Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Alec Coppel, Samuel A. Taylor
Pääosissa: James Stewart, Kim Novak, Barbara Bel Geddes
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1958
Kesto: 123 min
- There is something I must do, there is something I must do.
- There is nothing you must do. There is nothing you must do.
Poliisietsivä John Ferguson (James
Stewart) melkein putoaa katolta jahdatessaan rikollista ja todistaa
toisen poliisin (Fred Graham) kuoleman, minkä vuoksi hän saa korkean
paikan kammon. Hän eroaa poliisivoimista, mutta hänen vanha ystävänsä
Gavin Elster (Tom Helmore) pyytää Fergusonia pitämään silmällä vaimoaan
Madeleinea (Kim Novak), jonka sisälle Elster uskoo asettautuneen
kummituksen. Ferguson suhtautuu teoriaan epäillen, mutta ottaa tehtävän
vastaan. Hän alkaa seuratakin Madeleinea ja hän ei vain joudu muuttamaan
alkuperäistä käsitystään tapauksesta, vaan joutuu myös ennen pitkää
kohtaamaan korkean paikan pelkonsa...
Olen nähnyt tämän elokuvan kerran
aiemmin, kun joko Ylellä tai vielä silloin näkyneella Arte-kanavalla
(2005-2006?) oli menossa jonkinasteinen Hitchcockin elokuvien sarja.
Kuitenkin olin ehtinyt unohtamaan valtaosan tapahtumista, mutta ne
palautuivat vähitellen mieliini (ei kuitenkaan ihan kaikki, onneksi)
sitä mukaan, kun tuttuja lavasteita/maisemia tuli eteen. Tämä ei
kuitenkaan haitannut katsomiskokemusta, vaan Vertigo - punainen kyynel tuntui edelleen hyvältä elokuvalta ja onkin itse asiassa yksi Hitchcock-suosikeistani.
Tarina lähti aika perinteisenä, mutta
hyvänä etsivätarinana liikkeelle, mutta nopeasti kasvoi joksikin aivan
muuksi. Tämä kummituksen mahdollinen oleminen Madeleinen sisällä
synnytti tietynlaista jännitystä siihen suuntaan, että onko Madeleine
oikeasti kummituksen riivaama vai ei ja tätä miettiessä elokuvaa
seurasikin jännittyneessä mielentilassa. Kuten sanoin, niin jotkut
elokuvan tapahtumista palautuivat mieliini juuri ennen niiden
tapahtumista, mutta onneksi ne tärkeimmät juonenkäänteet olin tyystin
onnistunut unohtamaan ja siten sainkin yllättyä pariinkin otteeseen
elokuvan aikana oikein kunnolla. Muistelin kyllä, että Ferguson tulisi
menemään kahdesti sinne torniin, mutta en sitä, kenen kanssa toisella
kerralla tai mitä tapahtuu ensimmäisellä torniin kapuamiskerralla. Kun
sitten Ferguson tapaa Judyn (niin ikään Kim Novak), niin oli vain
mielenkiintoista katseltavaa, kuinka Fergusonin pakkomielle pukea Judy
näyttämään Madeleinelta kasvoi suorastaan mielipuolisiin mittoihin
katsojan samalla tietäen koko totuuden.
Elokuvan loppu oli kyllä jotenkin pliisu
ja väkisin väännetyn oloinen. Myöskään en tykännyt näistä Midgen
(Barbara Bel Geddes) sisältävistä kohtauksista, sillä ne eivät tuoneet
elokuvan kokonaisuuden kannalta mitään todella tarpeellista. Toki,
Midgen ja Fergusonin yhteisissä kohtauksissa syvennettiin jossain määrin
Fergusonin hahmoa ja ikään kuin kerrottiin katsojalle Fergusonin
lähimenneisyyden tapahtumista lisätietoa, mutta nämä tiedot olisi voinut
sisällyttää helposti(?) johonkin muuallekin elokuvaan. Tämä kohtaus,
jossa Midge näkee Madeleinen poistuvan Fergusonin asunnosta, olikin jo
täysin tarpeeton.
Ei sillä, että Barbara Bel Geddes olisi
huono roolissaan, ei, hänen hahmonsa oli vain ylimääräistä täytettä.
Niin ikään Kim Novak oli sinänsä hyvä rooleissaan, enkä Judyn
ensimmäisessä kohtauksessa tajunnutkaan katsovani Madeleinen
näyttelijää. James Stewart oli hänkin takuuvarma oma itsensä, mutta ei
nyt mitenkään ylitsevuotavan hyvä.
Pisteitä: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti