keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Project 1001, osa 117/1001: Ben-Hur

Alkuperäinen nimi: Ben-Hur
Ohjaus: William Wyler
Käsikirjoitus: Karl Tunberg
Pääosissa: Charlton Heston, Stephen Boyd, Haya Harareet
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1959

Kesto: 219 min

- Future? You are a conquered people!
- You may conquer the land; you may slaughter the people. But that is not the end. We will rise again.

Jeesus syntyy Betlehemissä, mutta samoihin aikoihin (vuosissa ajateltuna) syntyy myös toinen poika, Judah Ben-Hur (Charlton Heston), jossa tulee lopulta juutalaien prinssi. Hänen lapsuudenystävästään Messalasta (Stephen Boyd) tulee korkea roomalainen upseeri ja kun Rooma valtaa Juudean, pyytää Messala Judahia rauhoittamaan kansaansa roomalaisia vastaan, mutta Judah ei suostu tähän. Niinpä Judah lavastetaan syylliseksi surmayritykseen, minkä vuoksi hänet tuomitaan vankilaan ja lopulta kaleeriorjaksi, mutta Judah ei anna periksi, vaan tuleva kosto pitää hänet elossa...

Vasta lisämateriaalia katsoessani minulle selvisi, että elokuva perustuu Lew Wallacen kirjoittamaan novelliin ja oli esitysmuoto mikä tahansa (kirja, teatteri, elokuva), niin aina kyseessä on ollut jonkinasteinen menestystarina. Tämä 1959 versio oli kolmas elokuva samasta kirjasta ja edellinen versio, vuoden 1925 versio teki MGM:stä suuren tekijän ja tämä versio puolestaan pelasti MGM:n konkurssista, vaikka olikin vuoteen 1959 mennessä kallein koskaan tehty elokuva; ensimmäinen versio vuodelta 1907 oli puolestaan vain 15 minuuttia pitkä ja siksi minua kiinnostaisikin nähdä, miten näin suuri kertomus voidaan tiivistää niin lyhyeksi. Tämä nyt käsittelyn alla oleva elokuva voitti peräti 11 Oscaria, eikä mielestäni syyttä.

Muistan, kun koulun historiankirjoissa puhuttiin antiikin Roomasta, niin kuvituksena käytettiin lähes poikkeuksetta tämän elokuvan hevoskilpailusta otettuja kuvia. Itse elokuvasta ei sitten juuri mitään kerrottukaan, joten tuota kilpa-ajoa lukuun ottamatta olin täysin tietämätön elokuvan tapahtumista. En tiennyt edes elokuvan todellista kestoa ja niinpä aloitin elokuvan katsomisen siinä mielessä myöhään, että kun elokuva oli ohi, kello oli 1.30 yöllä (ja aamulla melkein kahdeksaksi töihin), joskin levyn puolta vaihtaessani pidin noin vartin suunnittelemattoman tauon. Joka tapauksessa Ben-Hur oli pääosin sen valvomisen arvoista, vaikka ihan täysin ei voittanutkaan puolelleen.

Elokuvan aluksi kuullaan yli kuusiminuuttinen alkusoitto ja myöhemmässä vaiheessa koetaan neliminuuttinen välisoitto, jotka mielestäni olisi hyvin voinut jättää pois, kun kuitenkin oltiin jo valmiiksi hyvin pitkän elokuvan parissa. Ei sillä, etteikö se musiikki olisi ollut ihan kivan kuuloista, mutta en olisi millään jaksanut odottaa niiden olevan ohi; alkumusiikin aikana minulla oli ruokaakin lautasella ja mieluummin olisin syönyt elokuvan tapahtumia katsellessani kuin musiikkia kuunnellessa, mutta aina ei voi voittaa (joskin totuuden nimissä todettakoon, että ruoka oli jäähtynyt tarpeeksi vasta siinä neljän minuutin kohdalla, joten jäihän sitä syötävää itse tarinankin alkuun.

Elokuvan alussa huomasin sillä olevan alaotsikko ”A Tale of the Christ” ja ehdin jo kuvitella, että elokuva kertookin Jeesuksen tarinan ja tämä mielikuvaa vain nosti alkujakso, jossa näytettiin Jeesuksen syntymää lähellä olevia tapahtumia. Pian kuitenkin siirryttiin Judah Ben-Hurin ja Messalan (uudelleen)tapaamiseen ja tämän jälkeen unohdettiinkin Jeesus sitten pääosin, vaikka taustalla (ja lopussa vähän enemmänkin) Jeesuksen tarina vaikuttikin muihin tapahtumiin. Myönnän kyllä näin vankkumattomana ateistinakin, että näinkin varhainen kuvaus Jeesuksesta olisi voinut olla ihan mielenkiintoista nähdä.

Mitä tulee itse päätarinaan, niin se toden totta oli pitkä, mutta aika ei tullut pitkäksi missään vaiheessa, vaikka selvästi yli normaalin nukkumaanmenoajan mentiinkin. Okei, ainakin näennäisesti taustalla oli Judahin selviytymiset yhdestä jos toisestakin koettelemuksesta vain tuleva kosto sekä äitinsä ja siskonsa (Martha Scott ja Cathy O'Donnell) kohtalon selvittäminen mielessään ja vaikka sinänsä tällaiset kostotarinat on jo moneen kertaan nähtyjä (ja siten olikin aika selvää, että Judah kostonsa vielä saisi), niin tapahtumat oli puettu niin myyvään pakettiin, että elokuvan parissa viihtyi hyvin. Kun sitten tuli tähän kilpa-ajoon valmistautumisen aika, niin arvasin, että Judah ja Messala kohtaavat uudestaan sen tiimellyksessä ja tietenkin oletinkin, että elokuva päättyisi sitten siihen, mutta suureksi yllätyksekseni näin ei sitten käynytkään; jotain oli pääteltävissä tosin jo siitä, että tämä kilpa-ajo tapahtui hyvin pian levynpuolen vaihtamisen jälkeen. Itse kilpa-ajo oli todella hienosti kuvattu ja siten sen seuraaminen oli jopa jännittävää; Messalan ”kepulikonstit” (no, radalla eivät lait päteneet) kyllä pistivät suututtamaan. Kilpa-ajon jälkeen vietettiin vielä osittain aikaa Jeesuksen viimeisten hetkien parissa, mikä sitten johti lopulta loppuratkaisuun, joka oli ehkä kuitenkin hieman turhankin siirappinen.

Kuten ylempänä sanoin, elokuva oli tekohetkellä siihen asti kallein koskaan tehty elokuva ja se kyllä näkyi elokuvan visuaalisessa puolessa, sillä kaikki lavasteet olivat upeita ja niitä oli todella paljon. Myöskin näyttelijöiden vaatetukset tuntuivat hyvin aidoilta ja kun ekstroja elokuvissa oli liioittelematta tuhansia (pelkästään puheroolejakin kuulemma 350) ja kaikille piti tehdä asianmukaiset varusteet, niin kyllä siinä tosiaan käytetty rahaa, mutta siitä huolimatta materiaalista ei ainakaan tunnuttu olevan tingitty. Rakenteellisista lavasteista vielä sen verran, että oikeasti tuli sellainen olo, kuin olisi ollut mukana antiikin Roomassa, eikä ne todellakaan tuntuneet pahvilavasteilta tai no... sotalaivojen kohtaaminen oli kyllä vähän epäaidon tuntuinen.

Elokuva sisältää lukuisia loistavia näyttelijäsuorituksia ja niistä ehdottomasti paras oli elokuvan nimiroolissa ollut Charlton Heston. Läpi elokuvan Heston oli loistava, mutta erityisen hyvin mieleen jäi Hestonin suuresta vihasta kertova ilme kaleerilaivassa ja luulenkin, että tuo ilme syöpyi syvälle mieleeni ikiajoiksi niin, että aina kun Heston tai Ben-Hur mainitaan, niin mieleen hiipii ensimmäisenä tuo ilme. Fantastinen roolisuoritus ja ansaitusti voitti Oscarin kyseisenä vuonna. Myös muut kärkinäyttelijät Hestonin ympärillä olivat hienoja.

Elokuvan kesto aiheutti sen, että ihan heti en ole elokuvaa uudestaan katsomassa, mutta kun sen teen, teen sen oikein mielelläni. Lisäksi haluaisin todellakin nähdä alkuperäisestä tarinasta tehdyt muut versiot; varsinkin vanhemmat.

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti