Ohjaus: William Wyler
Käsikirjoitus: Karl Tunberg
Pääosissa: Charlton Heston, Stephen Boyd, Haya Harareet
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1959
Kesto: 219 min
- Future? You are a conquered people!
- You may conquer the land; you may slaughter the people. But that is not the end. We will rise again.
Jeesus syntyy Betlehemissä, mutta
samoihin aikoihin (vuosissa ajateltuna) syntyy myös toinen poika, Judah
Ben-Hur (Charlton Heston), jossa tulee lopulta juutalaien prinssi. Hänen
lapsuudenystävästään Messalasta (Stephen Boyd) tulee korkea roomalainen
upseeri ja kun Rooma valtaa Juudean, pyytää Messala Judahia
rauhoittamaan kansaansa roomalaisia vastaan, mutta Judah ei suostu
tähän. Niinpä Judah lavastetaan syylliseksi surmayritykseen, minkä
vuoksi hänet tuomitaan vankilaan ja lopulta kaleeriorjaksi, mutta Judah
ei anna periksi, vaan tuleva kosto pitää hänet elossa...
Vasta lisämateriaalia katsoessani minulle
selvisi, että elokuva perustuu Lew Wallacen kirjoittamaan novelliin ja
oli esitysmuoto mikä tahansa (kirja, teatteri, elokuva), niin aina
kyseessä on ollut jonkinasteinen menestystarina. Tämä 1959 versio oli
kolmas elokuva samasta kirjasta ja edellinen versio, vuoden 1925 versio
teki MGM:stä suuren tekijän ja tämä versio puolestaan pelasti MGM:n
konkurssista, vaikka olikin vuoteen 1959 mennessä kallein koskaan tehty
elokuva; ensimmäinen versio vuodelta 1907 oli puolestaan vain 15
minuuttia pitkä ja siksi minua kiinnostaisikin nähdä, miten näin suuri
kertomus voidaan tiivistää niin lyhyeksi. Tämä nyt käsittelyn alla oleva
elokuva voitti peräti 11 Oscaria, eikä mielestäni syyttä.
Muistan, kun koulun historiankirjoissa
puhuttiin antiikin Roomasta, niin kuvituksena käytettiin lähes
poikkeuksetta tämän elokuvan hevoskilpailusta otettuja kuvia. Itse
elokuvasta ei sitten juuri mitään kerrottukaan, joten tuota kilpa-ajoa
lukuun ottamatta olin täysin tietämätön elokuvan tapahtumista. En
tiennyt edes elokuvan todellista kestoa ja niinpä aloitin elokuvan
katsomisen siinä mielessä myöhään, että kun elokuva oli ohi, kello oli
1.30 yöllä (ja aamulla melkein kahdeksaksi töihin), joskin levyn puolta
vaihtaessani pidin noin vartin suunnittelemattoman tauon. Joka
tapauksessa Ben-Hur oli pääosin sen valvomisen arvoista, vaikka ihan täysin ei voittanutkaan puolelleen.
Elokuvan aluksi kuullaan yli
kuusiminuuttinen alkusoitto ja myöhemmässä vaiheessa koetaan
neliminuuttinen välisoitto, jotka mielestäni olisi hyvin voinut jättää
pois, kun kuitenkin oltiin jo valmiiksi hyvin pitkän elokuvan parissa.
Ei sillä, etteikö se musiikki olisi ollut ihan kivan kuuloista, mutta en
olisi millään jaksanut odottaa niiden olevan ohi; alkumusiikin aikana
minulla oli ruokaakin lautasella ja mieluummin olisin syönyt elokuvan
tapahtumia katsellessani kuin musiikkia kuunnellessa, mutta aina ei voi
voittaa (joskin totuuden nimissä todettakoon, että ruoka oli jäähtynyt
tarpeeksi vasta siinä neljän minuutin kohdalla, joten jäihän sitä
syötävää itse tarinankin alkuun.
Elokuvan alussa huomasin sillä olevan
alaotsikko ”A Tale of the Christ” ja ehdin jo kuvitella, että elokuva
kertookin Jeesuksen tarinan ja tämä mielikuvaa vain nosti alkujakso,
jossa näytettiin Jeesuksen syntymää lähellä olevia tapahtumia. Pian
kuitenkin siirryttiin Judah Ben-Hurin ja Messalan (uudelleen)tapaamiseen
ja tämän jälkeen unohdettiinkin Jeesus sitten pääosin, vaikka taustalla
(ja lopussa vähän enemmänkin) Jeesuksen tarina vaikuttikin muihin
tapahtumiin. Myönnän kyllä näin vankkumattomana ateistinakin, että
näinkin varhainen kuvaus Jeesuksesta olisi voinut olla ihan
mielenkiintoista nähdä.
Mitä tulee itse päätarinaan, niin se
toden totta oli pitkä, mutta aika ei tullut pitkäksi missään vaiheessa,
vaikka selvästi yli normaalin nukkumaanmenoajan mentiinkin. Okei,
ainakin näennäisesti taustalla oli Judahin selviytymiset yhdestä jos
toisestakin koettelemuksesta vain tuleva kosto sekä äitinsä ja siskonsa
(Martha Scott ja Cathy O'Donnell) kohtalon selvittäminen mielessään ja
vaikka sinänsä tällaiset kostotarinat on jo moneen kertaan nähtyjä (ja
siten olikin aika selvää, että Judah kostonsa vielä saisi), niin
tapahtumat oli puettu niin myyvään pakettiin, että elokuvan parissa
viihtyi hyvin. Kun sitten tuli tähän kilpa-ajoon valmistautumisen aika,
niin arvasin, että Judah ja Messala kohtaavat uudestaan sen
tiimellyksessä ja tietenkin oletinkin, että elokuva päättyisi sitten
siihen, mutta suureksi yllätyksekseni näin ei sitten käynytkään; jotain
oli pääteltävissä tosin jo siitä, että tämä kilpa-ajo tapahtui hyvin
pian levynpuolen vaihtamisen jälkeen. Itse kilpa-ajo oli todella
hienosti kuvattu ja siten sen seuraaminen oli jopa jännittävää; Messalan
”kepulikonstit” (no, radalla eivät lait päteneet) kyllä pistivät
suututtamaan. Kilpa-ajon jälkeen vietettiin vielä osittain aikaa
Jeesuksen viimeisten hetkien parissa, mikä sitten johti lopulta
loppuratkaisuun, joka oli ehkä kuitenkin hieman turhankin siirappinen.
Kuten ylempänä sanoin, elokuva oli
tekohetkellä siihen asti kallein koskaan tehty elokuva ja se kyllä näkyi
elokuvan visuaalisessa puolessa, sillä kaikki lavasteet olivat upeita
ja niitä oli todella paljon. Myöskin näyttelijöiden vaatetukset
tuntuivat hyvin aidoilta ja kun ekstroja elokuvissa oli liioittelematta
tuhansia (pelkästään puheroolejakin kuulemma 350) ja kaikille piti tehdä
asianmukaiset varusteet, niin kyllä siinä tosiaan käytetty rahaa, mutta
siitä huolimatta materiaalista ei ainakaan tunnuttu olevan tingitty.
Rakenteellisista lavasteista vielä sen verran, että oikeasti tuli
sellainen olo, kuin olisi ollut mukana antiikin Roomassa, eikä ne
todellakaan tuntuneet pahvilavasteilta tai no... sotalaivojen
kohtaaminen oli kyllä vähän epäaidon tuntuinen.
Elokuva sisältää lukuisia loistavia
näyttelijäsuorituksia ja niistä ehdottomasti paras oli elokuvan
nimiroolissa ollut Charlton Heston. Läpi elokuvan Heston oli loistava,
mutta erityisen hyvin mieleen jäi Hestonin suuresta vihasta kertova ilme
kaleerilaivassa ja luulenkin, että tuo ilme syöpyi syvälle mieleeni
ikiajoiksi niin, että aina kun Heston tai Ben-Hur mainitaan, niin
mieleen hiipii ensimmäisenä tuo ilme. Fantastinen roolisuoritus ja
ansaitusti voitti Oscarin kyseisenä vuonna. Myös muut kärkinäyttelijät
Hestonin ympärillä olivat hienoja.
Elokuvan kesto aiheutti sen, että ihan
heti en ole elokuvaa uudestaan katsomassa, mutta kun sen teen, teen sen
oikein mielelläni. Lisäksi haluaisin todellakin nähdä alkuperäisestä
tarinasta tehdyt muut versiot; varsinkin vanhemmat.
Pisteitä: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti