Alkuperäinen nimi: Forbidden Planet
Ohjaus: Fred M. Wilcox
Käsikirjoitus: Cyril Hume
Pääosissa: Leslie Nielsen, Anne Francis, Walter Pidgeon
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1956
Kesto: 95 min
- He was warned, and now he's paid! Let him be buried with the other victims of human greed and folly!
- Morbius. You wanted me to make a choice. Now you've chosen for me.
Maasta lähtöisin oleva avaruusalus lipuu halki avaruuden
määränpäänään Altair, planeetta johon kaksikymmentä vuotta aiemmin oli
kadonnut toinen avaruusalus, Bellerophon. Saapuessaan planeetan
ilmakehään he saavat planeetalta viestin, jossa heitä kehotetaan
pysymään poissa planeetalta. Aluksen kapteeni J.J. Adams (Leslie
Nielsen) ei kuitenkaan kuuntele varoituksia, vaan laskeutuu planeetalle.
Siellä he tapaavat Bellerophonin ainoat yhä elossa olevat henkilöt,
tohtori Morbiuksen (Walter Pidgeon) ja tämän aikuisen tyttären Altan
(Anne Francis). Bellerophonin muu miehistö oli joutunut salaperäisen
hirviön tappamaksi ja tämä hirviö on viettänyt hiljaiseloa 19 vuotta,
mutta nyt se tuntuu heränneen uudestaan...
Olin kuullut tästä elokuvasta ennenkin, mutta jostain syystä olin
onnistunut aina välttelemään sitä niin, etten ollut tätä nähnyt ja
tietoni elokuvasta olivatkin hyvin vähäiset; en ollut edes täysin varma
etukäteen siitä, millä vuosikymmenellä tämä oli tehty. Niinpä minulla ei
ollut herännytkään minkäänlaisia ennakko-odotuksia elokuvan suhteen ja
pääsinkin katsomaan elokuvaa silleen niin kuin hyvin avoimin mielin,
enkä tiennytkään oikein, mitä odottaa. Elokuvan päätyttyä tulin siihen
tulokseen, että Kielletty planeetta oli ehkä hieman naiivi, mutta siitä huolimatta hyvinkin mielenkiintoinen tapaus.
Elokuvan alussa ei turhia jaariteltu, vaan kerrottiin hyvin nopeasti
katsojalle, mikä on lähtötilanne, ja tämän jälkeen ollaankin jo
planeetalla. Tämän jälkeen tulee Morbiuksen käsky pysyä poissa
planeetalta ja tämä käsky loi jo vähän jännitystä, sillä sitä rupesi
heti pohtimaan, että minkälaisiahan vaaroja siellä planeetalla oli ja
tuo jännitys vain kasvoi, kun päästiin itse planeetan pinnalle.
Jännittävää tunnelmaa lisäsi vain se seikka, että vaikka tiesikin siellä
jossain lymyävän jotain vaaroja, niin siitä huolimatta kaikkialla oli
vain rauhallista, eikä vaaroista tietoakaan. Totta kai avaruusmatkaajat
iskevät silmänsä hehkeään Altaan ja olikin vain ajan kysymys, että joku
aluksen miehistä häntä alkaisi piirittää. Itse päätarinan osalta eli
tämän mystisen hirviön kohdalla osasin laskea asioita yhteen niin, että
loppuratkaisu oli arvattavissa, vaikka rehellisesti ottaen toivoinkin
(erään vähän aikaa katsomani elokuvan vaikutuksesta ehkä) loppuun tämän
asian suhteen pientä lopputwistiä. Visuaalisesta puolesta on sanottava
sen verran, että vaikka ne näyttivätkin pahvilavasteilta, ne tuntuivat
ihan miellyttävältä silmiin, mikä oli osaltaan parantamassa elokuvan
parissa viihtymistä edelleen.
Elokuvassa esiintyi nuori Leslie Nielsen ja koska hänet mainittiin
vasta kolmantena alkuteksteissä, en osannut yhdistää häntä aluksi
kapteeni Adamsiksi, joka kuitenkin oli selvästi elokuvan ”tärkein”
päähenkilö. Vasta puolivälin kieppeillä tulin siihen tulokseen, että
Adamsin täytyy olla Nielsen eli jotain tuttua hänen kasvoissaan kyllä
oli, mutta ei niin, että hänet olisi voinut tunnistaa, jos ei olisi
tiennyt hänen olevan elokuvassa. Elokuvassa myös esitellään Robby the
Robot, joka tuntui alkuteksteissä vähän hölmöltä (siis ihan ”Introducing
Robby the Robot), mutta vasta ekstroja katsellessa minulle selvisi,
että tämä robotti (eikö siellä muka oikeesti ollut ihmistä sisällä?) on
esiintynyt ties missä elokuvissa.
Elokuvasta on muuten tulossa uusintafilmatisointi tänä vuonna, mutta
pahoin pelkään, ettei se onnistu niin hyvin kuin tämä, jonka kohdalla
mietin pitkään, josko elokuva olisi antanut vielä puoli pistettä
enemmänkin.
Pisteitä: 3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti