Painajainen Elm Streetillä 2 - Freddyn kosto

Alkuperäinen nimi: A Nightmare on Elm Street Part 2: Freddy' Revenge
Ohjaus: Jack Sholder
Käsikirjoitus: David Chaskin
Pääosissa: Mark Patton, Kim Myers, Robert Englund
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1985
Kesto: 87 min

- You are all my children now.

 

Walshin perhe on muuttanut Elm Streetille samaiseen taloon, jossa Nancy Thompson viisi vuotta sitten koki omat kauhunsa Freddy Kruegerin (Robert Englund) kanssa. Nyt perheen teinipoika Jesse (Mark Patton) joutuu puolestaan tekemisiin Freddyn kanssa, mutta sen sijaan, että Freddy tappaisi tämän, hän päättääkin kostaa kaikille Jessen kautta ja pian ihmiset Jessen ympärillä rupeavat kuolemaan, mutta onko Freddyn pauloista poispääsyä?

Painajainen Elm Streetillä oli suuri kassamenestys, joten tietenkin sille piti tehdä jatko-osa, joka sekin menestyi paremmin kuin hyvin. Itse kuitenkin suhtauduin tähän ensimmäiseen jatko-osaan hyvinkin nuivasti aikoinaan, sillä sillä ei tuntunut olleen mitään tekemistä varsinaisen Elm Street -kaanonin kanssa, mikä teki siitä aikoinaan mielestäni todella huonon. Nyt, toisella katselukerralla osin tiesin jo mitä odottaa ja siten maistuikin vähän paremmin, mutta ei tämä silti päässyt lähellekään ensimmäisen osan tunnelmaa.

En muista tarkkaan, miksi en pitänyt tätä "viralliseen" Elm Street - kaanoniin kuuluvana, mutta epäilen, että tämä saattoi johtua niinkin tyhmästä asiasta kuin tietenkin Freddyä lukuun ottamatta samojen hahmojen uupumisesta, mutta olihan tässä kuitenkin viittauksiakin tuohon ensimmäiseen osaan: sama talo ja Nancyn päiväkirja, joten siinä mielessä ei täysin metsässä oltu. Tuo edellä mainittu nuiva suhtautuminen tähän osaan saattoi johtua myös siitä, että tässä osassa Freddy ei ollut niin sanotusti oma itsensä, vaan tällä kertaa hän käytti Jesseä sijaiskehonaan, mikä ei ollut lopulta kovin toimiva tai mielenkiintoinen ratkaisu. Kuitenkin itse tarinassa riitti kyllä potkua sen verran, että elokuvan juuri ja juuri jaksoi katsoa loppuun, vaikka ei ollutkaan yhtä pelottava kuin ensimmäinen osa. Parhaiten elokuvassa maittoivat ne kohtaukset, jossa Freddy oli niin sanotusti omillaan ja tässä syystä pidinkin tästä allasbilejakson loppupuolesta; vaikka siis Freddy olikin Jessen kehossa, niin tässä kohtauksessa se ei niin selvästi käynyt ilmi kuin monissa muissa kohtauksissa, mikä oli vain positiivista. Elokuvassa toisteltiin ensimmäisestä osasta tuttuja repliikkejä, mikä vähän latisti tunnelmaa. Elokuvan loppuratkaisukin jäi lopulta vähän pliisuksi.

Freddy on kuitenkin aina Freddy ja jälleen kerran Englund istuu Freddyn rooliin edelleen varsin hyvin. Jesseä näytellyt Mark Patton ja Lisaa näytelleet Kim Myers sen sijaan olivatkin sitä perusteinikauhuluokkaa eli melko luokattomia, eikä sivuhahmoissakaan juuri kehumista ollut. Kim Myers näytti paikoitellen ihan nuorelta Meryl Streepiltä (tietämättä, miltä Streep näytti nuorena)!

Pisteitä: 2,5/5