Alkuperäinen nimi: A Nightmare on Elm Street 4: The Dream Master
Ohjaus: Renny Harlin
Käsikirjoitus: Brian Helgeland, Jim Wheat, Ken Wheat
Pääosissa: Lisa Wilcox, Andras Jones, Robert Englund
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1988
Kesto: 93 min
- I don't believe in you.
- I believe in you.
Freddy Krueger (Robert Englund) on kuollut ja kuopattu, mutta siitä
huolimatta Kristen Parker (Tuesday Knight) edelleen näkee unia, jotka
ennakoivat Freddyn paluuta, ja tulee kutsuneeksi niin Joeyn (Rodney
Eastman) kuin Roland Kincaidinkin (Ken Sagoes) uniinsa. Kincaid ja Joey
kuitenkin ovat kyllästyneet Kristenin vääriin hälytyksiin, sillä he
pitävät Freddyä täysin voitettuna, mutta Freddy Krueger ei olekaan
sanonut vielä viimeistä sanaansa...
En sano, etteikö Renny Harlin olisi tehnyt joitakin (muistini mukaan)
hyviä ns. ”omiakin” elokuvia, mutta mielestäni hän on parhaimmillaan
silloin, kun hän on päässyt hyödyntämään jotain valmista konseptia ja
tekemään siitä oman versionsa (en toki kiistä käsikirjoittajienkaan
merkitystä). Niin on laita myös tämän elokuvan, sillä vaikka näiden
jatko-osien kohdalla ensimmäisestä Painajainen Elm Street -elokuvasta on vaikeaa, jopa mahdotonta pistää paremmaksi, niin Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias on sarjan parhaimpia tai ehkä jopa se paras jatko-osa.
Edellisen osan ideaa uniin kutsumisesta on kehitelty jälleen
eteenpäin ja ihan viihdyttävin tuloksin. Heti elokuvan alussa esitellään
elokuvan laajahko hahmokatras ja kun en ensin muistanutkaan elokuvan
tapahtumia, niin siinä ehti jonkin aikaa jännätä sitä, ketkä kaikki
tällä kertaa saavatkaan surmansa. Sen olin kyllä muistavinani, että
edellisen elokuvan tapahtumista selvinnyt Kristen tulisi kohtaamaan
loppunsa jossain vaiheessa. Kuitenkin kun päästiin Alicen (Lisa Wilcox)
ja Rickin (Andras Jones) taloon, alkoi elokuvan tapahtumat monin paikoin
palautua mieliini ja muistinkin sitten (ainakin yhden) elokuvan
selviytyjän. Tästä huolimatta elokuva oli todella viihdyttävä ja Elm
Streetin talossa riitti jännittäviä tilanteita. Freddy oli jälleen
kerran iskussa vitseineen ja tappotapoineen ja niinpä elokuva ei päässyt
puuduttamaan missään vaiheessa. Loppuratkaisu ja paikka, jossa se
tapahtui, oli kyllä pyyhkiytynyt täysin mielestäni, enkä muistanutkaan
niitä ennen kuin tulivat eteen ja ihan kivalla tavalla Freddy sai
jälleen loppunsa, vaikka ne lentävät sielut olivatkin ehkä vähän liikaa.
Musiikki oli osaltaan vaikuttamassa oikeanlaisen tunnelman
olemassaoloon. Kaikin puolin hyvä, viihdyttävä kauhuelokuva.
Kristenin näyttelijä oli vaihtunut Patricia Arquettesta Tuesday
Knightiin, joka oli kyllä ihan kelvollinen Kristen, mutta kyllä minä
jäin jossain määrin kaipaamaan Arquettea. Muuten näyttelijät hoitivat
roolinsa ihan tyydyttävällä tavalla ja Robert Englundista en
edelleenkään keksi mitään pahaa sanottavaa.
Pisteitä: 4/5
Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Jos nyt tulkitsin lukuja
oikein, niin tämä osa on tuottanut eniten absoluuttisia lipputuloja
(huomioon ei ole otettu inflaatiota) näistä sarjan "virallisista"
osista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti