Alkuperäinen nimi: A Nightmare on Elm Street 3: Dream Warriors
Ohjaus: Chuck Russell
Käsikirjoitus: Wes Craven, Bruce Wagner, Frank Darabont, ym.
Pääosissa: Heather Langenkamp, Craig Wasson, Robert Englund
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1987
Kesto: 96 min
- Ah... your parents still live around here?
- My mother passed away. She... died in her sleep.
Kristen (Patricia Arquette) näkee unta Freddy Kruegerista (Robert
Englund), mikä johtaa Kristenin haavoittumiseen sillä tavalla, että
hänen äitinsa (Brooke Bundy) pitää haavoja itseaiheutettuina ja lähettää
tämän hoitolaitokseen, jossa muillakin nuorilla on pahoja
univaikeuksia. Laitokseen tulee uusi työntekijä, Nancy Thompson (Heather
Langenkamp), joka sai aikoinaan itsekin kärsiä Freddyn metkuista. Kun
sitten laitoksessa alkaa Freddyn murhien sarja, Nancyn ja jäljellä
olevien nuorten on iskettävä takaisin...
Kolmas Elm Street -elokuva palaa ainakin siinä mielessä ruotuun, että
Freddy on taas oma ilkeä itsensä, eikä tarvitse enää minkäänlaisia
"sidekickejä" murhapuuhiinsa. Vaikka Wes Craven ei vastannutkaan tämän
osan ohjaamisesta, hän oli kuitenkin mukana vääntämässä käsikirjoitusta
(mukana myös Frank Darabont!), mistä saattaa johtua se seikka, että Painajainen Elm Streetillä 3 - Unien soturit
vaikutti taas ihan hyvältä osalta heikohkon kakkososan jälkeen, vaikka
sitten taas ei kuitenkaan iskenyt ihan samalla tavalla kuin ensimmäinen
osa.
Tällä kertaa siirrytään ainakin näennäisesti pois Elm Streetiltä
sinne hoitolaitokseen ja tämä ratkaisu oli omalla tavallaan ihan
virkistävä. Elm Streetillä ja erityisesti Nancyn entisessä talossa
kuitenkin vieraillaan unissa, joten siinä mielessä yhteys Elm Streetiin
säilyy. Tarina itsessään kulki eteenpäin ihan kivasti, vaikka
ensimmäisen osan pelottavuudesta oli enää murto-osa jäljellä ja niinpä
kiinnostavimmaksi seikaksi nousi odotus siitä, kuka saa seuraavaksi
surmansa. Ei, ei tämä sinänsä huono juttu ollut, sillä nämä kuolemat oli
monin paikoin toteutettu hyvinkin viihdyttävästi ja Freddyn
ilkeämielinen huumori pääsee näissä kuolemantapauksissa todellakin
oikeuksiinsa. Nyt myös tarinan sisältöön oli saatu uusi elementti, kun
Kristen kykeni kutsumaan muita henkilöitä uniinsa ja tämä oli ihan
piristävä uutuus. Jos elokuvaa katsoo ensimmäistä kertaa, niin silloin
elokuvaan saattaa sisältyä myös yllätyksiä ainakin sen suhteen, ketkä
lopulta kuolevat Freddyn käsittelyssä, niin ja vaikka itsekin katson
tätä jo toista kertaa, niin silti vähän hätkähdytti joidenkin kuolevien
henkilöllisyys. Tämä romuttamojakso oli sinänsä ihan mielenkiintoinen,
mutta vähän sitäkin olisi ehkä voinut tiivistää. Freddyn tuhoaminen oli
lopulta ihan mallikkaasti tehty.
Oli kiva saada vanhoja tuttuja takaisin mukaan Heather Langenkampin
ja John Saxonin muodossa, vaikka jälkimmäistä näkyi jälleen kerran ihan
liian vähän. Tällä kertaa nämä nuoret eivät olleet ihan niin alttiita
teinikliseille kuin aiemmin, vaikka tiettyä teiniuhoa olikin
havaittavissa, mikä oli tietenkin ihan positiivista. Jos ensimmäinen osa
oli Johnny Deppin ensimmäinen elokuvarooli, niin tässä osassa
puolestaan nähtiin Patricia Arquetten ensimmäinen elokuvarooli ja ihan
hyvinhän hän roolinsa veti, jopa ehkä paremmin kuin Depp aikoinaan.
Pisteitä: 3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti