perjantai 9. huhtikuuta 2010

Project 1001, osa 105/1001: The Thing - "se" jostakin

Alkuperäinen nimi: The Thing
Ohjaus: John Carpenter
Käsikirjoitus: Bill Lancaster
Pääosissa: Kurt Russell, Wilford Brimley, T.K. Carter
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1982

Kesto: 109 min
 

- Somebody in this camp ain't what he appears to be. Right now that may be one or two of us. By spring, it could be all of us.
- So, how do we know who's human? If I was an imitaton, a perfect imitation, how would you know it was really me?
 
Antarktiksella tukikohtaansa pitävät amerikkalaiset ampuvat norjalaisesta tukikohdasta peräisin olevan norjalaisen, joka vahvasti aseistautuneena yrittää ampua koiran, joka juoksee tiedemiesten suojiin. Tiedemiehet ottavat koiran omaan tukikohtaansa ja tämä saa aika vapaasti kulkea siellä, kunnes se viedään häkkiin muiden lajitoveriensa kanssa. Siellä sitten he saavat huomata, että kyseessä ei ole mikä tahansa hurtta, sillä sen sisälle on majoittautunut avaruudesta peräisin oleva olio, joka kykenee siirtymään ruumiista toiseen ja pian kenelläkään ei ole tietoa, kuka on oikeasti oma itsensä...

Kuten ”Se” toisesta maailmasta -elokuvan arvostelun yhteydessä totesin, niin en ollut onnistunut näkemään tätä Carpenterin tulkintaa elokuvasta vielä aiemmin. Hyvin vahvat mielikuvat minulle oli kyllä elokuvasta muodostunut. En vain ollut kuvitellut elokuvaa erilaisemmaksi, pelottavammaksi ja uhriluvultaan suuremmaksi tapaukseksi, vaan myös paremmaksi kuin alkuperäinen. No, olihan tämä nyt selvästi erilainen kuin edellä mainittu elokuva ja jopa hieman pelottavampikin ja uhrejakin oli toki enemmän, mutta valitettavasti joudun toteamaan, ettei The thing - ”se” jostakin ollut kuitenkaan ihan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä.

Elokuva on niin idealtaan kuin lähtötilanteeltaan selvästi erilainen verrattuna alkuteokseen, mutta tämä toki oli jossain määrin tiedossa etukäteen, eikä se haitannutkaan katsomista oikein yhtään. Oikeastaan ainoastaan idea avaruusoliosta, joka alkaa rellestää tukikohdassa, on napattu 1951 versiosta, mutta senkin tapaa liikkua siellä oli muutettu niin paljon, että ilman elokuvan nimeä ei edes huomaisi yhteyttä ensimmäiseen osaan, Pohjoisnapakin kun oli vaihtunut Antarktikseen. Okei, norjalaisten tukikohdassa näytettiin videota, jossa norjalaiset tutkivat tätä kraateria vähän samaan tapaan kuin ”Se” toisesta maailmasta -elokuvassa, mutta se oli selvästikin tehty vain kunnianosoituksena alkuperäiselle elokuvalle; ellei kyseessä ollut alkuperäisen elokuvan filmimateriaalista, mutta mielestäni näin ei ollut asianlaita.

Itse elokuvan sisällöstä sen verran, että tämä tuntui kaikesta huolimatta moneen kertaan nähdyltä. Okei, elokuvan miljöö ei ole se kaikista käytetyin, mutta idea avaruusoliosta niittämässä väkeä ei ole sieltä ihan omaperäisimmästä päästä. Vaikka sanoinkin tätä hieman pelottavammaksi kuin alkuperäistä elokuvaa, niin ei tätä sanalla sanoen pelottavaksi elokuvaksi voinut kutsua, vaan tapahtumia heitettiin eteen melko tyypilliseen – ja siten moneen kertaan nähtyyn – kauhuelokuvatyyliin, mutta toisaalta sitten taas ihan kelvollisesti toteutettuna, mitä toki Carpenterilta sopi odottaakin. Parhaimmillaan elokuva oli silloin, kun tukikohdan väki äityi todella paranoidiksi etsiessään imitoituja tyyppejä ja tuo paranoia välittyi kotisohvallekin ja tällöin elokuvassa oli todellakin jännitystä. Itsekin arvuuttelin monessa paikassa, että missä se otus juuri sillä hetkellä luuraa. Kuitenkaan näiden hetkien ulkopuolella elokuva muuttui, jos ei nyt sanalla sanoen tylsäksi, niin selvästi vähemmän mielenkiintoiseksi. Tämä tohtori Blairin sekoaminen vedettiin kyllä selvästi yli, vaikka kuinka hahmon motiivit sinänsä ymmärsinkin, enkä minä ihan täysin päästy kiinni tästä verikokeestakaan, mutta toisaalta eipä tämä seikka sen kokeen aikana häirinnytkään. Loppuratkaisu oli kyllä mieleeni ollen riittävän tyly.

Tässä elokuvassa ei ollut lainkaan naisia, mutta eipä niitä liiemmälti osannut kaivatakaan. Kurt Russell oli joukon pomona kyllä hyvä, vaikka olikin naamioitunut partansa taakse. Hahmokaarti oli noin yleisesti ottaen varsin moni-ilmeistä porukkaa ja niiden näyttelijätkin ihan onnistuneita, vaikka Childsia näytellyt Keith Davis ei ihan minuun uponnutkaan.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti