Project 1001, osa 118/1001: Vertigo - punainen kyynel

Alkuperäinen nimi: Vertigo
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Alec Coppel, Samuel A. Taylor
Pääosissa: James Stewart, Kim Novak, Barbara Bel Geddes
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1958
Kesto: 123 min

- There is something I must do, there is something I must do.
- There is nothing you must do. There is nothing you must do.

 

Poliisietsivä John Ferguson (James Stewart) melkein putoaa katolta jahdatessaan rikollista ja todistaa toisen poliisin (Fred Graham) kuoleman, minkä vuoksi hän saa korkean paikan kammon. Hän eroaa poliisivoimista, mutta hänen vanha ystävänsä Gavin Elster (Tom Helmore) pyytää Fergusonia pitämään silmällä vaimoaan Madeleinea (Kim Novak), jonka sisälle Elster uskoo asettautuneen kummituksen. Ferguson suhtautuu teoriaan epäillen, mutta ottaa tehtävän vastaan. Hän alkaa seuratakin Madeleinea ja hän ei vain joudu muuttamaan alkuperäistä käsitystään tapauksesta, vaan joutuu myös ennen pitkää kohtaamaan korkean paikan pelkonsa...

Olen nähnyt tämän elokuvan kerran aiemmin, kun joko Ylellä tai vielä silloin näkyneella Arte-kanavalla (2005-2006?) oli menossa jonkinasteinen Hitchcockin elokuvien sarja. Kuitenkin olin ehtinyt unohtamaan valtaosan tapahtumista, mutta ne palautuivat vähitellen mieliini (ei kuitenkaan ihan kaikki, onneksi) sitä mukaan, kun tuttuja lavasteita/maisemia tuli eteen. Tämä ei kuitenkaan haitannut katsomiskokemusta, vaan Vertigo - punainen kyynel tuntui edelleen hyvältä elokuvalta ja onkin itse asiassa yksi Hitchcock-suosikeistani.

Tarina lähti aika perinteisenä, mutta hyvänä etsivätarinana liikkeelle, mutta nopeasti kasvoi joksikin aivan muuksi. Tämä kummituksen mahdollinen oleminen Madeleinen sisällä synnytti tietynlaista jännitystä siihen suuntaan, että onko Madeleine oikeasti kummituksen riivaama vai ei ja tätä miettiessä elokuvaa seurasikin jännittyneessä mielentilassa. Kuten sanoin, niin jotkut elokuvan tapahtumista palautuivat mieliini juuri ennen niiden tapahtumista, mutta onneksi ne tärkeimmät juonenkäänteet olin tyystin onnistunut unohtamaan ja siten sainkin yllättyä pariinkin otteeseen elokuvan aikana oikein kunnolla. Muistelin kyllä, että Ferguson tulisi menemään kahdesti sinne torniin, mutta en sitä, kenen kanssa toisella kerralla tai mitä tapahtuu ensimmäisellä torniin kapuamiskerralla. Kun sitten Ferguson tapaa Judyn (niin ikään Kim Novak), niin oli vain mielenkiintoista katseltavaa, kuinka Fergusonin pakkomielle pukea Judy näyttämään Madeleinelta kasvoi suorastaan mielipuolisiin mittoihin katsojan samalla tietäen koko totuuden.

Elokuvan loppu oli kyllä jotenkin pliisu ja väkisin väännetyn oloinen. Myöskään en tykännyt näistä Midgen (Barbara Bel Geddes) sisältävistä kohtauksista, sillä ne eivät tuoneet elokuvan kokonaisuuden kannalta mitään todella tarpeellista. Toki, Midgen ja Fergusonin yhteisissä kohtauksissa syvennettiin jossain määrin Fergusonin hahmoa ja ikään kuin kerrottiin katsojalle Fergusonin lähimenneisyyden tapahtumista lisätietoa, mutta nämä tiedot olisi voinut sisällyttää helposti(?) johonkin muuallekin elokuvaan. Tämä kohtaus, jossa Midge näkee Madeleinen poistuvan Fergusonin asunnosta, olikin jo täysin tarpeeton.

Ei sillä, että Barbara Bel Geddes olisi huono roolissaan, ei, hänen hahmonsa oli vain ylimääräistä täytettä. Niin ikään Kim Novak oli sinänsä hyvä rooleissaan, enkä Judyn ensimmäisessä kohtauksessa tajunnutkaan katsovani Madeleinen näyttelijää. James Stewart oli hänkin takuuvarma oma itsensä, mutta ei nyt mitenkään ylitsevuotavan hyvä.

Pisteitä: 4/5