Alkuperäinen nimi: The Thing from Another World
Ohjaus: Christian Nyby, Howard Hawks
Käsikirjoitus: Charles Lederer
Pääosissa: Kenneth Tobey, Robert Cornthwaite, Douglas Spencer
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1951
Kesto: 80 min
- Barnes flushed a polar bear.
- Sure did.
- Scare you?
- Not after I saw it was only a bear.
Toimittaja Scotty (Douglas Spencer) saapuu Pohjoisnavalla sijaitsevan
Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtaan jutun toivossa ja saakin
sellaiseen tilaisuuden, kun tukikohtaan tulee tieto pudonneesta
tunnistamattomasta koneesta, joka tukikohdan väen tulisi käydä
tutkimassa mahdollisten selviytyjien toivossa. He lähtevätkin paikan
päälle ja siellä he tekevät ällistyttävän löydön: pudonnut kone ei taida
ollakaan lähtöisin tältä planeetalta...
En tiedä, kuinka uraaurtava teos elokuva oli ilmestyessään, mutta
nykykatsojat (myös minä) tuntevat elokuvan sen John Carpenterin ohjaaman
uusintaversion ansiosta, ja tätä uusintaversiota en ole tähän päivään
mennessä onnistunut näkemään (arvatkaapa, mikä elokuva on tänään illalla
katseluvuorossa) kuin pienen pätkän. Aluksihan jätin Carpenterin
tulkinnan huomiotta siksi, että en ollut nähnyt tätä alkuperäistä
elokuvaa, mutta en usko, että valehtelisin paljon, jos sanoisin, että
tämän alkuperäisen versionkin näin melkein kymmenen vuotta sitten, joten
en tiedä, miksen ole sen jälkeen nähnyt Carpenterin versiota. Tämä oli
nyt siis toinen kerta, kun tämän elokuvan näin, mutta muistelisin
pitäneeni elokuvasta tuolloin kuitenkin ja ihan hyvältä ”Se” toisesta maailmasta tuntui näin toisellakin kerralla.
Vaikka elokuvan edellisestä näkemiskerrasta oli ihan tajuttoman pitkä
aika, niin yllättävän paljon muistin elokuvasta kuitenkin. Tai no,
tapahtumista muistin retken kohti putoamispaikkaa sekä olion tuomisen
syystä tai toisesta tukikohtaan, mutta en juuri muuta itse tarinasta.
Sen sijaan muistiini palautui hyvin nopeasti niin tämän tukikohdan
ulkopuoli kuin myös tämä huone, jossa ensin vierailtiin (yleensä paikat
ei yhtä selvästi palaudu mieliini). No joo. Vaikka itse elokuvan
ydinajatus olikin selvillä jo heti alusta, niin ihan hyvin tämän pystyi
kuitenkin katsomaan, varsinkin kun en yhtään muistanut elokuvan
lopputapahtumia ja sitä, kuinka paljon ”Se” onnistuu niittämään tuhoa.
Niinpä elokuvassa olikin mukana jännitystä sen verran, ettei
mielenkiinto päässyt lopahtamaan missään vaiheessa. Tämän olion, joka
näytti ihan Frankensteinin hirviöltä, metsästäminen oli oikein mukavaa
katseltavaa. Hieman kyllä kummastutti syy, miksi tämä vahtivuorossa
ollut kaveri heitti sen olion sisältvänä jääkimpaleen päälle päällä
olevan sähköpeiton. Okei, hän ei halunnut katsella tätä, mutta kun hän
muutenkin vahdissa ollessaan oli selin jääkimpaleeseen, niin olisi hän
voinut tehdä sen myös ilman peittelemistäkin. Elokuva oli tehty
1950-luvun alussa, mikä tarkoitti sitä, ettei meno (pienoiseksi
pettymyksekseni) äitynyt kovinkaan veriseksi; en tarkoita, että olisi
pitänyt olla kunnon verijuhlat, mutta pari ihmisruumista lisää (vai
kuoliko loppujen lopuksi yksikään) olisi kummasti parantanut tunnelmaa
vielä vähän lisää. Tästä ilmavoimien väki vastaan tutkijat -teemasta
kyllä pidin. Elokuva loppuu aika... no, jotenkin tavalliseen tapaan, kun
Scotty alkaa kertoa tapahtumista muille ihmisille; en nyt sano, että
tätä ratkaisua olisi käytetty turhan usein, mutta kuitenkin niin, että
jotenkin koettua tämä kyllä oli.
Hahmokaartissa oli jos monenlaista persoonaa, mutta kuitenkin itse
(miespuoliset) näyttelijät tuntuivat olevan lähestulkoon yhdestä puusta
veistettyjä muutamaa poikkeutta lukuun ottamatta. Varsinkin
”perusmiehistön” väestä oli välillä ottaa selvää, kuuluivatko ne
tiedemiesten vai ilmavoimien porukkaan ja yksittäisten henkilöidenkin
nimeäminen oli välillä vaikeahkoa (tämä on minun kohdallani ollut
ongelmana lähes aina vanhoja elokuvia katsellessa, jos hahmoja on ollut
paljon).
Pisteitä: 3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti