sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Project 1001, osa 106/1001: Metropolis

Alkuperäinen nimi: Metropolis
Ohjaus: Fritz Lang
Käsikirjoitus: Thea von Harbou, Fritz Lang
Pääosissa: Gustav Fröhlich, Alfred Abel, Rudolf Klein-Rogge
Valmistusmaa: Saksa
Ilmestymisvuosi: 1927
Kesto: 118 min

- It was their hands that built this city of ours, Father. But where do the hands belong in your scheme?
- In their proper place, the depths.
 
Futuristisessa Metropoliksen yhteiskunnass kansa on jaettu kahteen ryhmään: köyhiin maan alla työskenteleviin työläisiin ja korkeissa pilvenpiirtäjissä asuviin rikkaisiin. Metropoliksen johtajan Joh Fredersenin (Alfred Abel) poika Freder (Gustav Fröhlich) näkemäänsä naista (Brigitte Helm) etsiessään löytää itsensä jättimäisessä tehdashuoneesta, jossa hän näkee jättimäisen tehdaskoneiston muuttuvan konehirviö Molochiksi, joka nielee kymmenittäin työntekijöitä sisäänsä. Freder kiiruhtaa kertomaan asiasta isälleen, joka kuitenkin tuntuisi tietävän asiasta jo jotain...

Metropolis on tiettävästi maailman ensimmäinen tieteiseepos (ilmeisesti Matka kuuhun -kaltaisia lyhytelokuvia ei lasketa mukaan), jota kuitenkin leikattiin rankalla kädellä niin, että alkuperäinen versio olisi ollut neljänneksen pidempi. Tuota leikattua versiota etsittiin vuosikymmenten ajan ja vasta pari vuotta sitten ne viimein löytyivätkin ja nyt on tulossa syksyllä sitten tämä pidennetty versio (eri lähteissä 151-153 minuuttia) markkinoille. Vaikka tuo pidennetty versio sinänsä kiinnostaisikin, niin mitään kiirettä en aio julkaisun ostamisen kanssa pitää, sillä tämä juuri katsottu versiokaan elokuvasta ei täysin saanut minua puolelleen.

Elokuva alkaa näennäisen satunnaisilla otoksilla, joissa esitellään Metropolista ja sen vuoksi kun päästään Ikuisiin Puutarhoihin, jossa tapaamme ensi kertaa päähenkilö Frederin, niin häntä ei ensin tahtonut mieltää päähenkilöksi. No, hyvin pian totuus kuitenkin paljastui ja kun tarina kunnolla pääsi käyntiin, niin kävi ilmi, että kyseessä ei ollut vain ensimmäinen tieteiseepos, vaan myös dystooppinen sellainen. Jo työntekijöiden olot olivat hyvin kurjat ja kun siihen lisäksi oli vielä tämä Moloch-hirviö, niin selvää oli, ettei kyseessä ole mikään iloinen yhteiskunta. Frederin matkanteko suuren ahaa-elämyksen jälkeen oli kyllä ihan seurattavaa, mutta vähintäänkin sekavaa hänen sompaillessaan siellä täällä ja vaikka monia juonenkäänteitä olikin, niin ei tämä nyt tarjonnut Frederin itsensä tarinan puolesta mitään järin omaperäistä; toki elokuva oli monessa suhteessa edelläkävijän asemassa, mutta kun kuitenkin on nähnyt niin paljon samankaltaisia tarinoita myöhemmistä elokuvista, niin ei tämä vain täysin iskenyt. Parasta elokuvassa oli kuitenkin ehdottomasti tämä robotti, joka tarjosikin allekirjoittaneelle jopa yhden isohkon yllätyksen loppupuolella ja muutenkin tämä robotin ja sen vaikutukseen liittyvät käänteet olivat selvästi mielenkiintoisempia kuin Frederin käänteet. Kun elokuva onkin pohjimmiltaan "sankari ja sankaritar" -tarina, niin tietyllä tapaa loppuratkaisu oli hyvinkin odotettu.

Elokuvaa oli siis leikattu rankalla kädellä ja tähän restauroituun versioon lisättiin tekstiruutuja täyttämään aukkopaikat pienillä juoniselostuksila  ja vaikka elokuvan aluksi (tämä täyttäminen kerrottiin elokuvan alkajaisiksi) olinkin vähän epäileväinen asian suhteen, niin yllättävän hyvin ratkaisu toimi ja ihan kaikissa paikoissa en ollutkaan täysin varma, oliko kyseessä alkuperäinen vai myöhemmin lisätty tekstiruutu.
Vaikka siis tarinallisessa mielessä elokuva ei ollutkaan täysin minun lasini appelsiinitäysmehua, niin kuvauspuolelle kyllä pitää antaa erityismaininta. Ottaen huomioon tekoajankohdan, niin nämä futuristisen oloiset lavasteet tarjosivat kyllä aikamoista silmäkarkkia. Metropolis kaupunkina ei mielestäni paljon häviä monille myöhemmille elokuville, vaikka onkin toki hieman yksinkertaisemman näköinen. Myös nämä tehdaskompleksit olivat vaikuttavan oloisia, vaikka niiden tehdaskoneiden tarkoituksesta ei täyttä selvyyttä ottanutkaan, tosin eipä tämän asian selviäminen kovin tähdellistä ollutkaan. Nämä työläiset eivät liikkuneet ihan samaan aikaan työpisteillään, mutta silti selvältä tuntui, että niiden liikkeitä oli harkittu ja harjoiteltu etukäteen hyvinkin tarkasti, mikä teki heidän liikkeistään hyvin nautittavia.

Näyttelijät tuntuivat yksi toisensa perään ylinäyttelevän, mutta tämänkin voisi pistää kyllä tekoajankohdan piikkiin. Tästä huolimatta varsinkin Brigitte Helm onnistui kaksoisroolissaan hyvin ja siten häneltä luonnistuikin vakuuttavasti niin hyvän kuin pahankin Marian roolit. Gustav Fröhlichistä en ihan täysin pitänyt ja Rudolf Klein-Rogge edusti melko tyypillistä hullu professori/keksijä -tyyppiä.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti