lauantai 1. toukokuuta 2010

Project 1001, osa 114/1001: Casablanca

Alkuperäinen nimi: Casablanca
Ohjaus: Michael Curtiz
Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Howard Koch
Pääosissa: Humphrey Bogart, Ingrid Bergman, Paul Henreid
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1942
Kesto: 98 min
 
- We read five times that you were killed, in five different places.
- As you can see, it was true every single time.
 
Kaksi saksalaista kuriiria tapetaan Marokon Casablancan liepeillä. Pian tapahtuman jälkeen kaupunkiin tulee korkea-arvoinen natsiupseeri Strasser (Conraid Veidt), jonka todelliset syyt Marokkoon tulemiseen löytyvät keskitysleriltä paenneesta Victor Laszlosta (Paul Henreid), joka sillä hetkellä huhujen mukaan liikkui Casablancassa. Sekä kuriirien tappaja kuin Laszlokin tuntuvat löytäneen tiensä Rick's Café Américainiin, jonka omistaja Richard "Rick" Blaine (Humphrey Bogart) pysyy puolueettomana, vaikka maailmalla vallitseekin sotatila. Joutuuko hän kuitenkin valitsemaan puolensa, kun hänen ravintolaansa tulee myös hänen entisen rakastettunsa Ilsa (Ingrid Bergman)...

Casablanca on rankattu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista elokuvista ja itse asiassa monissa listauksissa löytyykin sieltä kärkipaikalta, mutta siitä huolimatta en syystä tai toisesta ollut saanut tätä aiemmin katsottua. Tiesin elokuvasta etukäteen hyvin vähän; en ollut varma edes elokuvan tyylilajista ja vasta jokunen kuukausi sain tietää, että Casablanca on todellinen kaupunki Afrikassa (kiitos Ylen säätiedotuksen). Myönnän, että minulla on hirveät ennakkoasenteet näitä "todellisia maailman suurimpia elokuvia" (johon ryhmään lasken ehkä kolme elokuvaa mukaan: Casablanca, Tuulen viemää ja Citizen Kane) kohtaan ja niin oli laita myös tämän elokuvan, vaikka arvelinkin pitäväni tästä enemmän kuin Tuulen viemäästä ja olin oikeassa. Itse asiassa pidin tästä paljon enemmän, vaikka ei tämä minusta elämää suurempi tapaus ollut... ainakaan tällä kertaa.

Elokuva ei loppujen lopuksi kovin pitkä, mutta siitä huolimatta tarina oli hyvin monisäikeinen ja siten juonenkäänteitä mahtui matkan varrelle lukuisia, eikä alussa voinut mitenkään aavistaa, mihin suuntaan elokuva vielä menisi, varsinkin jos on onnistunut olemaan yhtä tietämätön elokuvan sisällöstä kuin minä. Tämä tietämättömyys siis (ehkä) toimi ehdottomasti elokuvan eduksi ja niinpä jo elokuvan "lopullisen" tyylilajin paljastumisessa riitti jännitettävää. Elokuvassa tapahtui niin paljon niin lyhyessä ajassa, että ei sen parissa voinut kuin viihtyä, varsinkin kun nämä monituiset juonensäikeet olivat minulle mieleen. Tarina tarjosi melodraamaa, jännitystä, huumoria ja vähän propagandaakin, mutta kattaus oli hyvin tyylikkäästi aseteltu. Dialogi oli niin ikään hyvää, vaikka monet dialogipätkät olikin kirjoitettu tyyliin edeltävänä päivänä (kuten elokuvan tapahtumat muutenkin) ja itse asiassa hämmästyin siitä, kuinka monta repliikkiä tunnistinkin ilman etukäteistietämystä siitä, että ne ovat peräisin juuri tästä elokuvasta. Kokonaisuutena siis varsin viihdyttävä ja hienosti tehty elokuva, jonka katsoo mielellään joskus uudestaankin.

Elokuva tarjoaa lukuisia erilaisia henkilöhahmoja, joita tulkitsevat todella hyvät näyttelijät. Sivuosapuolellakin nähdään monia kiinnostavia hahmoja, kuten esimerkiksi Signor Ferrari (Sydney Greenstreet). Humphrey Bogart, Ingrid Bergman, Paul Henreid, Conraid Veidt sekä poliisikapteeni Renaultia näytellyt Claude Rains olivat kaikki todella loistavia rooleissaan ja erityisen paljon pidin juuri Rainsin hahmosta. Peter Lorre oli niin ikään hyvä, ja koska hän on yksi suosikeistani vanhojen (siis mustavalkokauden) elokuvanäyttelijöiden joukossa, niin olisin voinut katsella häntä vähän kauemminkin.

Omistamani julkaisu on ilmeisesti Warnerin oma julkaisu ja tässä on kokonainen levyllinen lisämateriaalia, jotka tarjosivat ihan kivaa triviaa, kuten sen, ettei Ingrid Bergman ollut järin innostunut tästä elokuvasta, mutta syy, miksi edes kirjoitan tätä kappaletta löytyy mukana olleesta Looney Tunesin Casablanca-parodiasta Carrotblancasta, joka on aivan hulvatonta katseltavaa, mutta en tiedä johtuiko se Looney Tunesista itsestään (katsonut näitä viimeksi joskus "pentuna") vai siitä parodiamaisuudesta. Hauskaa katseltavaa joka tapauksessa.

Tuossa yllä mainitsin, että elokuvasta mitään etukäteen tietämättömänä saattoi toimia elokuvalle vain ja ainoastaan eduksi, mutta siitä huolimatta minulla on vähän sellainen tuntu, että kun joskus kaivan elokuvan uudelleen esille, niin saatan pitää elokuvasta vieläkin enemmän, kun on paremmin kärryillä kaikesta tulevasta, mutta se jää nähtäväksi.

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti