Alkuperäinen nimi: A Nightmare on Elm Street Part 2: Freddy' Revenge
Ohjaus: Jack Sholder
Käsikirjoitus: David Chaskin
Pääosissa: Mark Patton, Kim Myers, Robert Englund
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1985
Kesto: 87 min
- You are all my children now.
Walshin perhe on muuttanut Elm Streetille samaiseen taloon, jossa
Nancy Thompson viisi vuotta sitten koki omat kauhunsa Freddy Kruegerin
(Robert Englund) kanssa. Nyt perheen teinipoika Jesse (Mark Patton)
joutuu puolestaan tekemisiin Freddyn kanssa, mutta sen sijaan, että
Freddy tappaisi tämän, hän päättääkin kostaa kaikille Jessen kautta ja
pian ihmiset Jessen ympärillä rupeavat kuolemaan, mutta onko Freddyn
pauloista poispääsyä?
Painajainen Elm Streetillä oli suuri kassamenestys, joten
tietenkin sille piti tehdä jatko-osa, joka sekin menestyi paremmin kuin
hyvin. Itse kuitenkin suhtauduin tähän ensimmäiseen jatko-osaan hyvinkin
nuivasti aikoinaan, sillä sillä ei tuntunut olleen mitään tekemistä
varsinaisen Elm Street -kaanonin kanssa, mikä teki siitä aikoinaan
mielestäni todella huonon. Nyt, toisella katselukerralla osin tiesin jo
mitä odottaa ja siten maistuikin vähän paremmin, mutta ei tämä silti
päässyt lähellekään ensimmäisen osan tunnelmaa.
En muista tarkkaan, miksi en pitänyt tätä "viralliseen" Elm Street -
kaanoniin kuuluvana, mutta epäilen, että tämä saattoi johtua niinkin
tyhmästä asiasta kuin tietenkin Freddyä lukuun ottamatta samojen
hahmojen uupumisesta, mutta olihan tässä kuitenkin viittauksiakin tuohon
ensimmäiseen osaan: sama talo ja Nancyn päiväkirja, joten siinä
mielessä ei täysin metsässä oltu. Tuo edellä mainittu nuiva
suhtautuminen tähän osaan saattoi johtua myös siitä, että tässä osassa
Freddy ei ollut niin sanotusti oma itsensä, vaan tällä kertaa hän käytti
Jesseä sijaiskehonaan, mikä ei ollut lopulta kovin toimiva tai
mielenkiintoinen ratkaisu. Kuitenkin itse tarinassa riitti kyllä potkua
sen verran, että elokuvan juuri ja juuri jaksoi katsoa loppuun, vaikka
ei ollutkaan yhtä pelottava kuin ensimmäinen osa. Parhaiten elokuvassa
maittoivat ne kohtaukset, jossa Freddy oli niin sanotusti omillaan ja
tässä syystä pidinkin tästä allasbilejakson loppupuolesta; vaikka siis
Freddy olikin Jessen kehossa, niin tässä kohtauksessa se ei niin
selvästi käynyt ilmi kuin monissa muissa kohtauksissa, mikä oli vain
positiivista. Elokuvassa toisteltiin ensimmäisestä osasta tuttuja
repliikkejä, mikä vähän latisti tunnelmaa. Elokuvan loppuratkaisukin jäi
lopulta vähän pliisuksi.
Freddy on kuitenkin aina Freddy ja jälleen kerran Englund istuu
Freddyn rooliin edelleen varsin hyvin. Jesseä näytellyt Mark Patton ja
Lisaa näytelleet Kim Myers sen sijaan olivatkin sitä
perusteinikauhuluokkaa eli melko luokattomia, eikä sivuhahmoissakaan
juuri kehumista ollut. Kim Myers näytti paikoitellen ihan nuorelta Meryl
Streepiltä (tietämättä, miltä Streep näytti nuorena)!
Pisteitä: 2,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti