keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Viimeinen painajainen Elm Streetillä - Freddyn kuolema

Alkuperäinen nimi: Freddy's Dead: The Final Nightmare
Ohjaus: Rachel Talalay
Käsikirjoitus: Michael De Luca
Pääosissa: Robert Englund, Lisa Zane, Shon Greenblatt
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1991

Kesto: 96 min

- This is my dream and I do what I want.
- Might be your dream, but it's my rules!
 
Springwoodissa on lähes kaikki lapset joutuneet Freddy Kruegerin (Robert Englund) kynsiin, joten siellä ei ole enää lapsia. Se yksi ainutkin elossa oleva teinipoika (Shon Greenblatt) kun on sekin lähtenyt mäkeen. Freddy kuitenkin vierailee tämän unissa ja pian hänet löydetäänkin muistinsa menettäneenä jonkin kaupungin keskustan kujalta ja viedään nuorisokotiin. Laitoksen johtaja Maggie (Lisa Zane) löytää yhteyden itsensä ja tämän tuntemattoman pojan välillä, kuten myös yhteyden Springwoodiin, joten hän lähtee pojan kanssa Springwoodiin pakettiautolla. Mukaan lähtivät omalla luvallaan myös muutama nuorisokodista karkaamisesta haaveilleet teinit, joten Freddyllä on taas tekemistä...

Olin onnistunut täysin unohtamaan tämän elokuvan tapahtumat ja siten pienoisena yllätyksenä tulikin, ettei elokuvalla ole mitään tekemistä aiempien osien kanssa (paitsi tietty Freddy ja Springwood). Toisin sanoen samoja hahmoja ei nähty, vaan elokuva toimii aika hyvin itsenäisenäkin elokuvana. Tai siis toimisi, jos Viimeinen painajainen Elm Streetillä – Freddyn kuolema (Freddyäkin pahempi (nimi)hirviö) olisi edes joltisenkin hyvä elokuva, nyt elokuva jäi vain nipin napin tyydyttävälle tasolle.

Elokuva siis ponnistaa täysin uusin voimin liikkeelle ja tällä kertaa esitellään jälleen uusi ominaisuus: Freddy ei voi poistua omin voimin Springwoodista. Tämä oli ihan kiintoisa triviatieto, jonka turvin sitten elokuvan tapahtumia vyörytetään eteenpäin sinne tänne. Samaten elokuvassa esitellään jälleen jotain uutta Freddyn taustoista: hänellä on lapsi, josta ei aiemmin olla puhuttu mitään. Okei, tämä uusi taustatieto ei oikein herättänyt mitään tunteita ja elokuvan olisi hyvin voitu vetää loppuun ilman tätä sivujuonnetta, mutta eipä se toisaalta niin häirinnytkään. Freddyn vitsailu oli suurin piirtein entisellä tasolla, mutta hänen tappopuuhansa eivät tällä kertaa juuri säväyttäneet, vaikka se pelikuolema huvittava olikin (sen lopetus kuitenkin huono). Parasta elokuvassa oli ehdottomasti tällä kertaa itse Springwoodin kaupunki, nimittäin samalla kun lapseton/teinitön kaupunki tuntui täysin älyttömältä ja hullulta idealta, niin samalla tuo idea kuulosti jotenkin oudon kiehtovalta, vaikka sen asukkaiden käytös vähän turhan ylivedettyä olikin. Itse tarina oli ihan kelvollista katseltavaa ja tarjosi yhden puolittaisen yllätyksenkin, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla imaissut mukaansa kuin (kakkososaa lukuun ottamatta) aiemmat osat. Freddyn kuolema oli jotenkin tylsästi toteutettu ja tuntuikin vähän pikaiselta hätäratkaisulta.

Robert Englund oli loistava Freddynä, kuten aina, ja tällä kertaa Englundia nähdään kunnolla myös ajalta ennen Freddyn (ensimmäistä) kuolemaa, eikä hän huono ollut myöskään ilman maskiakaan. Muut näyttelijät olivatkin sitä perustyydyttävää tasoa, eikä niistä ole oikeastaan tämän enempää sanottavaa. Mukana myös Johnny Depp pienessä roolissa.

Pisteitä: 2,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti