radioaktiivisia itiöitä. Se usva vain jostain tuli nopeasti ja häipyi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ei näin! Noin muuten elokuva oli kyllä täyttä rautaa, vaikka hetken aikaa näyttikin jo siltä, ettei Scott kutistu tarpeeksi, jotta elokuvasta tulisi kunnolla mielenkiintoinen, mutta onneksi Scottista tuli vielä hyvin pieni. Tämä Scottin kellarissa viettämä aika tuntui todelliselta seikkailuilta moninaisine vaaroineen ja oli hyvin jännittävä nähdä, miten Scottille tulisi käymään. Tätä Scottin ja hämähäkin kohtaamista odotin toden teolla ja kun se sitten lopulta tapahtui, niin ihan tyydyttävästi se oli hoidettu. Loppuvaiheessa elokuvaa sitten kiusataan katsojaa oikein kunnolla, kun Louise ja Scottin veli Charlie (Paul Langton) tulevat kellariin ja annetaan katsojan miettiä sitä, löytävätkö he Scottin lopulta ja saadaanko kutistumisen vaikutus käännettyä. Loppuratkaisu oli Scottin kannalta ihan mieleinen, kiitos hänen asennoitumisensa.

Noin niin kuin visuaaliselta ilmeeltään elokuva oli kyllä edelleen varsin vaikuttavaa katseltavaa ja Scott todella tuntui kutistuneelta kaikkien niiden massiivisten huonekalujen keskellä ja varsinkin siellä kellarissa. Myös Scottin ollessa normaalikokoisten joukossa kutistumisen illuusio oli hyvin tehty. Ehdottomasti elokuva, jonka making of -dokumentin olisin halunnut nähdä, mutta sellaista ei sitten DVD:n ekstroissa ollut
Elokuvahan tietysti oli aika pitkälti nimenomaan Scottia näytelleen Grant Williamsin harteilla ja siitä hommasta hän suoriutui hyvin ja varsinkin siellä kellarissa seikkaillessaan hän oli ehdottomasti parhaimmillaan. Louisea näytellyt Randy Stuart ei myöskään ollut huono, mutta jäi kyllä selvästi Williamsin varjoon.

Sitä rupesin kyllä elokuvan aikana miettimään, että entä jos pariskunnan kissa Butch ei olisikaan ollut kissa, vaan koira? Olisiko Butch silloin jäänyt Scottin rinnalle ja suojellut tätä kaikilta maailman vaaroilta loppuun asti?

Elokuvasta on ilmeisesti tulossa 2012 uusintafilmatisointi, mutta täytyy myöntää, että tämä elokuva miellytti minua siinä määrin, että on vaikea uskoa, että tuo uusintafilmatisointi pääsisi missään nimessä samalle tasolle tämän elokuvan kanssa.

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti