Alkuperäinen nimi: Freddy's Dead: The Final Nightmare
Ohjaus: Rachel Talalay
Käsikirjoitus: Michael De Luca
Pääosissa: Robert Englund, Lisa Zane, Shon Greenblatt
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1991
Kesto: 96 min
- This is my dream and I do what I want.
- Might be your dream, but it's my rules!
Springwoodissa on lähes kaikki lapset joutuneet Freddy Kruegerin
(Robert Englund) kynsiin, joten siellä ei ole enää lapsia. Se yksi
ainutkin elossa oleva teinipoika (Shon Greenblatt) kun on sekin lähtenyt
mäkeen. Freddy kuitenkin vierailee tämän unissa ja pian hänet
löydetäänkin muistinsa menettäneenä jonkin kaupungin keskustan kujalta
ja viedään nuorisokotiin. Laitoksen johtaja Maggie (Lisa Zane) löytää
yhteyden itsensä ja tämän tuntemattoman pojan välillä, kuten myös
yhteyden Springwoodiin, joten hän lähtee pojan kanssa Springwoodiin
pakettiautolla. Mukaan lähtivät omalla luvallaan myös muutama
nuorisokodista karkaamisesta haaveilleet teinit, joten Freddyllä on taas
tekemistä...
Olin onnistunut täysin unohtamaan tämän elokuvan tapahtumat ja siten
pienoisena yllätyksenä tulikin, ettei elokuvalla ole mitään tekemistä
aiempien osien kanssa (paitsi tietty Freddy ja Springwood). Toisin
sanoen samoja hahmoja ei nähty, vaan elokuva toimii aika hyvin
itsenäisenäkin elokuvana. Tai siis toimisi, jos Viimeinen painajainen Elm Streetillä – Freddyn kuolema (Freddyäkin pahempi (nimi)hirviö) olisi edes joltisenkin hyvä elokuva, nyt elokuva jäi vain nipin napin tyydyttävälle tasolle.
Elokuva siis ponnistaa täysin uusin voimin liikkeelle ja tällä kertaa
esitellään jälleen uusi ominaisuus: Freddy ei voi poistua omin voimin
Springwoodista. Tämä oli ihan kiintoisa triviatieto, jonka turvin sitten
elokuvan tapahtumia vyörytetään eteenpäin sinne tänne. Samaten
elokuvassa esitellään jälleen jotain uutta Freddyn taustoista: hänellä
on lapsi, josta ei aiemmin olla puhuttu mitään. Okei, tämä uusi
taustatieto ei oikein herättänyt mitään tunteita ja elokuvan olisi hyvin
voitu vetää loppuun ilman tätä sivujuonnetta, mutta eipä se toisaalta
niin häirinnytkään. Freddyn vitsailu oli suurin piirtein entisellä
tasolla, mutta hänen tappopuuhansa eivät tällä kertaa juuri
säväyttäneet, vaikka se pelikuolema huvittava olikin (sen lopetus
kuitenkin huono). Parasta elokuvassa oli ehdottomasti tällä kertaa itse
Springwoodin kaupunki, nimittäin samalla kun lapseton/teinitön kaupunki
tuntui täysin älyttömältä ja hullulta idealta, niin samalla tuo idea
kuulosti jotenkin oudon kiehtovalta, vaikka sen asukkaiden käytös vähän
turhan ylivedettyä olikin. Itse tarina oli ihan kelvollista katseltavaa
ja tarjosi yhden puolittaisen yllätyksenkin, mutta ei kuitenkaan samalla
tavalla imaissut mukaansa kuin (kakkososaa lukuun ottamatta) aiemmat
osat. Freddyn kuolema oli jotenkin tylsästi toteutettu ja tuntuikin
vähän pikaiselta hätäratkaisulta.
Robert Englund oli loistava Freddynä, kuten aina, ja tällä kertaa
Englundia nähdään kunnolla myös ajalta ennen Freddyn (ensimmäistä)
kuolemaa, eikä hän huono ollut myöskään ilman maskiakaan. Muut
näyttelijät olivatkin sitä perustyydyttävää tasoa, eikä niistä ole
oikeastaan tämän enempää sanottavaa. Mukana myös Johnny Depp pienessä
roolissa.
Pisteitä: 2,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti