maanantai 5. huhtikuuta 2010

X-Files: Usko koetuksella

Alkuperäinen nimi: The X Files: I want to Believe
Ohjaus: Chris Carter
Käsikirjoitus: Chris Carter, Frank Spotnitz

Pääosissa: David Duchovny, Gillian Anderson, Amanda Peet
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2008
Kesto: 104 min


- I know Mulder. He'd get to a phone and call first. He wouldn't do anything crazy... Well, not overly crazy.
 
FBI-agentti Monica Bannan (Xantha Radley) on siepattu ja entinen pastori Joseph Crissman aka isä Joe (Billy Connolly) väittää omistavansa psyykkisiä voimia, joilla hän tietää tapauksesta ja sen tekijöistä jotain ja näyttäisi siltä, että tapauksia olisi lisääkin. Isä Joe menee kuitenkin FBI:n agenttien ymmärrysten yli, joten agentti Drummy (Xzibit) pyytää nyt sairaalassa työskentelevältä Dana Scullylta (Gillian Anderson) ottamaan vuosikausia piileskelleeseen Fox Mulderiin (David Duchovny) yhteyttä. Samalla Drummy sanoo, että kaikki menneet asiat, so. Mulderin saama tuomio, on unohdettu, jos Mulder vain tulee auttamaan jutussa. Mulder ottaakin jutun vastaan ja hän paneutuu tapaukseen hyvin antaumuksella myös silloinm, kun toisilla alkaa usko loppua, mutta onnistuuko Mulder löytämän Bannanin ja mikä yhteys isä Joella on tapaukseen?

Tämä elokuva saa luvan päättää nyt melkein kolme kuukautta kestäneen Salaiset kansiot -urakan. Minun piti aikoinaan mennä katsomaan tämän elokuvateatteriin, mutta en sitten mennyt, kun ajattelin, että sarjan näkemisestä on niin pitkä aika, että minulta olisi miennyt kaikki viittaukset ohitse kuitenkin ja nyt näin jälkikäteen tuntuu, että ratkaisu oli oikea. Esimerkiksi koko Mulderin tuomitseminen oli unohtunut minulta tyystin ja siten olisinkin vain ihmetellyt, miksi Mulder piileskelee, vaikka oikeudenkäyntiin ja sen tulokseen viitataankin monesti. Joka tapauksessa X-Files: Usko koetuksella oli ihan katsottava elokuva, vaikka totuuden nimissä onkin sanottava, että kaipasin kyllä jotain vähän enemmän.

Tv-sarjan jaksot jakautuivat karkeasti yhden tapauksen ympärille rakennettuihin MotW-jaksoihin (Monster of the Week) sekä suurempaa totuutta/salaliittoa käsitelleisiin mytologiajaksoihin ja tämä elokuva on enemmänkin MotW-tyyppinen. Vaikka olisin itse tykännytkin mytologiaan perustuvasta elokuvasta (oletusarvo toki on, että sellainen olisi tehty vähintäänkin yhtä hyvin), niin tämä MotW-henkisyys tekee elokuvasta aikalailla oman itsenäisen teoksen niin, että sarjaan perehtymättömätkin pääsevät elokuvaan sisälle. Jos nimittäin yritän tarkastella tätä elokuvaa niiden näkökulmasta, jotka eivät ole sarjaa katsoneet, niin mitä näen? Aika tyypillisen, mutta ihan suhteellisen toimivan sarjamurhaajan etsintää käsittelevän trillerin, johon on ympätty mukaan yliluonnollisia aineksia tämän isä Joen kautta, ja matkan aikana saadaan myös tietää vähän taustoja tapausta tutkivista agenteistakin. Näin ollen sarjan näkeminen ei ole elokuvan parissa viihtymisen kannalta ihan oleellisin asia, vaan väittäisin, että tästä voi pitää myös ilman sarjaan tutustumista... siis jos tällaiset perustrillerit ylipäätään kiinnostavat.

Mitäs minä, sarjan vasta nähneenä, sitten olin elokuvasta mieltä? No, MotW-jaksoissa oli niitä todella hyviä jaksoja, oli joitakin tosi heikkoja ja oli sitten jotain siltä väliltä. Tämä "MotW-elokuva" sijoittuu tähän viimeiseen kategoriaan. Elokuva ei ollut missään nimessä huono, mutta ei kunnolla hyväkään, mutta kuitenkin ihan seurattava sellainen, mutta silti elokuva tuntui monin paikoin vain venytetyltä MotW-jaksolta. Niin ja kun nyt Mulder ja Scully (tai okeastaan vain Mulder) kuitenkin kutsuttiin takaisin tositoimiin, niin olisin toivonut vähän enemmänkin yliluonnollisia aineksia kuin vain telepaattisia kykyjä omistavan henkilön, joka ei loppujen lopuksi edes ole niin suuressa roolissa, vaan häilyy lähinnä taustalla ilmaantuen aina "sopivissa" kohdissa esiin. Itse tarinasta sen verran, että sitä toden totta katsoi kuin keskinkertaista MotW-jaksoa: Ihan mielenkiinnolla elokuvan katsoi läpi, mutta ei herättänyt mitään järin suuria tunteita puolesta tai vastaan. Tutkinnan eteneminen seurasi aika pitkälti tuttuja polkuja epäuskoisista (lähes-)kollegoista loppupuolen hengenvaarassa olemiseen saakka, joten siinä mielessä elokuva kyllä muistuttaa monin paikoin sarjan jaksoja. Nyt tosin taustalle oli nostettu Mulderin ja Scullyn suhde, jonka kiemurat olivat välillä todella vaivaannuttavan epäuskottavia. Sitten taas kun tarina oli näinkin itsenäinen, niin en minä nyt tiedä, oliko Mulderin ja Scullyn tuominen uudelleen valkokankaalle todella tarpeellista.

David Duchovny ja Gillian Anderson tuntuivat kyllä pääosin Mulderilta ja Scullylta, mutta selvästi Mulderin ja Scullyn vanhemmilta versioilta (mihin on tietenkin ihan luonnollinen syy). Myönnän, että minun oli joissakin kohtauksissa vaikeuksia nähdä Andersonin takaa Scullya ja väittäisinkin, että jos jonkin näiden kohtauksien kuvista näkisin ilman minkäänlaisia tietoja kuvan esittäjästä, niin en välttämättä tunnistaisi Scullya/Andersonia. Myös Duchovnyn Mulder-hahmo näytti selvästi ikääntyneeltä (ajettuaan partansa) ja Duchovny näyttikin tässä elokuvassa vanhemmalta kuin hänen roolihahmonsa Californisation-sarjassa. Tietenkin olen tyytyväinen Mitch Pileggin mukanaoloon, mutta olisi tehnyt mieli nähdä vielä joitakin muitakin vanhoja hahmoja. Vähän nimittäin mietin FBI:n rakennuksessa ollessa, että tulisivatko Mulder ja Scully tapaamaan Alvin Kershiä, John Doggettia tai Monica Reyesiä, mutta näin ei sitten ollutkaan. Myös Lone Gunmenien esittäjien "nykylookki" olisi ollut kiva nähdä.

Nyt kun tämä arvostelu on valmis, niin tuntui kuin olisin arvostellut yhden sarjan jaksoista, mutta näinhän ei tietenkään ole. Jos tapanani olisi arvostella katsomiani sarjoja jakso kerrallaan, niin luulisin, että lopputulos olisi jotain kuin tuo "pääarvostelukappale". En tiedä teistä, mutta ainakaan minulle ei tullut sitä tunnetta, että olisin ollut arvostelemassa elokuvaa.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti