Painajainen Elm Streetillä 4 - Unien valtias

Alkuperäinen nimi: A Nightmare on Elm Street 4: The Dream Master
Ohjaus: Renny Harlin
Käsikirjoitus: Brian Helgeland, Jim Wheat, Ken Wheat
Pääosissa: Lisa Wilcox, Andras Jones, Robert Englund
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1988
Kesto: 93 min

- I don't believe in you.
- I believe in you.

 

Freddy Krueger (Robert Englund) on kuollut ja kuopattu, mutta siitä huolimatta Kristen Parker (Tuesday Knight) edelleen näkee unia, jotka ennakoivat Freddyn paluuta, ja tulee kutsuneeksi niin Joeyn (Rodney Eastman) kuin Roland Kincaidinkin (Ken Sagoes) uniinsa. Kincaid ja Joey kuitenkin ovat kyllästyneet Kristenin vääriin hälytyksiin, sillä he pitävät Freddyä täysin voitettuna, mutta Freddy Krueger ei olekaan sanonut vielä viimeistä sanaansa...

En sano, etteikö Renny Harlin olisi tehnyt joitakin (muistini mukaan) hyviä ns. ”omiakin” elokuvia, mutta mielestäni hän on parhaimmillaan silloin, kun hän on päässyt hyödyntämään jotain valmista konseptia ja tekemään siitä oman versionsa (en toki kiistä käsikirjoittajienkaan merkitystä). Niin on laita myös tämän elokuvan, sillä vaikka näiden jatko-osien kohdalla ensimmäisestä Painajainen Elm Street -elokuvasta on vaikeaa, jopa mahdotonta pistää paremmaksi, niin Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias on sarjan parhaimpia tai ehkä jopa se paras jatko-osa.

Edellisen osan ideaa uniin kutsumisesta on kehitelty jälleen eteenpäin ja ihan viihdyttävin tuloksin. Heti elokuvan alussa esitellään elokuvan laajahko hahmokatras ja kun en ensin muistanutkaan elokuvan tapahtumia, niin siinä ehti jonkin aikaa jännätä sitä, ketkä kaikki tällä kertaa saavatkaan surmansa. Sen olin kyllä muistavinani, että edellisen elokuvan tapahtumista selvinnyt Kristen tulisi kohtaamaan loppunsa jossain vaiheessa. Kuitenkin kun päästiin Alicen (Lisa Wilcox) ja Rickin (Andras Jones) taloon, alkoi elokuvan tapahtumat monin paikoin palautua mieliini ja muistinkin sitten (ainakin yhden) elokuvan selviytyjän. Tästä huolimatta elokuva oli todella viihdyttävä ja Elm Streetin talossa riitti jännittäviä tilanteita. Freddy oli jälleen kerran iskussa vitseineen ja tappotapoineen ja niinpä elokuva ei päässyt puuduttamaan missään vaiheessa. Loppuratkaisu ja paikka, jossa se tapahtui, oli kyllä pyyhkiytynyt täysin mielestäni, enkä muistanutkaan niitä ennen kuin tulivat eteen ja ihan kivalla tavalla Freddy sai jälleen loppunsa, vaikka ne lentävät sielut olivatkin ehkä vähän liikaa. Musiikki oli osaltaan vaikuttamassa oikeanlaisen tunnelman olemassaoloon. Kaikin puolin hyvä, viihdyttävä kauhuelokuva.

Kristenin näyttelijä oli vaihtunut Patricia Arquettesta Tuesday Knightiin, joka oli kyllä ihan kelvollinen Kristen, mutta kyllä minä jäin jossain määrin kaipaamaan Arquettea. Muuten näyttelijät hoitivat roolinsa ihan tyydyttävällä tavalla ja Robert Englundista en edelleenkään keksi mitään pahaa sanottavaa.

Pisteitä: 4/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Jos nyt tulkitsin lukuja oikein, niin tämä osa on tuottanut eniten absoluuttisia lipputuloja (huomioon ei ole otettu inflaatiota) näistä sarjan "virallisista" osista.